Talouspolitiikkako moraalinen tiede?
Teksti Harald Olausen
"Kun ihminen satuttaa sormensa, hänen koko ruumiinsa tuntee iskun ja kärsii kokonaisuudessaan yhdessä kipeytyneen osan kanssa. Parhaiten järjestetty valtio muistuttaa todella eniten tällaista ihmisruumista. - ja kun jollekulle kansalaiselle tapahtuu jotain hyvää tai pahaa, niin juuri tällainen valtio ilmoittaa pitävänsä asianomaista osanaan ja iloitsee tai kärsii kokonaisuudessaan yhdessä hänen kanssaan."
-Platon Valtiossa
Sixten Korkmanin kirjat ovat hauskoja ja viihdyttäviä taloustieteen popularisointeja, paljon parempi ja iskevämpiä kuin melkein yhtä suositun talouspoliittisen ajattelijan, nykyisin Helsingin pormestarina aikaansa kuluttavan Juhana Vartiaisen vastaavat. Molemmat ovat kiinnostavia tietokirjailijoita ja heitä kannattaa lukea johdantona Elina Lepomäen (nykyinen Valtonen) kirjaa Vapauden voitto (Otava 2018) lukiessa. Niin teen itsekin parhaillaan. Mutta palataanpas Korkmaniin, joka jaksaa selostaa talouspolitiikan professorimaisen tarkkaan kaiken alusta eli Platonista lähtien.
Platon etsi ihmisten välille yhdyssidettä, joka olisi pitänyt heidät samassa veneessä ja ymmärryksellä vapauden olevan kaikille yhteistä. Vapaudesta ja sen puutteesta maailmassa on taas kova huuto. Mutta millaisesta vapaudesta? Länsimaissa vapaus liittyy käsitteenä oleellisesti talouteen. Klassisella taloustieteellä on lähtökohtansa luonnonoikeuden teoriassa. Markkinatalous nähtiin yksilön vapauden yhtenä ehtona. Vapaus on myös tärkeä itseisarvo ja olennainen osa tehokuuden kannalta Sixten Korkmanin mukaan.
Korkman kirjoittaa kirjassaan Väärää talouspolitiikkaa (Otava 2015) vapauden sisällön voivan olla käytännössä kovin rajallinen, jos se tarkoittaa vain negatiivista vapautta; "Vapaus on arvokkaampaa, jos valintajoukko pitää sisällään yksilön korkealle arvostamia vaihtoehtoja. Siksi monet tutkijat ja ajattelijat ovat historian saatossa korostaneet vapauden positiivista puolta tai substantiaalista ja todellista sisältöä - heidän joukossaan Aristoteles, Adam Smith, Karl Marx ja Franklin Roosevelt."
Korkman kysyy kirjansa aluksi perustavaa laatua olevat talouspoliittisesti tärkeät kysymykset, miksi olemme eri mieltä talouspolitiikasta ja miksi jotkut vaativat finanssipoliittista elvytystä työttömyyden torjumiseksi, toiset menoleikkauksia budjettivajeen supistamiseksi, tai jotkut suosivat veroasteiden alentamista, toiset (hyvätuloisten) verotuksen kiristämistä? Vastauksia on yhtä monta kuin on kysyjää. Korkmanin huomio taloustieteestä tehtävänään erottaa jyvät akanoista ja määrittää yksiselitteinen totuus on vaikea saavuttaa, koska totuus on vaikeasti vangittavissa ja "väärien profeettojen valheet vaikeasti paljastettavissa".
Korkman muistuttaa makrotaloustieteen isän, John Maynard Keynesin, sanoin taloustieteen olevan olennaisesti moraalinen tiede, vaikka se tuntuukin unohtuneen niiltä talouspolitiikan vääriltä profeetoilta, jotka käyttävät sitä härskisti yksinomaan omien etujensa ja vallassa olevien etuoikeutettujen ryhmiensä aseman parantamiseksi muiden kustannuksella, välittämättä sen seurauksista yhteiskuntaa jakavana ja eriarvoistavana instrumenttina, kuten kerromme tässä kirjassa kokoomuksen tekevän, vaikka puolue väittääkin ovelasti suurta yleisö "putinmaisesti" hämäten tekevänsä muuta. Samalla tavalla toimivat Marxin mukaan keskiajan ritarit, jotka pitivät itseään heikkojen ja kristinuskon puolustajina, vaikka asia oli toisin ja paljon "putinmaisempaa".
Talouspolitiikka on vaikeaa ja pienen piirin harrastamaa tiedettä ja sitä harvoin ymmärtää tavallinen mattimeikäläinen. Se mikä jää meiltä Korkamanin mukaan usein huomaamatta, on A History if Economic (1954) kirjan kirjoittaneen Joseph Schumpeterin käsitys taloustieteestä joukkona menetelmiä ja teorioita, eräänlaisena työkalupakkina: "Näin ymmärrettynä taloustiede on vain osa taloudellista ajattelua, joka kattaa kaiken yhteiskunnassa esiintyvän taloutta koskevan pohdiskelun". Kaikki ei siis ole talouspolitiikkaa - ei voi olla - eikä sen nimissä kaikkea voida pyhittää elämän alttarille numeroiden alistaessa valtaansa kaiken inhimillisen.
Tehtävä on vaikea. Siksi myös väärien profeettojen valheet ovat vaikeasti paljastettavissa mutta ei mahdoton tehtävä, kun siihen liittää mukaan aristoteeliset moraaliset pohdinnat hyvästä elämästä ja onnellisuudesta, kuten Korkmanin tekee siitä huolimatta, että jo myöhäisantiikissa Platonin Valtio syrjäytti lähes kokonaan aristoteelisen poliittisen ajattelun. Keynesin mukaan taloustiede on tärkeää juuri talouspoliittisten suositustensa takia. Niitä tehtäessä ei voi välttää ottamasta kantaa arvioihin sekä talouden tarkoitusperiin ja talouspolitiikan tavoitteisiin. Ruotsalainen Gunnar Myrdal piti arvovapaata taloustiedettä mahdottomuutena, koska jo tapamme hahmottaa tutkimuksen kysymysajatteluja oli hänestä arvosidonnainen.
Talouspolitiikka on sidoksissa arvoihin ja ideologioihin ja siksi myös helposti todennettavissa kenen etua sillä ajetaan. Kiinnitetään Korkmanin kirjassa huomio stoalaiseen käsitykseen "luonnonoikeus", minkä mukaan määrätyt lait olivat elimellinen osa maailman järjestystä, ja lain mukaiset oikeudet myös siksi luonnollisia, kuten näkemys ihmisten tasa-arvosta ja yhtäläisestä arvokuudesta. Sellainen yhteiskunta, jossa niitä ei ilmene, ei ole ihmisten edun mukainen yhteiskunta kaikkien elää ja olla vapaasti, vaan väkinäinen, jonkun pienen ja voimakkaan tyhmän despoottisesti hallitsema yhteiskunta, jossa ei ole vapautta vaikuttaa omaan elämään eikä myöskään viime kädessä ajatteluun ja ajatuksiinsa. Luonnonlakeja ja yhteiskuntasopimusta alettiin pohtia uudelleen 1600-luvulla esimerkiksi Hugo Grotiuksen, Thomas Hobbesin ja Samuel Pufendorfin sekä John Locken toimesta.
Locken mukaan perusoikeudet olivat luovuttamattomia ja valtion tehtävänä oli niiden kunnioittaminen ja suojeleminen. Locke puhui ensimmäisten joukossa yksityisen omistusoikeuden turvaamisen puolesta aristoteelisesti, sillä Aristoteles katsoi yksityisomistuksen, Platonista poiketen, edistävän yhteistä hyvää. Aristoteles on kiinnostava myös toisella tapaa. Hän osasi tehdä eroa hyödykkeen käyttöarvon ja vaihtoarvon välillä ymmärtäen vaihdon toteutumisen edellyttävän molempien osapuolien hyötymistä. Aristoteles myös pohti ideaa oikeudenmukaisesta hinnasta, ymmärsi rahan merkityksen arvon mittana ja vaihdon välineenä sekä vastusti monopoleja. Miksi Korkmania kannattaa lukea iltalukemiseksi? Siksi, että ymmärtää talousopin olevan sidoksissa eettisiin periaatteisiin, toisin kuin taloudellinen teoria.