Arvokysymykset aina vaikeita

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Suomalainen yhteiskunta kipuilee monen arvokysymyksen kohdalla: abortti, eutanasia, homouseksuaalisuus ja huumeet. Vastakkain ovat perinteinen konservatismi ja vapaamielisten uudistusten puoltaminen liberaalissa hengessä. Homous on aina ajankohtainen aihe, joten katsotaan missä nyt mennään.

Suomessa kirkon päättävät tahot ovat viimeksi uhanneet seurauksilla pappeja, jotka vihkivät homopareja avioliittoon. Piispainkokous ei siis hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä kirkossa, vaikka ainakin Helsingissä tähän syntiin on syyllistytty. Tuttu juttu, ei mitään varsinaista uutta. Koko asia joutuu uuteen valoon sen jälkeen kun Rooman paavi Fanciscus hiljattain ilmoitti kantanaan, että homoillekin kuuluu perhe-elämä aivan samoin kuin heteroille. Siksi jonkinlainen siviilivihkiminen on sallittu ja parisuhde hyväksytään. Tämä tarkoittaa eräänlaista homojen tunnustamista kirkon piirissä: heillä on oikeutensa.

Ajattelen tässä Puolaa, tuota eurooppalaisen uskonnollisen konservatismin lujinta linnoitusta. Puolassa on kaupunkeja ja kuntia, jotka ovat julistautuneet homovapaiksi vyöhykkeiksi. Tämä tarkoittaa, ettei noilla alueilla homoja tunnusteta missään mielessä - heitä ei ole olemassa. Pakko pysyä kaapissa. Mutta kun tässä takana on Puolan oma katolinen kirkko, joka siunaa homovapaat vyöhykkeet, ollaankin tosi pulman edessä: paavi tunnustaa homot, mitä meidän pitäisi tehdä? Paavin sana on pyhä laki, joten puretaanko vyöhykkeet ja sanotaan homoille, tulkaatte tykömme, perustakaa perhe kirkon siipien alla ja eletään kaikki yhdessä sulassa sovussa ja sisarusrakkaudessa. Paavi on siis kehottanut homoja tulemaan ulos kaapista, minkä Puolan kirkko ja Laki ja Järjestys puolue yhdessä ehdottomasti kieltävät. Paavi pudotti pommin.

Katolisessa kirkossa vihkiminen avioliittoon on sakramentti, Ev. Lut kirkossa näin ei ole. Katolisille homojen vihkiminen on mahdotonta, koska avioliitto on miehen ja naisen pyhä liitto, ja siksi suhteen rekisteröinti on ainoa mahdollisuus. Mutta Suomessa, kun avioliitto ei ole sakramentti, kirkollinen vihkiminen on aivan mahdollista. Jos sitä ei sallita sillä perusteella, että avioliitto todella on miehen naisen välinen liitto, kyseessä on lähinnä sanan "avioliitto" merkityksen pohtiminen; siis mitä sana tarkoittaa. Ei sanan merkityksen uudelleen tulkinta ole koskaan ollut kovin vaikeaa.

Meillä siis kipuillaan avioon vihkimisen kanssa vähän niinkuin turhaan, pelkän tapa- ja patakonservatiivisuuden nimissä. Katolisella kirkolla on pyhät oppinsa ja niiden muuttaminen on todella ongelmallista. Mutta hauskinta kaikeassa on, että itse paavi menee ja sotkee puolaisten kuviot vaatimalla homouden tunnustamista. Odotan innolla uskovaisten puolalaisten tuttavieni tapaamista ja aiheesta syntyvää keskustelua. He kun on ovat sitä mieltä, että homojen salaliitto tuhoaa koko puolalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin.