TIETOA MINUSTA

Queerkirjojen mottona on Matka Intiaan ja Hotelli Firenzessä-kirjojen tekijä E. M. Fosterin postuumisti julkaistussa Maurice-romaanissaan ilmaistu kuuma ydin vuodelta 1914: "Sukkela työväenluokkainen nuori mies, joka osasi katsoa omaa etuaan oli jo ahtanut komean vartalonsa siniseen pukuun." Maurice kuvasi englantilaista yläluokkalaista versiota Sokrateen ja kumppanien avoimesti harrastamasta poikarakkaudesta ja mieshomoudesta.


Digivallila.comin ajatusmaailmaa kuvaa hyvin dosentti Heta Alexandra Gyllingin kirjoitus liberalismista:


"Parhaiten liberalismin henkeen sopii kanta, jonka mukaan jokaisen järkevän ja suhteellisen hyvin asioista perillä olevan yksilön pitäisi saada itse päättää itseään koskevista asioista. Vaikka perinteisten moraalikäsitysten puolustajat eivät aina pidä tätä vaihtoehtoa parhaana mahdollisena, jopa heidän kannattaisi hyväksyä se välttääkseen muiden, omille käsityksilleen vastakkaisten näkemysten pakkovalta. Liberalismi on ainoa oppi, joka sallii yksilöiden edustaa omia arvojaan kunhan eivät estä muita toimimasta samalla tavalla. Liberalismin vaatimaa yksityisyyden suojaa voidaan puolustaa sillä perusteella, että se on sallivuudessaan kaikille järkeville päätöksentekijöille paras vaihtoehto." 


Digivallila.comin taustalla ohjelmajulistuksena vaikuttaa myös Harald Olausenin kolumni 27.6.2020 otsikolla "Holodomor", Harald kirjoittaa miten Aristoteles sanoi "Politiikka"-kirjansa VII-luvussa, pohtiessaan kansalaisten määrää ja ihmisen onnellisuutta, joka ei ole vain yhden ihmisen vaan samalla myös koko yhteiskunnan onnellisuutta, se että hänestä valtion tehtäviin kuuluivat olennaisesti kansalaisten kasvattaminen hyvään elämään ja hyvän elämän ulkoisten edellytysten tuottamiseen ja jakamiseen osallistuminen. Aristoteles asetti kuitenkin tälle tärkeän ehdon, koska hänestä hyveestä poikkeava ei voi jälkikäteen korjata niin paljoa virheitään:


"Eriarvoisuus tasa-arvoista kohtaan ja erilaisuus samanlaista kohtaan on luonnonvastaista, eikä mikään luonnonvastainen ole hyvä. Siksi vain silloin kun joku on ylivoimainen hyveessä ja kyvyssä tehdä parhaita tekoja, on hyvä seurata tätä henkilöä ja oikein totellakin häntä. Hyve ei kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös kykyä toteuttaa se käytännössä."




 Näkökulmia yli totutun  


Ei kusipäille vaan reilun olemisen, välittämisen, sanomisen ja tekemisen tyypeille uudenlainen laadukas ja kantaa ottava kulttuurijournalismin kanava. On tavallisen ihmisen pienten asioiden puolella reilusti poliittinen silloin, kun kyseessä on ikuinen taistelu hyvät ja oikeudenmukaiset vastaan pahat teeskentelijät ja jonoissa etuilevat narsistipsykopaatit. Valottaa asioiden ja ilmiöiden taustatietoja syvemmältä kuin mikään muu. On vastaan hyväveliverkostoja kulttuurissa ja erityisesti nykyisin vallalla valtamedioissa olevaa pintajulkisuutta. Pohtii myös laajoja asiattomien asioiden semanttisia erilaisuuksia kapeisiin vastaaviin asiallisiin. Tekee joskus - hyvin harvoin - haastatteluja; enemmän arvioita ja katsauksia, kriittisin silmin. Tutkii ja tarjoaa toisenlaisia näkökulmia yli totutun perinnäistavan ajatella ja katsoa asioita ohi sen mitä meille on opetettu. Menee suoraan ytimiin. Antaa aiheita ajatella eri tavalla kuin mitä meillä on sallittu. On rohkeasti eri mieltä sortumatta esteettiseen eskapismiin tai minkään muunkaan yhtä tyhjänpäiväisen asian suhteettomaan romantisointiin tai muihin hurmiollisiin ylilyönteihin. On älyllisesti latautunut radikaaliboheemi ja peppipitkätossumainen vaihtoehto keskinkertaista kulttuurin nimiin naamioitua viihdehömppää sekä erityisesti kuollutta akateemista runkkaamista vastaan.




Wittgensteinia ja Kirkegaardia


Metodina käytämme filosofi Ludvik Wittgensteinin ajatuksia. Hän piti tanskalaista eksistentiaalifilosofi Sören Kirkegaardia koko 1800-luvun ylivoimaisesti tärkeimpänä ajattelijana. Päättävässä epätieteellisessä jälkikirjoituksessaan Kierkegaard kirjoitti subjektiivisuudesta, joka oli hänen mielestään totuus: sillä muutoin olisimme unohtaneet sen mikä sokraattisessa ajattelussa oli arvokkainta: "Kun Sokrates uskoi, että jumala oli olemassa, hän piti kiinni objektiivisesta epävarmuudesta sisäisyyden koko intohimolla; ja juuri tuohon ristiriitaan, tuohon riskiin, sisältyy usko. Sokraattinen epävarmuus on kuin nokkela pila verrattuna absurdiuden vakavuuteen, ja sokraattinen eksistoiva sisäisyys on kuin kreikkalaista suruttomuutta verrattuna uskon aiheuttamaan rasitukseen."

QueernovelliTrilogian päätös

Tämä kirja kuuluu osana professori Timo Airaksisen kolmivuotiseen "Suomalaiset arvot kriisissä tutkimus -ja kirjaprojektiin". Kirja- ja tutkimusprojektissa on aiemmin ilmestynyt professori Timo Airaksisen "Markiisi de Saden elämä" (Kulttuuriklubi 2019 - esipuhe Harald Olausen) sekä "Jäähyväiset uskonnolle - henkisyyden puolustus" (Bazar 2020); ilmestyy professori Timo Airaksisen ja dosentti Heta Gyllingin "Suvaitsevaisuus" (Arktinen Banaani 2020), professori Timo Airaksisen "Hyvinvointivaltion hylkäämät" (Bazar 2020), sekä "Himon ilo - ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudesta" (Bazar 2021). Kirjailija Harald Olausenin projektiiin kuuluvia kirjoja ovat QUEERNovelliTRILOGIA: "Homolulu" (Kulttuuriklubi 2018), "Päättyneitä tarinoita" (Kulttuuriklubi 2019) sekä O`Gay"(Kulttuuriklubi 2020).

 "Siinä se, Haraldin kattava esitys aiheesta, niin rehellinen ja oivaltava, ettei sellaista liene suomeksi juuri kirjoitettu. Krister Kilhman kyllä kirjoitti aiheesta etevästi kirjoissaan ja muisteloissaan. Tom of Finland piirsi ajatuksensa paperille, mutta Harald kertoo kaiken, myös monissa kaunokirjallisissa teoksissaan. Kiinnostavaa on tuo nuorten ja lastenkin välinen kiima, jota Harald kutsuu vapaaksi ja leikilliseksi, siis viattomaksi. Lapsi on kuin onkin seksuaalinen olento, mutta ei autenttisesti ja itsenäisesti, vaan potentiaalisesti eli mahdollisesti silloin, kun olot herättävät uinuvat vietit. Harald tekee kyllä aivan selväksi, että vietti oli ja kiimaakin, mutta tuskin himoa aikuiseen tapaan. Kun hän puhuu himosta, kuvaan tulevat aikuiset miehet, pedofiilit jotka olivat enemmän tai vähemmän saalistajia yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta. Varakkailla on varaa maksaa, köyhemmät iskevät muita houkuttimia käyttäen. He himoitsevat, viaton ei himoitse vaikka vietti olisi kovakin ja toiminta varsin villiä. Haraldin kertomusta voisi verrata myös Willian Goldingin kirjaan Kärpästen herra (1954), jossa esipuberteettiset pojat yrittävät elää yhdessä autiolla etelämeren saarella. Ei onnistu vaan väkivalta nousee pintaan ja katastrofi uhkaa ennen kuin aikuiset enkelit heidä pelastavat. Haraldin kuvaama yhteisö taas pysyy kasassa oman erityisen dynamiikkansa varassa."

- Professori Timo Airaksinen tulevassa "Himon ilo - ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudesta" (Bazar 2021). "-kirjassaan.