Venäläisten ikioma ortodoksiuskonto - ei muiden!
Teksti Harald Olausen
Tarkkaan ottaen ortodoksit Suomessa ovat lajissaan harvinainen luku ortodoksimaailmassa, jota hallitsee kaksi erilaista ja erillistä sekä erimielistä johtajaa, Moskovan patriarkka ja Konstantinopolin patriarkka. Suomeen ortodoksiuskonto tuli vasta 1809 Suomen sodan jälkeen, kun venäläiset saivat haltuunsa Suomen ja tulivat armeijoineen maahan omistuksiaan valvomaan. Itärajalla Karjalan mailla rajakylissä karjalaiset oli käännytetty jo Pietari Suuren aikana ortodokseiksi. Siitä kertovat myös venäläiset nimet, tavat, kasvatus sekä uskomukset. Suomalaisortodoksit siirrettiin 1920-luvulla silloisessa Neuvostoliitossa tapahtuneen ateistisen bolsevikkivallankumouksen jälkeen Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen taktisista syistä.
Noista päivistä lähtien pienen pieni toinen valtionkirkkomme on ollut noin 50.000 venäläisten ja karjalaisten jälkeläisten kirkko, joka on yrittänyt kaikin keinoin pysyä poissa julkisuudesta paitsi kerran vuodessa pääsiäisenä, jolloin ortodoksit kaivetaan naftaliinista esille valtaväestön televisiosta ihmeteltäväksi pääsiäisyönmessua ja siihen kuuluvaa ristisaattoa seuraamaan. Suomen ortodoksisimman pitäjän, Venäjän rajalla sijaitsevan, Ilomantsin Hattuvaaran tsasounassa on harvinainen ikoni Kristuksen tähden houkasta, ja myöhemmin siksi autuaaksi julistetusta "Pyhästä Hullusta" Nikolai Kaalinpäästä, joka vaelteli levottomana Novgorodin kaduilla vailla järkeä kaiken mahdollisen eteen tulevan, ja aivan erityisesti hallitsijat haukkuen.
Oli ortodokseillakin omat filosofi Diogoneksensä, vaikka Kristuksen tähden houkat eli hullut olivat tuohon aikaan oikeasti hulluja. Tällaisia houkkia oli vain ortodoksisen kirkon piirissä. Houkat halusivat radikaalilla käyttäytymisellään ja provosoinnillaan kyseenalaistaa normaalin elämän säännöt ja totuudet, ja tuoda ristiriidalla esille niiden heikkoudet sekä haitat muille ihmisille. Kristuksen tähden houkat olivat oikean uskon puolustajia ja kirkolle siksi tärkeitä. He puolustivat myös uskontoa julkisesti ja olivat esimerkkejä siitä millainen elävä usko voi olla muiden seurata Jeesuksen Kristuksen tietä houkkien viitoittamalla tiellä myös siksi, ettei idässä koettu teologian ja mystiikan välillä ristiriitaa. Nykyajan houkat ovat alkuperäisen ortodoksiuskon puolustajia.
Ortodoksien vain vuoden virassaan ollut arkkipiispa Elias piti viime viikolla ravisuttavan puheen kotkalaisille ortodokseille, joiden tiedetään riittelevän enemmän kuin laki sallii. Mutta samalla jäi hieman epäselväksi mistä oikein on kysymys. Venäläiset seurakuntalaiset ovat saaneet seurakunnan virat haltuunsa ja syrjivät suomenkielisiä. Kirkko ja uskontohan on heidän alkuperältään. Venäläiset, joita on Suomessa jo lähes 100.000, ovat tulleet ottamaan oman uskontonsa takaisin. Suomen ortodoksikirkko on helisemässä. Kotka ei ole ainoa paikka, missä näin on käynyt. Uspenskin katedraalin jumalanpalveluksia televisiosta seuraava on nähnyt saman kehityksen Helsingissä. Kirkko on täynnä venäläisiä ja koko ajan joukko kasvaa.
Venäläiset ovat tuoneet mukanaan suomalaisyhteiskuntaan yhden suuren ongelman. Hyvin koulutettu ja hyvän itsetunnon omaavat venäläiset ovat todellinen uhka Suomen ortodoksikirkon lisäksi myös koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Heistä puhutaan viidentenä kolonnana ja kyynä, jota pidellään povella. On jo ollut merkkejä että Ukrainan sodasta melko hiljaa pysytelleet suomenvenäläiset ymmärtävät neljän seinän sisällä Putinia paremmin kuin puhuessaan suomalaisten kanssa. Suomessa asuu paljon itäaasialaisia, kultahampaisia ja pyöreänaamaisia vanhan Neuvostoliiton entisiä asukkeja, jotka väittävät kivenkovaan olevansa paluumuuttajia Inkeristä - kiitos presidentti Mauno Koiviston, joka aloitti venäläisten maahanmuuton.