Yhdessä mutta onko se jo liian myöhäistä?

Teksti Harald Olausen

Tokion Olympialaiset julistavat yhdessä-teemaa, mutta minkä asian puolesta? Yhdessä-teema on muistus yhteisestä maapallostamme ja siitä, että vain yhdessä voimme pelastaa sen. Yhdessä on hyvä muistutus myös siksi, että huolimatta kaikista hyvistä sanoista ja teoista, maapallon lämpeneminen jatkuu kovaa vauhtia eikä näytä pysähtymisen merkkejä. Saattaa olla jopa niin, ettei maapallon lämpenemisen pysähtyminen ole enää ihmisten käsissä ja olemme matkalla yhteiseen helvettiin yhdessä halusimmepa sitä tai emme.

Perjantaina avattujen Tokion Olympialaisten tärkein anti maailman keskenään kilpaileville kansoille, oli muistutus yhdessä tekemisen tärkeydestä ja välttämättömyydestä. Kumma että vasta nyt, kun se saattaa olla liian myöhäistä uppoavaksi Titaniciksi muuttuneella maapallollamme. Yhdessä-sana lisättiin perinteisten olympialaisten henkeä kuvaavien sanojen rinnalle muistuttamaan yhdessä tekemisen tärkeydestä ja siitä, ettei kukaan ole maapallolla yksin, kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin pahassa kuin hyvässäkin.

Ihminen on kuitenkin kummallinen otus. Luotamme asioiden kääntyvän hyväksi silloinkin, kun tosiasiat puhuvat muuta. Meidät on kasvatettu optimisteiksi toivon ja luottamuksen hengessä. Siksihän me suomalaisetkin pelaamme rahapelejä eniten maailmassa. Jokainen pelaaja uskoo kohdallaan tapahtuvan joskus sen väistämättömän onnenpotkun, vaikka tilastomatemaattisesti on paljon suurempi ufon laskeutua kotipihallemme kuin meidän saada lotossa täysosumaa. Ihminen on luottanut 1600-luvulta modernismin agendaan, jonka pääarkkitehtejä olivat Descartes ja Newton. Se luotti matemaattiseen eksaktiuteen ja rationaalisuuteen, uskoen luonnon olevan yhtä järjestyksessä ja hallittavissa kuin newtonilaiset kaavat. Siksi myös Ihmisen uskottiin toimivan järkevästi, koska hän koki ja ymmärsi maailman sellaisena kuin se siinä todellisuudessa, miksi todellisuutta silloin kutsuttiin, näyttäytyi silmiimme, ja mehän uskoimme. Mitä muutakaan olisimme voineet silloin järkevinä ihmisinä tehdä?

Tälläistä ihmistä kutsuttiin rationaaliseksi realistiksi. Hänen hallussaan ollut tieto oli oikeaa sekä tosiasioita vastaavaa. Hän osasi arvioida itseään, muita ja erilaisia kohteita todellisuuden mukaisesti. Tehdessään päätöksiä, hän käytti hyväkseen tosiasioita ja toimi niiden pohjalta järkevästi. Hänen toimintansa ja ajattelunsa välinen suhde oli yhdenmukainen ja ne olivat sopusoinnussa keskenään. Missä vaiheessa sitten kaikki alkoi mennä pieleen ja ihminen musertua oikeassa olemisen taakan alle, ja luonnosta tuli hänelle arvaamaton ja vaarallinen vihollinen, joka kosti kaiken, mitä ihminen oli ajattelemattomuudessaan tehnyt?

Sitä ihmettelevät Tokion Olympialaisissa näinä päivinä maailman urheilijat kukin tahoillaan. Kun Saksan urheilijat miettivät yhdessä-sanan uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia, tulee heille väistämättä mieleen muutaman viikon takaiset katastrofaaliset tunnelmat tulvien peittämiltä raja-alueiltaan ja niiden lähes kahdensadan uhrin kärsimykset, jotka kuolivat äkillisiin mutavyöryihin ja tulvien alle. Entä Brasilian tuhottujen sademetsien vaikutukset? Yhdessä he ovat tämän kaiken saaneet aikaan ja yhdessä heidän tulisi selvitä tästä kaikesta siitä huolimatta, että tämä kaikki on vasta lopun alkua emmekä vielä tiedä, milloin jossain rysähtää ja oikein kunnolla.

Suomessa aurinko porotti lähes kaksi kuukautta tulikuumana pätsinä pilvettömältä taivaalta niin, että vanhoissa kivitaloissa oli 24/7 kuin huonosti lämmitetyssä ruotsalaissaunassa, ja tukalat olot veivät kesältä sen mukavan maineen, mikä sillä on joskus ollut vuosikymmeniä sitten, kun hellepäiviä saattoi olla kesässä vain kourallinen ja kansa kaikkosi massoittain etelän lämpöön nauttimaan eksottisesta mutta tasapainoisesta lämmöstä, jossa sentään yöt olivat raikkaan pimeitä ja kylmiä.

Entä mitä, jos Tokiossa tapahtuu se epätodennäköinen, mitä kukaan ei halua tapahtuvaksi eikä usko niin käyvän? Entä mitä se olisi? En halua maalata piruja seinille, mutta pahaa jälkeä se saisi aikaan? Kun luonto on saanut tarpeekseen ja kostaa. Emme vielä tiedä tuleeko siitä yksittäisten tapahtumien sarja vai kuin dominopelissä ketjureaktiota. Mutta sen tiedämme jo ennusteista, että se mikä meitä kohtaa on tuhoisaa ja saa aikaan ennennäkemätöntä pahaa, minkä syy ja alkujuuri olemme me ihmiset, jotka halusimme modernismin himossamme 1600-luvulta lähtien kesyttää luonnon palvelemaan itsekkäästi vain omia tarpeitamme.