Aki Lindenistäkö SDP:n seuraava presidenttiehdokas ja mahdollinen uusi presidentti?

Teksti Harald Olausen

Suositun ja kansaa yhdistäneen kokoomustaustaisen presidentti Sauli Niinistön toinen kausi alkaa olla lopuillaan samaan aikaan, kun kulissien takana käydään kovaa peliä Niinistön seuraajasta. Kokoomuksella ei ole yhtä valovoimaista ehdokasta presidenttikilpaan, kuin mitä Niinistö on, joten presidenttiyden vuoro saattaa palata pitkän tauon jälkeen seuraavaksi takaisin demareille. Mutta kuka se olisi? Millainen hänen pitäisi olla lyödäkseen toiselle kierrokselle valmistautuvan porvarien yhteisehdokkaaksi kaavailluin Suomen pankin pääjohtajan, valtiotieteiden tohtori ja entisen EU-komissaari Olli Rehnin?

Demareilla on kaksi ehdokasta, joilla saattaisi olla hyvät mahdollisuudet presidentinvaalien toiselle kierrokselle, nyt kun vihreät ja sen entinen tähti, ulkoministeri Pekka Haavisto, ovat menettäneet suosiotaan ja moni aiemmin vihreitä äänestänyt demaritaustainen äänestäjä alkaa palata takaisin demareiden äänestäjäksi tai ainakin miettiä sitä yhtenä varteenotettavana mahdollisuutena vihreiden johtaja- ja uskottavuuskriisin vuoksi; vihreät eivät vaikuta enää vakuuttavalta yleispuolueelta, joka kulkisi keskitietä liberaalina uudistajana, vaan vauhkona ja liian tiukkapipoisena yhden asian liikkeenä, millaisena se aikoinaan aloittikin poliittisen taipaleensa. Ensimmäinen mutta ehkä myös epätodennnäköisempi SDP:n mahdollinen presidenttiehdokas on vanhan kaartin sorsalaisena puoluejyränä tunnettu meppi Eero Heinäluoma. Toinen ja todennäköisempi on taas suuren yleisön lemmikki ja uutena kasvona valtakunnan politiikassa hurmaava turkulainen lääkärikansanedustaja sekä ministeri Aki Linden.

Eero Heinäluoman koneiston kerrotaan tekevän hartiavoimin töitä kulisseissa oman ehdokkuutensa puolesta, vaikka muut eivät ole yhtä innoissaan hänen mahdollisesta ehdokkuudestaan. Esimerkiksi itse emopuolue karsastaa häntä järjestögangsteri-imagonsa ja riitaisan puoluehistoriansa takia. SDP:llä on edelleenkin trauma puolueen lähes konkurssiin ajaneesta "heinäluomalaisuudesta", ja Heinäluoman julkisen imagon lähes pakkasen puolelle ajaneesta tiedotusapulaisesta, toimittaja Jukka Halosesta, SDP:n puoluelehden entisestä kovaonnisesta päätoimittajasta. Heinäluoma on kuitenkin vallanhimoinen taktikko ja ovela peluri, jota on vaikea sivuuttaa pitkän kokemuksensa ja hyvien puhelahjojensa takia. Ja tähän rakoon hän on kampanjansa laskenut. Heinäluoma on SDP:n ainoa toivo, jos Lindeniä ei jostain syystä saada houkuteltua ehdokkaaksi.

Yksi mikä puhuu myös Heinäluoman puolesta, on hänen osaamisensa, mikä tunnustetaan yli puoluerajojen. Mutta onko aika jo ajanut hänestä ohi ja poliittisen kulttuurin murros tehnyt hänestä tehtävään sopimattoman? Heinäluomassa on paljon ominaisuuksia, jotka eivät sovi presidentille. Hänessä on jotain suurta yleisö karmivaa, mikä ei istu enää tämän päivän maailmaan, eikä hän siksi ole SDP:tä johtavan nuoren sukupolven mieleen: Heinäluoma on itsevaltias johtaja, joka haluaa tehdä, oivaltaa ja esittää kaikki ratkaisut joko itse tai lähinnä ammattikoululaistaustaisista ay-jyristä koostuvassa lähipiirissään vanhan epädemokraattisen kabinettipolitiikan hengessä.

On hänessä muutakin mikä ei sovi presidentille. Ei koulutusta, sillä nuorisopolitiikan imemänä jo keskikoulusta lähtien Heinäluomakaan ole malttanut opiskella juuri mitään. Hän on vain tavallinen ylioppilas, joka nousi korkeisiin asemiinsa SAK:n rappusia ylös kävellessään ilman että olisi joutunut kovasti kamppailemaan asemastaan kilpailijoiden puutteen takia. Koulutuksen ja yleisivistyksen sekä kielitaidon puute eivät ole plussaa nykyisessä maailmassa. Siksi katse onkin kääntynyt SDP:ssä muihin mahdollisiin ehdokkaisiin. Sanna Marinin onnistuminen pääministerin tehtävien hoidossa on yllättänyt myönteisesti kaikki, myös demarit itsensä. Marin, joka oli puolueen vasemmistosiiven, nuorison ja Antti Rinteen ehdokas Heinäluoman uskollisena tukijana tiedettyä eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lidtmania vastaan, ei ole lähdössä vielä kisaamaan presidenttiydestä, sillä hänellä saattaa olla mahdollisuus kovenevassa kisassa löydä ensi kevään eduskuntavaaleissa nykyinen gallupsuosikki kokoomus, ja pitää pääministerin pestinsä. Marin kasvaa terhakkaana pääministerinä korkoa tulevaisuuden yhtenä mahdollisena presidenttinä joskus vasta 2030-luvulla.

Siksi SDP:ssä päät ovat kääntyneet Krista Kiurua tuuraavaan turkualaiskansanedustaja Aki Lindeniin, jonka etuja ovat lupsakkaan luonteen lisäksi lääkäritausta ja näytöt mm. maan suurimman sairaanhoitopiirin HUSin entisenä johtajana puhuvat puolestaan. Demareilla menee nyt hyvin. Tuntuu kuin politiikan suunta olisi kääntymässä Norjan tapaan piirun verran vasemmalle, ja demarit yleispuolueena saaneet vahvistusta kansan silmissä vakuuttavana vaihtoehtona turvata reformipolitiikan jatkaminen pitkän porvarillisen vyönkiristämispolitiikan jälkeen. Ensin korona ja nyt Venäjän hyökkäys Ukrainan kimppuun, on saanut suomalaiset kääntämään päänsä demareihin. SDP on ollut sekä uskottava että kokoava voima historian saatossa, silloin kun kansakunnan kohtalo on ollut vaakalaudalla. Vielä suurempi kääntyminen on ollut uuden tilanteen myötä kansan ymmärrys porvareiden uhka- ja pelottelukuvien holtittomasta velanotosta olevan vain ovelasti mainostoimistojen synnyttämä city urban legenda.

SDP onnistui "vappusatasellaan" kääntämään viime vaaleissa tappioputkensa torjuntavoitoksi köyhien eläkeläisten äänillä. Mitä jos se jatkaa samaa linjaa ja vaatii alle 1600 kuukaudessa tienaaville verovapautta, ja yli 8000 tienaaville vastaavasti veroprogression kiristämistä? Se olisi vasemmistopopulismia eikä sitä ole kieltänyt kukaan käyttämästä. Se saattaisi olla myös äänestäjien sydämet avaava ja ratkaiseva niitti kokoomuksen lyömiseksi. SDP:llä on historiallinen mahdollisuus asettua taas vasemmiston ja muutosvoimien veturiksi ja vastavoimaksi kokoomukselle, sillä Suomi on huomaamattaan muuttunut kokoomuslaiseksi. Se on ollutkin kokoomuksen yksi tärkeä tavoite. Mikään poliittinen voima ei ole kyennyt sitä aiemmin vastustamaan.

Maailma on globaalissa kriisissä ja valitettavasti sille ei ole loppua näkyvissä. Kyse on viime kädessä yksityisomistuksen kriisissä, sillä talousrikoksissa ja poliittisen eliitin sille antamassa suojelussa on menty liian pitkälle. Ahneus ja rohmuaminen ovat vieneet sen takaisin mielivallan aikaan, jolloin rikkailla ja voimakkailla ei ollut mitään rajaa tehdä mitä halusivat varastaessaan muiden omaisuuksia ja hallitessaan tuotantoa ja kauppaa. Rahanpesu on siitä hyvä esimerkki. Kauniista puheista huolimatta länsimaat eivät juurikaan tee mitään sen kitkemiseksi, koska se on tärkeä osa maiden todellisen eliitin eli superrikkaiden maailmanlaajuista suojelemista siitä huolimatta, että valtiot menettävät rikollisille satoja miljardeja vuodessa myös Suomessa, rahoja joilla saataisiin sote toimimaan, koulutusta parennetuksi ja köyhyysongelma poistetuksi.

Tässä ohessa lista kirjoista, joista ilmenee miten syvä kriisi talousrikokset ovat valtion menojen ja tulojen näkökulmasta, ja miten tärkeä olisi puuttua näihin väärinkäytöksiin tehokeinoin viimeistään seuraavalla hallituskaudella: "Talousrikokset / Raimo Lahti, Pekka Koponen (toim.), Panaman paperit : miten rikkaiden veronkierto paljastui / Bastian Obermayer & Frederik Obermaier; suomentanut Kirsimarja Tielinen, Rahaeliitin salainen maailma: miten miljoonaomaisuudet luodaan ja piilotetaan / Jake Bernstein; englannin kielestä kääntänyt Petri Ukskoski, Keskustan valtakunta/ Jyri Hänninen & Jarno Liski, Mistä Suomi vaikenee? / Esko Seppänen, Aarresaari - miehet jotka ryöstivät maailman / Nicholas Shaxson ; suomentanut Henri Purje / J.K. Tamminen, Miten miljoonia huijataan: suurpetkuttajien värikäs historia / Kari Nars, Talousrikosten ennaltaehkäisy ja havaitseminen / Juha-Matti Laurio, Harmaa talous ja talousrikollisuus: ilmenemismuodot ja torjunta / Markku Hirvonen, Kalle Määttä."

SDP ei ole aiemmin ollut erityisen innokas jahtaamaan talousrikollisia, kitkemään poliittista korruptiota tai suitsemaan rikkaiden mielivaltaa, mutta nyt ajat ovat muuttuneet peruuttamattomasti niin maailmalla, kuin Suomessakin ja yhteinen etu on noussut hyväksyttäväksi termiksi toteuttaa tasapuolista politiikkaa entisen yksityisen edun sijasta. SDP:n kannattaisi harrastaa vanhavennamolaista poliittista retoriikkaa, lupaamalla laittaa kansan parhaaksi moraalin kohottamiseksi ensin rötösherrat kuriin ja sen jälkeen parantamalla näillä rahoilla heikompiosaisten asemaa. Ukrainan esimerkki voimakastahtoiseksi presidentiksi nousseesta entisestä näyttelijästä pitäisi innostaa myös demereita, varsinkin kun porvarit vaativat tyhmyyttään vanhoja huonoksi kaikkien muiden kuin rikkaiden kannalta todettuja lääkkeitä vanhoihin ikuisuusongelmiin, kuten rajuja menoleikkauksia budjettivajeen supistamiseksi Iiro Viinasen tyyliin, kuten kokoomuksen syksyn 2021 varjobudjetista käy selville.

Kokoomuksen vaihtoehtobudjetin loppusumma on 62,84 miljardia euroa. Se on 2,1 miljardia euroa vähemmän kuin mitä Sanna Marinin (sd) hallituksen budjettiesitys oli. Huomionarvoista kokoomuksen budjetissa on se, että se maksattaisi tulevaisuuden hyvinvoinnin lähes yksinomaan tavallisilla ja köyhillä ihmisillä. Hyvinvoiville budjetti ei sisällä muuta kuin verorahojen säästöä juuri niissä verorahoilla toteutetuissa palveluissa, joita he eivät itse käytä. Kokoomus vähentäisi valtion menoja 2,63 miljardia euroa ja lisäisi menoja 550 miljoonaa euroa, jolloin menotaso laskisi yhteensä noin 2,1 miljardia euroa. Sanna Marinin hallitus on omaksi yllätykseenkin, ja koronasta huolimatta, onnistunut kasvattamaan työllisten määrän väestöstä yli tavoitellun, ja on asiantuntijoiden mukaan oikealla tiellä. Nyt kyseessä on koronan aiheuttaman laman jälkihoito ja sen estäminen taloudellisen tasa-arvon nimissä, etteivät köyhät yksin maksa koronan jälkihoitoa.

Marinin hallituksen budjettiesityksessä lisävelan tarve oli 7 miljardia euroa. Kokoomuksen vaihtoehtokin perustuu lisävelanottoon. Mutta kokoomus ottaisi vaihtoehtobudjetissaan lisävelkaa vain 4,5 miljardia euroa. Kokoomus on syyllistänyt julkisuudessa Marinin hallitusta holtittomasta velanotosta keskellä nousukautta. Kokoomus on ovela. Se yrittää koko ajan ylläpitää oikeistolaisen amerikkalaisen retoriikan hengessä äänestäjien mielikuvissa valtiota isona pahana, jota pitää kurittaa, karsia, ja joka tekee asiat huonosti, oli kyse sitten vaikka koulutuksesta tai työllisyyden hoidosta.

Kokoomuksen sanoma on: kun valtio ottaa velkaa, se on aina pahasta, koska velan joudumme maksamaan me. Kokoomus yrittää saada täyden hyödyn hyvinvoivien kansalaisten huolesta maan talouden huonosta kilpailukyvystä samaan mielikuvakikkailutapaan, mitä kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen vuoden 1987 eduskuntaavaalien alla sanailussaan 100.000 julkista työpaikkaa vastaan. Silloinen demareiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Ahde vaati valtiolle kaukonäköisesti käsiä ja jalkoja kokoomuksen vastustaessa ajatusta. Päästyään halitukseen, kokoomus synnytti ensimmäisen budjetin menoista ison, hallitusta melkoisesti julkisuudessa tärisyttäneen, rähinän demareiden kanssa.

Kokoomuksen leikkauslista on tuttua tekstiä. Suurin on työttömyyden aikaisen eläkekertymän lopettamisen vaikutus julkiseen talouteen (- 400 milj. euroa). Asumistuen kokonaisuudistus toisi 350 miljoonan euron säästöt. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus toisi 199 miljoonan säästöt. Kokoomus lyhentäisi ansiosidonnaisen kestoa 100 päivällä ja palauttaisi omavastuupäivien määrän seitsemään päivään.Poistamalla ansiosidonnaisen lisäpäivät 169 miljoonan euron säästöt. Ansiosidonnaisen työssäoloehdon nostaminen kuudesta kuukaudesta 12 kuukauteen toisi 97 miljoonan euron säästöt.

Kokoomus palauttaisi työttömyysturvan tason vuoden 2019 tasolle eli alentaisi sitä. Siitä tulisi puolueen mukaan 66 miljoonan euron säästö. Kokoomus esittäisi tulojen lisäyksiä yhteensä 874 miljoonan euron edestä. Tulojen vähentämistä puolue esittää yhteensä noin 1,4 miljardin euron edestä. Kokoomus keventäisi ansiotuloverotusta korottamalla työtulovähennyksen 2 026 euroon (- 794 milj. euroa), parantamalla kotitalousvähennystä pysyvästi (327 milj. euroa) ja toteuttamalla yritysten laajan ja pysyvän tki-verovähennyksen (100 milj. euroa). Kokoomus nostaisi kotitalousvähennyksen enimmäismäärän 5 000 euroon ja korvausprosentin 60 prosenttiin. 100 euron omavastuun se poistaisi kokonaan.

Kokoomuksen varjobudjetin 2022 leikkauslista karmeassa kokonaisuudessaan:

• Puretaan kannustinloukkuja palauttamalla työttömyysturvan taso vuoden

2019 tasolle. -66,0

• Puretaan kannustinloukkuja palauttamalla asumistuen taso vuoden 2019

tasolle. -92,0

• Nostetaan työssäoloehto 12 kuukauteen. -97,0
• Lisätään toimeentulotukeen maltillinen asumismenojen omavastuuosuus

kannustinloukkujen purkamiseksi. -140,0

• Poistetaan ansiosidonnaisen lisäpäivät nopeutetusti. -169,0
• Sopeutetaan palkkatuen menoja painottaen julkiselle sektorille maksettuja

tukia. -190,6

• Porrastetaan ansiosidonnainen työttömyysturva työttömyyden keston

mukaan, lyhennetään ansiosidonnaisen kestoa 100 päivällä ja palautetaan

omavastuupäivien lukumäärä seitsemään (yhteisvaikutus julkiseen talouteen). -199,0

• Leikataan merimieseläkekassan valtionosuuden tehotonta yritystukea. -10,0
• Leikataan kivihiiltä korvaavien investointien tehotonta energiatukea. -60,0
• Leikataan viihdemerenkulun miehistötukea tehottomana yritystukena.
• Säilytetään rahtiliikenteen huoltovarmuusosuus. -77,2
• Toteutetaan asumistuen kokonaisuudistus. -350,013.
• Uudelleen kohdennetaan oppivelvollisuusiän korottamisen määrärahat aidosti

vaikuttavalla tavalla. -65,0

• Siirto sijoitusmuotoiseen kehitysyhteistyöhön valtion omaisuudella. -100,0
• Lakkautetaan tarpeeton jatkuvan oppimisen virasto. -1,1
• Sote-uudistuksesta aiheutuvien hallinnon lisäkulujen säästö. -11,8
• Palautetaan siirto valtion televisio- ja radiorahastoon vuoden 2019 tasolle

indeksitarkistuksena. -37,7

• Espoon kaupunkirata ja Helsinki-Riihimäki-hankkeiden siirtäminen

toteutettavaksi nopeiden. ratayhteyksien hankeyhtiöistä, jotka rahoitetaan valtion

omaisuudella. -77,5

• Sote-uudistuksesta aiheutuvien ICT-lisäkulujen säästö. -87,7
• Uudelleenkohdentaminen vanhuspalveluiden kokonaisuuteen -98,0
• Julkisen hallinnon tehokkuusohjelman vaikutus hallinnon toimintamenoihin.

-300,0

22. Työttömyyden aikaisen eläkekertymän lopettamisen vaikutus julkiseen talouteen

Yhteensä -2629,5 miljoonaa euroa

Lähde: kokoomus