Vaarallinen kakkosmies
Teksti:
Eero K.V.Suorsa
Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat kohta ovella, ja koko maailma odottaa, mihin tulokseen amerikkalaiset päätyvät vaaliuurnilla. Sietämättömintä tässä tilanteessa on ollut epävarmuus ja sen sietämättömyys samaan aikaan, kun huonoja uutisia on tulvinut liukuhihnalta koskien niin Vermontin senaattori Bernie Sandersin tappiota demokraattien esivaaliputkessa, kuin myös Trumpin tuumailuja presidentinvaalien siirtämisestä koronatilanteen takia sekä liittovaltion aseellisten joukkojen lähettäminen Portlandiin Black Lives Matter mielenosoittajia terrorisoimaan vastoin osavaltion kuvernöörin tahtoa. Kun Joe Bidenin valinta demokraattien presidenttiehdokkaaksi oli selvä, helpotus epävarmuuden päättymisestä oli suuri, vaikka Bernie Sandersin häviö oli tuoreessa muistissa. Kun Biden julkisti varapresidenttiehdokkaansa olevan Kalifornian senaattori Kamala Harris, niin helpotus oli vielä suurempi.
Vaalien alla presidentti Donald Trump tuntuu vieraantuneen poliittis-yhteiskunnallisesta tilanteesta entistä enemmän, ja on epäselvää, ketkä ovat presidentin keskeiset neuvonantajat tällä hetkellä, tai ne joita hän kuuntelee täydellä korvalla. Oma lukunsa on se, keitä nämä neuvoantajat ovat, koska Trumpin avustajat, neuvonantajat ja ministerit tuntuvat vaihtuneen neljän vuoden aikana kiivaammin kuin liittokunnat George Orwellin romaaneissa. Ainoa, joka Trumpin kabinetissa näiden vuosien aikana on pystynyt säilyttämään virkansa on opetusministeri Betsy DeVos, joka on pestinsä aikana keskittynyt systemaattisesti yksityiskoulujen etujen ajamiseen ja kunnallisten koulujen yksityistämiseen.
On epäselvää, kuka aamutakissa huseeraavaan ja Twitteriä jatkuvalla syötöllä päivittävän Trumpin lähipiiristä pyörittää milloinkin Valkoisessa talossa pyörivää poliittista päätöksentekoa koskevaa sirkusta - ovatko kyseessä Trumpin vanhemmat pojat, tytär Ivanka vaiko Ivankan aviomies Jared Kushner? Näistä jälkimmäinen sai vastuulleen Lähi-idän rauhanprosessin hoitamisen, jonka tuloksena syntynyt Trumpin rakastama diili ei tyydyttänyt merkittävällä tavalla mitään osapuolta.
Jos Trumpin lähipiiri neuvonantajineen ja ministereineen elää jatkuvassa kaaoksessa ja epäselvyydessä sen suhteen mitä pitäisi tehdä, niin varapresidentin residenssissä Number One Observatory Circlessä asiat eivät ole ollenkaan näin. Tuossa talossa majailee varapresidentti Mike Pence, entinen Indianan kuvernööri ja kovan linjan evankelikaali, joka ei paljon hymyile. Katsomme seuraavaksi hiukan heidän eroavaisuuksiaan: Trump on luonteeltaan opportunisti, joka vuosien varrella on ottanut lukuisia erilaisia kantoja LGBTQIA-väestön ihmisoikeuksiin ja tasa-arvoiseen avioliittolakiin. Viimeisin kryptisin lausunto on ollut asiasisällöltään suurin piirtein, "en kannata, mutta en pyri muuttamaan jos tuomioistuimet sen sallivat". Tämänkin lausunnon sisältö on kuitenkin voinut jo muuttua.
Pääasia Trumpille kuitenkin on, että hän saa pidettyä valkoiset evankelikaalit tyytyväisinä, yrittäen samaan aikaan viehättää maltillisempia republikaaneja, kuten Lincoln Projectia ja vastaavan kaltaisia tahoja. Pence ei puolestaan ole koskaan luopunut kielteisistä kannoistaan tasa-arvo- ja seksuaalipoliittisissa kysymyksissä: Indianan kuvernöörinä ollessaan hän mm. mahdollisti syrjintäsuojan poistamisen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöiltä, poisti seksivalistuksen kouluista tarjoten siveyttä ja pidättäytymistä opetettavaksi ennen avioliittoa (minkä tuloksena sukupuolitaudit lähtivät hurjaan nousuun), lakkautti Planned Parenthoodin rahoituksen, ja oli ajamassa Indianaan lakia joka mahdollisti yrityksille ja niiden työntekijöille työtehtävistä kieltäytymisen uskonnollisiin syihin vedoten. Samantapaista lainsäädäntöä on ajettu myös muiden evankelikaalisten tai evankelikaaleja sympatisoivien republikaanikuvernöörien toimesta esimerkiksi Arizonassa, mutta ne on riitautettu ACLUn (American Civil Liberties Union, Yhdysvaltain kansalaisoikeusliitto) kanteilla jolloin näiden lakien toimeenpanoa on saatu hidastettua.
Pencen valinta Trumpin varapresidenttiehdokkaaksi vuonna 2016 perustui juuri siihen, että valkoiset evankelikaalit olisivat voineet vaaliuurnilla vierastaa Trumpin "löyhää" menneisyyttä lukuisine seksiseikkailuineen- ja skandaaleihin. Tosin, heitä ei juurikaan ole myöhemmin haitannut että Trumpin ex-vaimo Ivana on syyttänyt Trumpin raiskanneen hänet useita kertoja heidän avioliittonsa aikana. Vaikka Yhdysvalloissa jokaisen presidenttiehdokkaan on oltava jonkin sortin uskovainen, niin valkoisille evankelikaaleille kysymys on lähinnä siitä onko ehdokas oikeasti uskovainen, eikä pelkästään vaalikampanja-uskovainen joka käy kirkossa sunnuntaisin. Tämä äänestäjäryhmä Trumpin täytyi varmistaa, ja tämän taas takasi Pence, kovan linjan evankelikaali, jonka sitoutumisesta evankelikaalien tavoitteisiin ei ole epäilystäkään. Valkoiset evankelikaalit kokivat, että vaikkei Trump ollut yksi heistä (toisin kuin esim. Jim Carter tai George W. Bush), niin tämä palveli kaikkein parhaiten heidän etujaan
Mutta Pencen valinta ei kerro pelkästään evankelikaalisen äänestäjäkunnan keräämisestä Trumpin taakse. Amerikkalaisista vain 17 % on valkoisia evankelikaaleja, joten miten ja miksi Pence on niin tärkeä. Hyytävän aavemainen vastaus löytyy Jane Mayerin kirjoittamasta artikkelista "The Danger of President Pence", joka ilmestyi New Yorker-lehdessä vuonna 2017. Artikkelissaan Mayer kirjoittaa, että Pencen valitsemisprosessiin ehdokasasettelussa vuonna 2016 kiinnitettiin median puolelta vähän huomiota, luultavasti siksi että kaikki olettivat Pencen valitsemisen olevan yritys taata evankelikaalien äänet. Sitä se olikin, mutta Pence oli myös elintärkeä yhteys republikaanien patakonservatiivisiin miljardöörilahjoittajiin.
Trump oli vuonna 2016 ennen voittoaan irvaillut näillä jättilahjoittajille uhoten rahoittavansa oman kampanjansa itse, mutta Pencen avulla Trump sai näiden vaikutusvaltaiset rahahanat auki oman kampanjansa hyväksi. Trump sai Pencen avulla taakseen jopa Kochin miljardööriveljekset, joita hän oli ennen vaaleja useampaan otteeseen solvannut. Ei tosin liene kummallista, että tänä päivänä Pence hoittaa yhteydenpidon Kocheihin Trumpin keskittyessä söheltämään Pence on toiminut hiljaa taustalla. Tätä kuvastaa hyvin tosielämän kertomus siitä, miten Trumpin keskittyessä vaalivoittonsa aattona möykkäämään väkijoukoille populistisia lupauksia Manhattanin Hiltonissa, niin useampaa kerrosta ylempänä Pence isännöi puolue-eliitin ja patakonservatiivisten miljardöörien voitonjuhlia. Ilman jälkimmäisiä Trump ei käytännössä olisi saanut rahoitettua kampanjaansa. Pence on ollut koko poliittisen uransa erittäin äärimmäisten vaihtoehtojen mies - hänen on kuvailtu olleen liian konservatiivi jopa patakonservatiivisille republikaaneille.
Pence jää kenties tarkoituksella skandaaleja tehtailevan presidentin varjoon, mutta näin moni ei huomaa vaaroista kurkistavaa varjoa. Siinä missä Trumpin henkilökohtainen esikunta voi olla sekasorrossa jatkuvien skandaalien ja henkilövaihdosten myötä, niin Pence on toiminut hiljaa taustalla patakonservatiivisten miljardöörilahjoittajien kanssa ja johtavien evankelikaalien kanssa. Seuraava mitä kirjoitan ei ole kehu vaan toteamus: Pence on pitänyt oman esikuntansa ja suhdetoimintansa vakaana koko neljän vuoden ajan, ja lisäksi huolehtinut yhteydestä presidenttiin kuten lounastaen tämän kanssa säännöllisesti. Trumpin luottamus Penceen on sokeaa. Hän on vaarallinen kakkosmies, jota ei tule sivuuttaa riskiarvioista pelkkänä kiilusilmäisenä kristillisenä dogmaatikkona.
Mitään arvailuja marrasvaalien tilanteesta en nyt uskalla esittää - tosin Yhdysvalloissa on ennenkin nähty yllättäviä vaalituloksia, mutta omasta puolestani en halua nähdä tilannetta jossa Trump eroaa virkarikossyytteiden myötä ja Pence astuu valkoiseen taloon. Koska silloin koko maailmalla on edessään hyvin kylmä, ihmisoikeuksista täysin piittaamaton ja dogmaattinen Yhdysvaltain presidentti.