Vihdoinkin sosialistinen homoteinikauhutelevisiosarja!

Teksti Harald Olausen

"Tervetuloa painajaismaisen risteilyaluksen kyytiin. Brittiläisessä kauhukomediassa 19-vuotias Jamie Walsh pestautuu töihin laivalle saadakseen tietää, mitä hänen kadonneelle siskolleen tapahtui. Miehistön elämä kannen alla on täynnä juhlimista ja överiä hauskanpitoa, kunnes aluksella tapahtuu useita verisiä murhia. Jamien on ryhdyttävä etsiväksi ja selvitettävä, millainen salaliitto on murhien takana. Sarja yhdistelee uniikilla tavalla mustaa komediaa, slasher-kauhun tunnelmaa ja yhteiskuntakritiikkiä."

-Yle Teeman sivuilla Wreck, S1-uutuussarjasta...

Ihan mahtava sarja (käytetään nyt superlatiiveja - Upeaa. Lisää tällaista. Rohkeaa! Hyvä YLE! Jännää että tällainen tulee Yleltä (en katso yleensäkään telkkua, mutta jos katson, katson Yleä, aitoa ja monipuolista kulttuurikanavaa. Otan tähän alkuun yhden esimerkin siitä, mitä homoelokuvaboomi Brokeback Mountainin jättimenestyksen jälkeen on saanut aikaan televisosarjoissa, ja tässä tapauksessa vieläpä teinihomokauhugenressä. Wreck, S1-sarja on tapaus alalla ja ansaitsee tulla esitellyksi pelkästään jo siksi. Mutta myös siksi, että se on lajissaan ainutlaatuinen ja vieläpä ensimmäinen sosialistinen homoteinikauhutelevisosarja. Mutta ei varmasti viimeinen. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu tulee synnyttämään kokonaan uudenlaisen rikkaita rokottavan robinhood-vasemmiston, ja se on myös muistutus nykyvasemmistolle ajan, resurssien ja maapallon tuhlaamisesta aikana, jolloin maapallo on lähellä tuhoaan, kiitos ahneiden ja vaikutusvaltaisten rikkaiden viivästystaistelun.

Kaikkeen mitä kansainvälinen viihdejätti Fremantle, eli eurooppalainen vastine Disneyn aikuissaduille (Suomessa salattujen elämien levittäjä) julkaisee, pitää suhtautua kyseenalaisesti, sillä yhtiön tuotokset ovat varsin keskinkertaista ja pikkutuhmaa juoruiluhöpöhöpöä 7 Päivää-lehden moskan tapaan. Poikkeuksena on Ylen Teemalta parhaillaan tuleva kihelmöivän jännittävä Wreck, S1-sarja, mikä on omassa lajissaan jännittävä sukellus homoteinien kauhu-Titanic eräänlaisena ahdingon tilana, kulttuurisena apokalypsina, missä pelastustienä on tarjolla terapeuttis-katharstis- idealistinen ajatus aidosta epäitsekkyydestä, mikä pystyy mihin tahansa, kunhan omaa vain herkän ja voimakkaan sosiaalisen omantunnon. Mutta sarja onkin brittien tekemä. He kun osaavat ja uskaltavat ja vieläpä osaavat hömpän keskellekin sijoittaa sanomaa.

Oikeastaan voisi sanoa kyseessä olevan enemmänkin karmea ja oksettavan pelottava uhrileikki. Uhrit eivät tiedä olevansa uhrilampaita. heidät valitaan satunnaisesti. Rikkaat maksavat huippusummia metsästyksestään laivan salaisessa osassa ja osa tuotosta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Risteilyisännän väitteessä julmien ja verenhimoisten superrikkaiden tapporisteilyistä jo 1800-luvun lopulta on karmaiseva jälkikaiku: onko näin voinut tapahtua edes pahimmissa painajaisunissa? Taru on todellisuutta ihmeellisempää: vastaus voi nimittäin olla kyllä, sillä juuri näin toimii nyky-yhteiskunta imiessään sen omilta viattomilta uhreilta veren. Mutta mikä ikävintä: köyhien ihmisten tappaminen ja nöyryyttäminen on lain mukaan edelleenkin valtion väkivaltaiskoneiston tarjoama ylellisyys itsensä ihmisyyden yläpuolelle korottaneelle Ykkösluokalle.

Wreck, S1-sarja on pahempi tapaus ja jopa ällöttävämpi, kuin aikoinaan pahamaineisen ja täysin turmeltuneen roomalaiskeisari Tiberiuksen kaleeri. Murhaleikin isäntien kamalin painajainen olisi työntekijöiden herääminen ja yhteistoiminta: sosialistinen sanoma siis. Eräs murhapalvelun ostanut nainen tulistuu ja kysyy miksi kapinalliset nuoret saavat riehua? Hän haluaa, ja saa lapauksen, kirjaimellisesti heidän päistään lautaselle. Laivan synkkä salaisuus ja sen sisällä uinuvaa tappavaa kuolemanleikkiä rikkaille matkustajille järjestävä sadistinen ja sanasukkeluuksia suustaan jatkuvasti suoltava risteilyisäntä sekä päällystöksi naamioitunut kuolemankomppania, saa toimia rauhassa, koska teinit pidetään tyytyväisinä sallimalla huumeet, viina ja bilettäminen.

Tunnelma voisi vetää vertoa Pasolinin kuvaamalle anomalialle elokuvassa Salo eli Sodoman 120 päivää (1975), missä Pasolin kuvaa fasisteja tappamassa ja raiskaamassa nöyryyttämiään uhreja. Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset ongelmat ovat korostuneet viime vuosian kansainvälistymisen aikana uudella tavalla myös länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan sisällä. Yhteiskunnalliset järjestelmät pitävät ihmisiä talutusnuorassa, mm. alipalkkaamisella alalla kuin alalla (esim. nollapalkkasopimukset), mikä on päivän sana markkinoilla, missä suuret voitot tehdään ja ylläpidetään sekä köyhyyttä että koko ajan lisääntyvää pahoinvointia. Wreck, S1-sarja näyttää myös sen, miten raukkamaista alempien kohtelu on.

Rikkailla on puolellaan lait, armeijat ja muut kuripitoelimet järeine aseineen vastaan köyhien epäyhtenäinen ja heikko rintama – kyseessä on siis etukäteen epäonnistumaan tuomittu epätasainen taistelu. Wreck, S1-sarjan taustalla voi nähdä englantilaisen näytelmäkirjailija Georg Bernard Shaw, jonka mielestä myös ihmisten onnettomuuksien perimmäinen syy oli köyhyys. Kun ihmiset ovat oikein köyhiä, heitä oli hänen mielestään lähes mahdoton auttaa, tunsipa heitä kohtaan kuinka suurta myötätuntoa tahansa. Sosiaalinen myötätunto näkyy vahvasti myös Wreck, S1-sarjassa Laiva on jakaantunut taustalla hiljaa tosiaan vastaan kyräileviin entisiin- ja luokkaryhmiin, jolloin ihmisten väliset yhteiskunnalliset suhteet antavat yhtä paljon tarkastelun aihetta kuin yksilölliset luonteet. Pelottavaa on se paha, mikä tässä uivassa rotankolossa uinuu ja välillä yltyy tappavaksi. Se on kuin valtio valtiossa laivassa sen päällystön kaappaama rikollinen ja näkymätön valta.

Armottomana ajankuvana, missä ei armoa tai sääliä tunneta, laiva on osuva, sillä sen harjoittama mainonta siitä, mitä se tarjoaa, on kaikkea muuta kuin totta. Se on valkopesua sen edestä, että rikollisjengit hallitsevat. Sortaja voi olla, ja on kuka tahansa. Riippuu hieman siitä, valvooko kukaan tai välittääkö mistään, mitä työntekijöille tapahtuu. Sortaja on kuitenkin piilossa ja se vahvin, joka määrää viime kädessä, missä milloinkin missäkin mennään. Kuolemankomppania toimii samalla tappavalla logiikalla kuin kaikki armeijat. Laivan raakaa päällystöä voisi verrata Putinin venäjään. Loppujaksoissa päällystö alkaa näkyvästi käyttäytyä julmasti ja väkivaltaisesti. Wreck, S1-sarjassa mielenkiintoista ovat homoteiniparit, jotka edustavat sarjassa moraalisesti ryhdikkäitä ja yhteiskunnallisesti tiedostavia, sekä tasapainoisia ja voimakkaita tahtoihmisiä.

Teinihomot eivät ole nurkassa piipittäviä syrjimisestä ja kaikesta päälleen samastaan paskasta huolimatta toimintakyvyttömiä, tai pelokkaina helppoja saaliita vanhempien alistaa ja ohjailla heitä muiden sarjassa esiintyvien teinien tapaan. Samoin kuin sen moderni sanoma ylettömän porsastelun vastustamiseksi ja ihmisten välisen riiston lopettamiseksi. ja kun ihminen sitten tekee sen, mitä on tehtävissä ja puolustautuu, hänestä tehdään rikollinen. Sarjassa esiin marssii uusien homoteinisankareiden joukko kuin jatkoksi Love Simon (2018)-elokuvasta alkaneelle uudelle ja tasapainoiselle homoteinityypille.

Seksi, väkivalta ja pinnallinen on kyllä pohjalla, ja ne riittävät myymään mitä tahansa maailmanlaajuisesti korkeaan hintaan, mutta on sarjassa myös imua ja rohkaisua ajatella omin aivoin. Moskan ja roskan erottelu hyvästä pitää aloittaa jo nuorena, jotta maku ei kehittyisi helposti ohjailtavaan suuntaan. Siitä on hyvänä todisteena myös Wreck, S1-sarja, jossa paljastetaan yhteiskunnallisia epäkohtia teinien silmin ja puututaan (moraalinen närkästys) taloudellisten vastakohtien synnyttämiin vääryyksiin. Salatuista elämistä poiketen Wreck, S1-sarja on tehty hyvällä ammattimaulla epäilyttävästä roskasisällöstä huolimatta, eli paikallisia Lauri Törhöstä tai Aleksi Bardya ei ole onneksi päästetty puikkoon pilaamaan käsikirjoitusta.

Wreck, S1-sarja on jopa paikka paikoin kiinnostavasti ohjattu ja elävästi näytelty. Mukana on sekoitus teinihuumoria aitoon Scream-kauhuklassikkotapaan; hieman siellä täällä komediaa, musikaalia ja teinihuumoria. Sarjan fokus on silti koko ajan tiukasti tarkasti etenevässä jännitystarinassa, ja pohjavire aidosti eriarvoisuutta sekä syrjintää käytännön elämän tasolla kuvaava sarja, jossa on vahva yhteiskuntasatiirin jälkimaku. Jukka Kajava olisi innoissaan! Juuri siksi Wreck, S1-sarja on lajissaan raikas ja koukuttava kun katsoo sen läpi sanomaa. Perusteema ei ole vastaavien teiniräpellysten tapaan ummehtuneet pikkuporvarilliset kliseet tai muiden valmiiksi pureskelemat ideat. Homoteinit taistelevat sarjassa monikansallisessa viihdepurkissa b-luokan kansalaisina kaikkien tavallista ihmisen elämää varjostavien nykyvitsauksien puristuksessa.

Eikä se ole helppo, kun kaikki ovat koukussa kuin sillit purkissa syöttäjiensä ansassa odottamassa kukin vuorollaan tappavaa niskalaukausta, sitten kun sen aika osuu omalle kohdalle. Wreck, S1-sarja voisi kutsua tiedostavaksi teinikauhuleffaksi kotimaisen Raidin (2003) tapaan. Wreck, S1-sarja näyttää avoimesti sen oikean, mutta aina yhtä taitavasti hävitetyn perusongelman maailmassa; on pieni joukko rikkaita ihmisiä, joiden luksusmässäilyn taso riippuu siitä, kuin halvalla ja orjamaisissa olosuhteissa he voivat nöyryyttää pienempiään ja heikompiaan. Oikeutta et saa ja vahvemman sana on aina laki. Poikkeuksena nämä teinielokuvien sattuman oikullisuuden valheesta kertovat onnelliset loput; on huumemafiaa, köyhiä riistävää ylimielistä yläluokkaa.

Mainoksien hämääminä orjatyövoimaksi houkuteltuja teinejä, jotka eivät tiedä työelämästä mitään, ja jotka eivät ole kuulleetkaan ay-liikkeestä. Kaiken kruunaa pisteenä iin päälle vankilaksi muuttuneen laivan turmeltunut päällystö, ja erityisesti sen johtajana toimiva tunteeton entinen naissotilas kuin keskistysleirin vartija (capo). Laivan epämiellyttävyyttä korostaa vielä se, että ainoa laivalla viihtynyt, ranskalainen Jerome murhataan. Suljettuna yhteisönä merelle kulkeva laiva, ja sen salaperäinen suljettu huone, on symboli yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta sekä päällystön eli hallitsevien luokkien häikäilemättömyydestä; samassa veneessä ollaan, mutta eri luokassa toki asutaan paksujen turvaovien suojaamana. Laivan päällystöstä tulee hädän hetkellä mellakkapoliisin varusteisiin pukeutunut murha-armeija, joka on valmis tappamaan jokaisen.

Wreck, S1-sarja avaa silmät sen tosiasian edessä, että pienen piirin etujen suojelemiseen rasvattua kurinpitokoneisto käyttää kaikki mahdolliset epäreilut temput säilyttääkseen nykyisen saavuttamansa aseman: ykkösluokan matkustajat niin laivassa kuin suurten omaisuksiensa suojassa tekevät mitä tahansa saadakseen metsästää alemman luokan luusereina pitämiään surkimuksia – moni tätä ei tajua tai halua ymmärtää omaksi vahingokseen. Syykin on selvä: huumeet ja halpa viina sekä sentään jonkinlainen työpaikka sekä seksi samanikäisten kanssa, pitää muut ajatukset etäällä. On sopeuduttava. Muutkin tekevät niin eikä kukaan uskalla valittaa epäasiallisesta kohtelustaan. Näin toimii hyvin suunniteltu ja ohjattu sortokoneisto niin laivassa kuin sen ulkopuolellakin,

Wreck, S1-sarjan pureva satiiri yltyy jakson loppupuolella irvokkaaksi, kun oman roolinsa paljastumisesta hätääntynyt päällystö muhkean caponsa johdolla yrittää lietsoa vihaa valheilla vapaana kulkevia "gayt heinäsuovassa"-porukkaa, jotka ainoana tietävät heidän temppunsa ja voisivat paljastaa heidät ihan kuin Suoraan Putinin oppikirjasta: "Meillä on syy uskoa, että jotkut teistä ovat auttaneet heitä. Jokaiselta tunnilta, jolloin rotat eivät ole hallussani, pidätämme miehistöltä puolen päivän palkan." Mutta koska tämä on toivoa teineille, ja erityisesti seksuaalisiin vähemmistöihin (taitaa olla yks transihminenkin mukana) kuuluville tarkoitettu, loppu on yhteiseen onneen ja yhteistyöhön kannustavana hieman imelä ja liian hyvä ollakseen totta.Vai onko?

Viimeisessä ja ratkaisevassa jaksossa alkaa jo jännittää. kaikki on niin lähellä sekä epäonnistua että onnistua. Edes repliikki: "Kaikki on kunnossa, olet jo kotimatkalla", ei helpota jännitystä, sillä tiedämme murhanhimoisten superrikkaiden vaanivan seinän takana. Itsevarmuudesta ja tärkeästä ja vaikutusvaltaisesta osasta systeemiä kertoo karmaisevasti se, kun itsevarmuutta äänessään hirviömäinen risteilyisäntä sanoo sankaripelastajalle, joka valehtelee poliisien olevan kohta paikalla: "Luuletko että tämä porukka pelkää poliisia!"; ne, jotka eivät pelkää poliisia ovat lain yläpuolelle joko tuomareita, poliiseja tai itsensä taivaisiin korottaneet rikkaat.

Olemme saaneet nauttia hyytävästä kauhusta maailman ensimmäisen sosialistisen homoteinikauhaleffan parissa. KIITOS SIITÄ TEKIJÖILLEEN! Ja se tärkeä muistus: muista että olet aina rikkaille ilmaa, mitätön ja sinulla ei ole lainkaan ihmisarvoa, jonka he mittaavat vain rahana. Sarjaa katsoessa tulee kostonhimoiseksi ja haluaa nähdä tällaista tervettä kapinaa lietsovia teinihomosarjoja lisää. Wreck, S1 -sarja on hieno ja katsomisen arvoinen sarja muillekin kuin vain teinihomoille.

Yhteenkuuluvuutta ja yhteisvoimaa korostanut loppu oli totuudennimissä ainoa mahdollisuus, muuten katsoja menettäisi uskonsa elämään. Ja juuri se onkin samalla kaikkien niiden ongelmien syy, mitkä ovat sekä yksityisen että yhteisen onnemme tiellä. Ihmiset uskovat ja uskottelevat, ja tiukan paikan tullen jäävätkin juuri siksi yksin taistelemaan ylivoimaisen vihollisen kanssa varmaan häviöönsä. Näin ei pidä olla. EI PITÄISI KOSKAAN IHMINEN VASTAAN VÄÄRÄ VALTA! Tästä muistutuksesta pisteet sykähdyttävälle Wreck, S1 -sarjalle. Oli ilo huomata, että yksilöllisen ristiriidan kuvaamisesta on siirrytty taas yhteiseen. Kunhan vain tämä vielä konkretisoituisi.

Kässäri on upea. Lopuksi sankaripelastajapoika muistuttaa laivansa menettänyttä risteilijäisäntää siitä, ettei hänen siskonsa uhraus ollut turha. Tällä kaikella oli merkitystä ja sillä että he asettuivat pahaa vastaan yhteisenä rintamana alun pienoisen kakeltelun jälkeen. Teksti on komeaa ja ylevää oman taistelun oikeuttavaa, kuin amerikkalaisissa työväenlauluissa Joe Hill tai Bruce Springsteenin Working Class Hero (1997). Jännä juttu, moni ylimielisistä superrikkaista tosiaan näytti luulevan, ettei laki koske heitä, kun ei ole aikaisemminkaan koskenut. Viimeiset kuvat ovat silkkaa mannaa vääryyksistä kroonisesti kärsivälle mielelle. Nautinnollista! Sarja melkein loppuu kauniiseen homoteinipoikien yhteiseen suudelmaan - MUTTA VAIN MELKEIN, sillä elokuvalla onkin kaksi loppua.

Ensimmäinen loppu ei ole loppu, vaikka siltä tuntuu. Se olisi liian tavanomainen ja kliseemäinen keskeneräisyydessään, missä yksi asia ihmetyttäisi muuten niin radikaalissa elokuvassa. Miksi he antaisivat roistot poliisin suojiin, josta he ovelien lakimiesten (moni joukossa oleva saattoi itsekin olla maansa huippujuristi) avulla kuitenkin selviävät? Mikseivät he teurasta heitä? Tästä luulemme kyseessä olleen vain harmittoman sadun, kristillisen ja hyvään uskovan maailman sanojen varassa kuin VIHREIDEN VAALIPUHEISSA! Miksi lepsu tällainen loppu näin herkullisen asteleman jälkeen? EI TÄMÄ EI VOI OLLA TOTTA! Maailma on menossa väärään suuntaan. Ihmiset ovat kaikkialla muuallakin kuin Ukrainassa tajunneet, että elämä on huomattavasti parempaa, jos heiltä puuttuu se vertamme hyttysen tavoin imevä ylin porras eli etuoikeuksia rajattomasti nauttinut Ykkösluokka.

Oikea loppu jättää tulen kytemään, sillä lopulta he itsekin tajuavat, etteivät rikkaat pelänneet poliisia, koska tiesivät selviävänsä heistä leikiten paksun lompakon ja hyvien suhteidensa avulla. Tämähän on vielä jännittävämpää kuin odotin. Tilanne jää auki ja laivaa tarkkailee kaukana kiikareilla sankaripelastajan isosisko. Sankaripelastaja oli tullut laivalle selvittääkseen isosiskonsa katoamisen ja mahdollisen murhan. Helikopterit surraavat tyhjältä näyttävän laivan päällä samalla, kun sisällä istuu joukko rankasti kaikkeen pahaan syyllistyneitä murhamiehiä. Saavatko he oikeanlaisen rangaistuksen, sen mikä heille kuuluu eli hammasta hampaasta mahdollisimman kivuliaan kuoleman? Siitä ehkä lisää seuraavalla kaudella (pitää muistaa, että samat ihmiset ja sama laeista piittaamaton hälläväliä-tyyli on pohjalla, kun maapalloa parhaillaan suurten voittojen nimissä moukaroidaan sellaiseen kuntoon, etteivät köyhimmät voi enää elää kuumissa maissa). Hyvä, että tällaisia sarjoja tehdään. Lisää tällaista PLEASE ja KIITOS OLKOOT SUURI!