Diskurssi Helvetistä

Teksti:

Harald Olausen & Eero K.V. Suorsa

Digivallila.comin päätoimittaja multiskandinaavi Harald Olausen on queerkirjailija ja gonzojournalisti, joka on osallistunut vankasti yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen keskusteluun vuosikymmenien ajan laajalla kirjallisella tuotannollaan. Olausenilta julkaistaan syksyllä kauan odotettu Querelle-skandaali: eli hegemoniataistelu LGBTQ-tähtitaivaan alla (Kulttuuriklubi), Norjalaisesseitä (Kulttuuriklubi), O`Gay - kolmas queernovellikokoelma (Kulttuuriklubi) sekä Digivallila - sata ekaa tarinaa (Kulttuuriklubi) yhdessä filosofian emeritusprofessori Timo Airaksisen ja Eero K.V. Suorsan kanssa. Olausen on filosofian professori Airaksisen Suomalaiset arvot kriisissä-tutkimusprojektin tuottaja ja kirjallinen agentti. Lokakuusta lähtien hän tutkii ja kirjoittaa Pietarin LGBTQ-tilanteesta stipendiaattina Svenska Kulturfondenin residenssissä Pietarin Suomi-talossa.

Tohtorikoulutettava, Digivallila.comin varapäätoimittaja ja Vapaa-ajattelija-lehden toimitussihteeri Eero K.V. Suorsa on Y-sukupolven eräs lupaavimpia kirjoittajia ja filosofin taimia. Hän on kirjoittanut vuodesta 2012 eteenpäin lukuisia kritiikkejä, haastatteluja ja artikkeleja Suomen laadukkaimpiin aikakauslehtiin, kuten Sylviin, Kulttuurivihkoihin ja Vapaa-ajattelijaan. Hänen esikoisteoksensa Jumala ihmisen kehossa: Kirjoituksia populaarikulttuurin hurmiosta ja filosofiasta ilmestyy Kulttuuriklubin kustantamana maaliskuussa 2022.

Hankamäki-ongelma on moninainen kun pahnanpohjimmainen nousee ylös sikolätistä itsensä paremmiksi kokevien ihmisten seuraan. On hyvä että joku puhuu suunsa puhtaaksi ja keskustelu syntyy. Toisaalta se on tässä tapauksessa pahasta, sillä Hankamäki ei keskustele vaan huutaa, ei ärsyttääkseen vaan saadakseen valtaa muiden mielissä ja viedäkseen ilon kaikilta niiltä, joista ei pidä, ja se lista on pitkä, pitkä...Ja koska olemme vakavasti otettava filosofinen kulttuurinettilehti ja Harald ammattitoimittajana arkimedioissa työskennellyt ennen lukuisia potkuja (lisää niistä ja muista hurjista gonzjounournalistisista mediaseikkailuista "Iisalmen sanomat ja muita mediaesseitä"-kirjassa (Kulttuuriklubi 2017), hän halusi katsoa kolikon molemmat puolet ja siksi kyseli muutamalta vastaantulijalta katugaluppia eilen maanantaina punavihreän (Kallio, Alppila ja Vallila - Harald asuu itse Vallilassa) Helsingin ytimessä, missä vasemmistoa ja vihreitä äänestää n. 75 prosenttia äänestäjistä, mitä mieltä he olivat tapaus Hankamäestä. Kaksi nuorta tyttöä Vallilanlaaksossa eivät olleet kuulleetkaan Hankamäestä eivätkä innostuneet keskustelemaan hänestä. Vanhempi nainen Vallilan kirjaston edessä sanoi kuulleensa jutusta mutta ei ollut mitään mieltä kun ei tiennyt mitä mieltä Hankamäki oikeasti oli.

On kaksi eri tapaa tiedottaa yhteiskunnan ongelmista: kehua asioita ja kritisoida asioita. Harvoin huomataan edellinen mahdollisuus: kun kehuu tai kirjoittaa myönteiseen sävyyn, nostaa esiin ongelman aivan yhtä selvästi kuin kriitikkokin, tämä sopii Hankamäkeen. Siksi hän on marttyyri siinä kuin jumalainen Markiisikin. Pahojen puheiden sensurointi estää meitä näkemästä pahuutta, ja mitä ei näe, sitä vastaan ei voi tsempata. Eräs mies Sörnäisten metroaseman oviaukossa sanoi kannattavansa Hankamäen ajatuksia hyvinä juuri siksi että ne olivat sekavia ja ristiriitaisia ja aiheuttivat varmasti lisää eripuraa ja sekavuutta. Julkaisemme poikkeuksellisesti Timo Salmiseksi Vaasasta esittäytyneen henkilön haastattelun toimituskunnan äänin 2-1 kokonaan juttumme aluksi tasapuolisuuden nimissä, sillä seuraavaksi sekä Harald että Eero aikovat teurastaa verbaalisesti heitä ärsyttäneen Hankamäen ihan vaan tunteakseen itsensä joskus vähän paremmiksi kuin muut:

"Ihanaa kun on Helvetin Portit taas auki ja Hankamäki ristillä. Näin yhteiskunnallinen keskustelu toimii parhaimmillaan. Mutta ensin on löydettävä joku typerys, joka on valmis marttyyriksi ja sitten lisää typeryksiä, jotka muka puolustavat marttyyria. Hankamäki on nyt ilmoittautunut vapaaehtoiseksi ja saanut mitä halusi. Oikeudenmukainen yhteiskunta antaa jokaiselle mitä hän haluaa, ja aina joku haluaa ristille, kuten Jeesus vain osaa. Mitä jos Hankamäkiä ei olisi? Naiset olisivat niin alistettuja, ettei kukaan edes huomaisi. On maita, joissa huonot naiset kivitetään kuoliaaksi. Me kivitämme hankamäet, kun he kertovat miten asiat ovat. Se, että he sanovat, että niin pitää ollakin, vain rikastaa heidän kriittistä vaikutustaan: he ovat kriitikkoja vasten tahtoaan ja marttyyrejä siinä ohessa. Heidän traagisuutensa on siinä, että he tekevät hyvää tekemällä pahaa ja kärsivät teoistaan. Heidät pitäisi palkita, mutta eihän sekään ole mahdollista. Hankamäki tekee palveluksen meille kaikille, koska hän näyttää miten on. Siis näyttää miten on, ja se on eri asia kuin sanominen. Mistä ei voi puhua, se pitää näyttää. Hankamäen merkitys on ikoninen."

Ennen kuin aloitamme tekstimme, teemme muutaman asian selväksi omista positioistamme. Olemme ylpeitä, siitä huolimatta että nostamme syyttävän sormemme kuin paheksuvat tädit, tasa-arvoon uskovia homoja ja punavihreitä feministejä, kulttuurimarxisteja (Eero), boheemiradikaaleja rappiotaiteilijoita, fillarikommunisteja (Eero) ja Harald (nuoruudessa jonkinsortin demari ja nyt vihreä osuuskauppa-aktivisti) vieläpä eläinsuojelija ja vegetaristi sekä entinen SAC-anarkisti ja liftariliiton perustaja...) sekä jumalankieltäjiä (tosin Haraldia epäillään taustansa takia piilouskovaiseksi) jotka ovat hyvyyden asialla, totuuden puolustajia, viisauden rakastajia, ja klassisen musiikin rakastajia (Harald vannoutunut Händel-aktivisti) ilkeyden vihaajia pilke silmäkulmassa Erasmus Rotterdamilaisen ja Michel de Montaignen henkeen. Seuraavaksi kuljetamme sinut, parahin lukija kammottavan painajaisen syövereihin. Tarina on tosi, ikävä kyllä. Pysythän kuitenkin mukanamme, vaikka emme vie sinua Liisan tavoin ihmemaahan, vaan Danten tavoin helvettiin.

"Useimmat meistä ovat olleet vähintään kertaalleen liemessä. Virheissä ei ole mitään pahaa mutta niistä pitää oppia!" Näin ovelasti rikoksesta (kiihottaminen kansanryhmää vastaan) tuomittu persupuheenjohtaja upotti lauantaisen puoluevaltuustonsa kokouksessa 13.6.2020 rivien välistä keskisormen näyttämisen liberaaleille medioille ja ihmisoikeuksia laajasti puolustavalle kansalaismielipiteelle täyden salillisen samanlaisia, kovista puheistaan ja vihan lietsonnastaan tunnetun persupolitiikkolauman yrittäessä pitää samalla naamansa peruslukemilla ihastellessaan puheenjohtajansa taitoa yrittää kiertää viime viikolla medioissa noussutta kritiikkiä kääntämällä sen lähettäjiään vastaan tutuilla lähes navan alta menevillä rimanalituksilla.

Koulukiusaamisen ammattislangilla haistattaminen ämmämäiselle rivien välistä pehmoyhteiskunnalle uppoaa enemmän kuin hyvin salissa, missä istuu muitakin tuomittuja rikollisia (yleisin persurikos on puheenjohtajan tavoin kiihottaminen kansaryhmää vastaan, seuraavaksi tulevat pahoinpitelyt ja vasta kolmantena muut huijaukset kuten toisten rahojen kuppaaminen) mm. raiskauksesta tuomittu ja työmiehenä esiintyvä Matti Putkonen joka on persujen kädet ja jalat kun ei voi sanoa aivot, sillä silloinhan ne olisivat läpimädät ja kuolleet. Puheenjohtajaa tuntuu ottavan pattiin vain se, etteivät muut suvaitse suvaitsemattomuutta. Kumma ajatus mutta persulogiikan mukainen, sillä persut ovat yrittäneet vääntää kaikesta vihapuheestaan sanavapaus-kysymyksen. Saatuaan tämän jälkeen naurunremakan niskaansa he tekeytyvät tapansa mukaan äänten kalastelun merkeissä marttyyreiksi Hirvaskankaan ABC:llä, ahmien lihapiirakkaa kahdella nakilla ja kahvia ryystäen itkien isomahaisille ja kovaäänisille kohtalotovereilleen.

"Kansallista etua puoltavat äänenpainot on pyritty tuomitsemaan "populismiksi" tai "fasismiksi", jonka uhkaa pidetään yllä pyörittämällä televisiossa jatkuvia natsidokumentteja ja rahoittamalla vihreää tutkijaa Oula Silvennoista Suomen Akatemian noin 434 000 euron myötäjäisillä."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Jussi Halla-Aho on kotonaan näiden amislaisten perskarvanraaputtajien, kaljujen möhömahojen, poliisien, taksikuskien ja muttereita ammatikseen ja himokseen ruuvaavien perusjätkien pierunhajuisessa tatuointi-maailmassa, vaikka itse on kuivannäköinen ja nuiva kirkkoslaavista väitellyt eiralainen filosofian tohtori, joka polkupyöräilee töihin ja vapaa-ajalla kypärä päässä, ja harrastaa kaikkea muuta kuin yleensä nuo keskivertopersut, ne maaseutukaupungeissa mustiin farkkuihin ja tummiin aurinkolaseihin itsensä piilottavat ammattikoulujen koneistajalinjoilta melkein valmistuneet ZZ-TOP-inkarnaatiot, joiden suusta "kiitos" tai jokin varovaisesti tulkittu kohteliaisuus kuulostaisi lähes pyhäinhäväistykseltä vittujen ja perkeleiden kakofonisen ärjysinfonian keskellä. Epä-älyllinen persumaailma on usein omaa itseään vastaan eikä se heitä häiritse. Äänestäjien valtaosa työväestä äänestää itseään vastaan tukien persujen oikeistolaisesta, Margaret Thatcherilta ja Augusto Pinochetilta matkittua monetaristista talous- ja sosiaalipolitiikkaa, joka ei tunne sääliä köyhiä kohtaan.

Persumaailma on myös vastaan holhoamista ja sääntöjä, silloin kun se tarkoittaa oman elämän rajoittamista, koska sen idea on estää heidän tekojaan, jotka muiden kuin heidän mielestään ovat vääränlaisia, mutta täysillä vaatimassa sitä silloin, kun se tarkoittaa sellaisten elämänpiirin kaventamista ja toiminnan rajoittamista, joista he eivät itse pidä. Puheenjohtajalla on "ollako vai eikö olla- ongelma". Heidän on vaikea tehdä valintaa tehdäkö oikeaa valintaa elämänsä suunnasta vai tulla oikeanlaisiksi ihmisiksi itse; vai pitäisikö valtion puuttua asioihin auttaakseen heitä siinä esimerkiksi estämällä muita, niitä joista he eivät pidä, ihmisiä tekemästä asioita, jotka joko olisivat heidän tavoitteitaan vastaan tai jopa saattaisivat vahingoittaa sitä vapautta, jonka edestä he ovat valmiita yhteiskunnassa riehumaan.

"Tarkoitukseni ei siis ole piirtää ahtaampia rajoja sananvapauden ympärille vaan osoittaa, että koko sananvapauden käsite on nietzscheläisittäin arvioiden hullunkurinen. Siinä oletetaan, että vapaus on luovutettua ja tulee korkeammasta kädestä. Myös liberaalifilosofi John Stuart Millin mukaan jokainen ihminen on ajatustensa ja sanomisensa ehdoton valtias, ja näin tulee ollakin, sillä se on kaiken viestinnän idea ja syy, miksi mitään viestintää on. Merkityksistä ja tarkoitusperistä päättää viestin lähettäjä eikä sen vastaanottaja tai ulkoinen tuomari, kuten nykyisessä ammatikseen pahastujien todellisuudessa ajatellaan."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Hankamäki on filosofina samanlainen teeskentelijä kuin Platonin mukaan hänet Syrakusaan houkutellut ja pahasti alkoholisoitunut Dionysiys II. Hän häpäisee Millin. Mikäli hän toimisi näin paperin ulkopuolella häntä syytettäisiin raastuvassa hautarauhan rikkomisesta ja älyllisestä nekrofiliasta. Filosofi Immanuel Kant sanoi "Arvostelukyvyn kritiikissään" (Gaudeamus 2018) luvussa "Arvostelukyky kykynä säätää lakeja a priori" arvostelukyvyn olevan yleisesti ottaen kykyä ajatella erityistä yleiseen sisältyvänä. Juuri sitä perustavaa ymmärrystä, mikä persuilta puuttuu, sillä jos yleinen (sääntö, periaate, laki) on valmiiksi annettu, niin arvostelukyky on määrittävä alistaessaan erityisen yleisen alaisuuteen (myös silloin, kun se transsendentaalisena arvostelukykynä tarjoaa aprioriset ehdot, niin että vain niiden mukaisesti jokin voidaan alistaa tuolle yleiselle). Mutta jos on annettu erityinen, jolle arvostelukyvyn pitää löytää yleinen, arvostelukyky on pelkästään reflektoiva. Kant puhuu luvussa näiden kahden välisestä erosta ja mitä se käytännössä merkitsee. Reflektoiva arvostelukyky, jonka tehtävänä oli Kantin mukaan kohota erityisestä luonnossa yleiseen, tarvitsi periaatteen, jota se ei voinut lainata kokemuksesta, koska tämän periaatteen oli tarkoitus antaa perusta kaikkien empiiristen periaatteiden ykseydelle.

"Puolueemme ehdokkaiden ja edustajien kohtaama kelju asennoituminen, skandalisoiminen ja vaikeneminen puolueemme ohjelmia koskevasta informaatiosta ovat antaneet kansalaisille virheellisen kuvan asioista. Siltä osin kuin painokasta sanankäyttöä on taholtamme esitetty, ei kohtelua ole ollut joissakin tapauksissa ollenkaan. Myös vaikeneminen on ollut kuuluvaa, ja sekin on toki huomattu. Kielteinenkin julkisuus on kääntynyt meille myönteiseksi."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Persut eivät yleisistä säännöistä piittaa. Miksi edes piittaisivat? Hehän elävät epätotuudesta ja pitävät totuutta vihollisenaan. Sen sijaan yksityiset, heidän oman ahtaan maailmansa muita syrjivät säännöt ohjaavat heitä niin puheissa kuin teoissa tuottamaan someen, ajatuspaja Suomen Perustan julkaisuihin ja yksittäisten persukansanedustajien puheisiin heidän jatkuvasti yhteiskunnan rahoilla tasa-arvon ja moni-ilmeisestä yhteiskuntaa vastaan suoltamaa eri sortin ala-arvoista ja loukkaavaa vihapuhetta, jossa toistuvat aina sama teema, jonkun viattoman vähemmistöryhmän syyllistäminen ja lopulta usuttaminen Trumpin tavoin vihapuheen kiihottamina toinen toistensa kurkkuihin persujen verisissä näpeissä suuren mediahyödyn lemuavina hedelminä kasvavan kannatuksen.

Halla-Aho kuvittelee olevansa ovela ja sortuu omaan näppäryyteensä. Hän kehuu salissa istuvia samanlaisia aate- ja puoluetovereitaan, kuin Hitler taistelutovereitaan vankilasta kirjoittaessaan siellä Mein Kampfin epäonnistuneen Münchenin vallankaappauksen veteraaneja 1920-luvulla.

"Valtamedian päänsilitys eurososialismia ajavalle sosialistihallitukselle on valtava systeemivale, jonka tuloksena maamme menee kuin vene ilman tappia kohti pohjaa. Samanaikaisesti kansalaisille teroitetaan Yleisradion ohjelmissa, miten kaikenlainen kansallismielisyys ja oman kansamme etujen puolustaminen muka on vaarallista nationalismia, joka on torjuttava!"

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

"Useimmat meistä ovat olleet vähintään kertaalleen liemessä"- tarkoittaa halla-aholaiseen retoriikan kiertoilmaisuna että "olette kovia jätkiä ja kavereitani, kun olette nostaneet kannatustamme vihapuheillanne ja saatte tällä puheella ilman muuta puheenjohtajan täyden siunauksen toimillenne ja luvan jatkaa tätä työtä. ""Virheissä ei ole mitään pahaa mutta niistä pitää oppia"-lausuma on taas kiertoilmaisu sille, ettei mikään oikeasti muutu puheen ulkopuolisille hämäyksenä tarkoitetuista varoitteluista huolimatta. Siihen on nyt pomon lupa televisiokameroiden edessä. Mutta typerät temput pitää lopettaa niistä vettä myllyynsä saavan liberaalimafian ja punavihreiden toimittajien epäonneksi mikä ei tarkoita sitä, että valehtelu, heikompien kiusaaminen ja vähemmistöjen syyllistäminen pitäisi lopettaa tai lopetettaisiin.

Päinvastoin, sehän vahvistuu mutta menee maan alle näkymättömiin persujen mokia kyttääviltä vihollisilta. Entinen meno saa jatkua mutta fasistiset mielipiteet ja yhteydet persujen todellisiin kannattajiin eli erilaisiin äärioikeistolaisiin ryhmiin, pitää piilottaa vähäksi aikaa medioilta - ainakin vaalien ajaksi siksi, että persut saavat vihapuheillaan nostettua kannatuksensa taas mestaruussarjaan, jotta he pääsevät sanelemaan seuraavan porvarihallituksen maahanmuuttoa, ilmastolainsäädäntöä ja ympäristöpolitiikkaa - unohtamatta lepakkojen seksuaalielämää häiritseviä tuulivoimaloita.

"Syynä voi olla myös se, että kykyä analyysien tekoon ei toimituksista kerta kaikkiaan löydy, eikä ymmärretä liittovaltioon kulkevan junan olevan jo perillä. Paradoksien paradoksi on siinä, että media hyväksyy selitykset, joiden mukaan liittovaltioon ei olla matkalla. Mutta toisaalta se katsoo läpi sormien tuota yhteistä verotusta, jonka puitteissa suomalaisten tuottamia ja tarvitsemia verovaroja ammennetaan vieraiden kansakuntien hyväksi, ja EKP:n myöntämiä ikuisia keskuspankkilainoja, joilla valtiot sidotaan keskuspankkiin, toisin sanoen elimeen, jolla ei pitänyt olla mitään poliittista valtaa. Vallan vahtikoirasta on tullut salonkien sylipuudeli."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Hankamäki jatkaa samaa valehtelua puhuessaan oman puolueensa ajatushautomo Suomen Perustasta, joka hänen mukaansa tuottaa korkeatasoista taustamateriaalia puolueen päätöksenteon tueksi, mutta ei mainitse yhtään kirjaa, koska asia ei ole niin. Halla-Ahon mukaan Suomen Perusta tuottaa pelottavaa tietoa vastapainoksi punavihreälle tiedolle. Suomen Perusta ei ole tuottanut yhtään korkealuokkaista kirjaa, jota voisi pitää tarpeellisena taustamateriaalina päätöksentekoon. Vielä isomman valheen hän päästää suustaan väittämällä persujen politiikan perustuvan faktoihin. Mihin faktoihin esimerkiksi tasavertaista avioliittoa vastustaessa tai maahanmuuttoa vastustaessa? Vanhaan testamenttiin ja Amerikan äärioikeiston nettisivuilta lainattuihin ja tahallaan sopiviksi väänneltyihin puolitotuuksiin? Muuta tietopohjaa niissä ei ole tai saa hakemalla hakea suurennuslasin kanssa. Tässäkään tapauksessa hän ei erittele mihin faktoihin ja missä tapauksessa. Kaikkein suurin valhe on kuitenkin yrittää väistää vastuuta. Halla-Ahon mukaan Suomen Perustan johtokunnan jäsenet eivät muka ole ehtineet lukea kirjaa läpi. Ihan toisenlaisen kuvan sai maanantain tiedotustilaisuudessa, jossa kirjaa ja sen kirjoittajaa kehui itse Halla-Aho taustallaan persujen korkeinta johtoa, jotka istuvat myös Suomen Perustan johtokunnassa.

Kerrataanpa hieman tapahtuneita muistin virkistämiseksi, sillä onhan niistä kulunut nyt tasan viikko. Viime viikon maanantaina persujen ajatuspajan Suomen Perustan julkaiseman tuplatohtori Jukka Hankamäen kirjan nimi "Totuus kiihottaa" (Suomen perusta 2020) kertoo millaisesta huijauksesta on kysymys sekä Hankamäen teksteissä, että erityisesti persujen harjoittamassa totuuden jälkeisessä julkisuuspolitiikassa. Ei Hankamäkeä, eikä etenkään persuja totuus kiinnosta saati sitten kiihottaisi, vaan epätotuus eli valhe, jolla he poliittiset pisteensä ovat tähän mennessä keränneet kuin suoraan kansainvälisen äärioikeiston oppikirjoista siitä, miten valhe puetaan ovelasti kannatuksen nousun toivossa suurta yleisöä - yleensä parempaa huomista toivovaa työväenluokkaa ja sen alimpia kerroksia - lainavaatteisiin, ja jossa se ei paljastuisi.

Kyse on kovan tason huijaamisesta, silmänkääntötempuista ja totuuden vääntämisestä - tässä tapauksessa yrittämisestä - vääntää sellaiselle solmulle julkisuudessa äänestäjiä harhauttaakseen, ettei siitä kukaan saa selvää perimmäisestä totuudesta: mekö muka rasisteja, natseja, liivijengiläisiä, naisvihaajia, nettitrolleja jne? Tätä olemme saaneet kuulla persujen toimesta viime aikoina kun, puolue on menettänyt gallupien suosikkiaseman Sanna Marinin rakettimaiseen nousuun kiihdyttäneelle SDP:lle.

"Koronakriisin tapaisessa poikkeustilanteessa median on tietysti helppo poseerata "totuuden kertojana", sillä viestintä koostuu yksinkertaisten tilastotietojen välittämisestä, kuten sairastuneiden tai kuolleiden kirjaamisesta ja hallituksen ohjeiden tähdentämisestä, kuten aina ennenkin. Samalla valtavirtamedia lähes vaikenee euroalueella käynnissä olevasta valtavasta tulojensiirrosta, joka tapahtuu koronakulissin varjolla, kun ankarasti verotetuilta suomalaisilta riistetään 8,5 miljardia euroa Italialle, joka on Suomea lievemmin verotettu maa. Heti kun astutaan pelkän banaalin datakirjailun alueelta poliittisten asioiden alueelle ja pohditaan, onko tämä oikein ja mitä pitäisi tehdä, alkavat valtavat erimielisyydet, ja valtamedian sekä vaihtoehtoisen toisinajattelun sukset menevät ristiin."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Tätä samaa valhetta yritti medioiden välityksellä julkisuuteen syöttää persujen puheenjohtaja Jussi Halla-Aho lauantaisessa puoluevaltuustonsa kokouksessakin. Halla-Aho on siitä mukava puoluejohtaja, että hän puhuu suoraan. Hän tunnusti viime aikojen kohuissa olevan kysymys ylilyönneistä, joihin persut ovat taipuvaisia möläyttämällä "olemme keitettyjä monissa liemissä". Kostoa punahuorille laulavan Suomen Sisu-aktivisti Juho Eerolan hän tunnusti paitsi hyväksi ystäväkseen myös mieheksi, jota hän suuresti arvostaa. Arvostaa mistä? Eerola ei ole puhunut koskaan mitään hyvää ja kaunista vähemmistöistä. Jos Halla-Aho "arvostaa suuresti" tällaista ihmistä, täytyy Halla-Ahon, myös päinvastoin kuin hän vakuuttelee, vihata järkeviä ihmisiä, joiden hän halusi liittyvän puolueeseen ja lähtevän ensi kevään kunnallisvaaleihin ehdokkaiksi, ellei hän sitten valehtele korvat heiluen eikä oikeasti haluaisi heidän tulevan järjettömään, Eerolan "miehittämään" puolueeseen, koska oikeasti pelkää heidän muuttavan järjettömyydet järjen ääneksi, jotka eivät syyllistäisi hänen ja hänen hengenheimolaistensa tapaan maailman ongelmista viattomia ja puolustuskyvyttömiä vähemmistöjä.

"Tutkimusaineistoni on monipuolinen. Olen laatinut analyysin esimerkiksi Turun terrori-iskun mediakäsittelystä. Olen analysoinut niin sanotun alpakkatapauksen ja kirjoittanut laajasti esimerkiksi "Me too" -hankkeen ja "Suostumus 2018"-hankkeen mediakäsittelyistä sekä koululaisten ilmastolakkoilusta, joiden uutisointi koostui pitkälti näiden hankkeiden hehkutuksesta, niin kuin vallankumous olisi juuri ovella. Olen käsitellyt laajasti myös asiantuntijavaltaa käyttävää tiedemediaa, joka kärsii tulosten toistettavuuskriisistä ja vertaisarviointimenettelyjen mielivallasta, kun läpi näyttävät menevän ankarasta kontrollista huolimatta (tai sen vuoksi) Keijo Kaarisateen parodiatekstitkin. Paikkaansa pitää muunnelma vanhasta sanonnasta: kun tarpeeksi kauan katsot Keijoon, lopulta Keijo katsoo sinuun!"

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Mutta millaisista ihmisistä persut koostuvat on jo kokonaan toinen juttu. Mediat eivät ole olleet väärässä huomioidessaan koostumuksen olevan aika yksipuolisesti vihaisia - usein amislaisia ja alemman työväenluokan valkoisia miehiä, joilla on läheiset suhteet äärioikeistoon. Halla-Aho oli puoluevaltuuston kokouksessa pitämässään linjapuheessaan huolissaan vain viime viikon kielteisen huomion vaikutuksesta epävarmoihin äänestäjiin - ei siitä, että persut ovat täynnä naisvihaa, uusnatseja ja vihapuhetta kaikkea sitä kohtaan mikä näitä yhdestä kapeasta luukusta maailmaa tarkastelevia ja siitä kovaan ääneen mesoavia ei miellytä tai mitä he eivät ymmärrä.

Persut ovat ennen Hankamäki-tapausta mennessä ratsastaneet viha-aallon harjanteella kaikkea tuntematonta ja oudoksi koettua vastaan menestyksellä. Aina kun he ovat jääneet kiinni valheesta, syynä on ollut valtamedioiden liberaalimafia. Juuri tästä syystä he ovat ohittaneet valtamediat ja lietsoneet sosiaalisen median vihateemoja, milloin seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan vastustaessaan tasa-arvoista avioliittoa, milloin taas ilmastomuutoksen vastustamiseksi tehtävää lainsäädäntötyötä, tai viimeksi puolustellussaan Hankamäen naisvihaa tihkuvia kirjoituksia. Persujen taktiikkana on ollut syöttää tarkoituksella keskustelussa perättömiä väitteitä, mustamaalata vastapuolta ja vähätellä ongelmia. Kuulostaako (Trumpilta) tutulta?

Asioita pidetään tarkoituksella esillä ja sanomaa toistetaan. Tällä tavoin ajattelua pyritään kääntämään tietyn mielipiteen suuntaan ja hyötymään siitä itse poliittisesti kannatuksen nousulla. Miten tämä äärioikeiston kaikkialla maailmassa käyttämä persumetodi oikein toimii, näkyy persukaupunki Lapualla.

Miksi kaikki tämä on mahdollista? Helsingin vinkkelistä on kummallista, että maaseutu-Suomi kasvattaa persuilmiötä joko tahallisesti tai tahtomattaan, mitä en usko. Kehä III:sen sisällä useat eivät tiedä, että ennen nämä samat persut äänestivät Kepua. Toimittajien oman ammattiliiton jäsenlehdessä, Journalistissa oli tutkivan journalismin alaan 12.6. toimittaja Manu Haapalaisen kirjoittama juttu otsikolla "Lapuan Sanomien päätoimittaja: Sydänemojeja ei tarkoitettu fasistisille tunnuksille." Persuvalehtelu jatkui tänä maanantaina tuttuun tapaan vailla tyyliä tai mitään sellaista, mikä olisi voinut viitaa totuudellisuuteen A-studiossa, ihan kuten viime maanantaina sen jälkeen kun Hankamäen kirja oli suurin mediaelein julkaistu pääpersulassa työmies Matti Putkosen murahtelujen saattelemana, ja julkisuus alkoi katsoa tarkemmin mitä helvetin p..... sieltä tällä kertaa levitettiin koko kansan tuulettimeen. Persuilla menee nyt ulkopuolisten silmissä päin persettä. Mutta se ei heitä haittaa - päinvastoin - koska se, että heitä mollataan, lisää sisuuntuneen kansan marttyyriesitaistelijaansa kohtaan kohdistamaan sympatiaa, ja puolueeseen valuu ovista ja ikkunoista partasuista ikuisten metsien perusväkeä vannomaan kostoa "perinteisten arvojen vastuuttomille heiluttaneille".

Vielä kerran korkein persujohto pääsee uhraamalla omaan typeryyteensä tukehtuneen hankamäen kuin uhrilampaan, josta kukaan ei välitä valtamedioiden valokeilassa paistattelemaan koko kansan edessä ja vieläpä koko rahan edestä maanantaina 15.6 primetimeen, mikä heille parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan heidän mielestään kuuluukin. Ilmapiiri on sähköistynyt. Kaksi tekohymyilevää vahanukkea istuvat studiossa jännittyneenä lähinnä siitä, osuvatko tärpit, eli juuri ne harjoitellut vastaukset harjoiteltuihin kysymyksiin. Puheenjohtajan vieressä istuu puolueen perintöprinsessaksi kutsuttu entinen Jussi Halla-Ahon avusta ja nykyinen puolueen varapuheenjohtaja sekä kansanedustaja Riikka Purra, puolueen todellinen voimahahmo - ei mikään vilpistelevä, huuhaa-uskonnollinen ja epämääräisiä suustaan takelteleva porilaisnahjus - mikä sen nimi nyt olikaan; valkaistut hiekuset ja ponnari ja naama kuin Hangon keksillä niinä kesinä kun marsalkka Mannerheim suvaitsi kunnioittaa läsnäolollaan kesäistä Hankoa.

Sama tyyppi (mutta kuka muistaa sen nimen?), joka haudattiin EU-parlamenttiin epäonnisten mediaoperaatioiden suututtamana. Purra on toista maata. Hän istuu hammasta purren tv-studiossa kuin seipään nielleenä jääkuningattarena. On vaikea sanoa hymyileekö vai irvistääkö hän. Yhtä kamalalta hänen ilmeilynsä näyttää, on se sitten mitä on tai miten harjoiteltua vaikka näyttääkin pakko-oireilta ja kielii viilipytyn ulkomuodon omaavan kuumakallen sisäisestä kiehunnasta, sillä hän on ärsytettynä pahempi naarasleijona kuin Rooman keisari Tiberiuksen äiti Agrippina konsanaan; todennäköisesti hänen on paha olla ja hän tuntee olevansa ahdistettuna niin kuin onkin. Kiva kun tulit takaisin presidentinkanslian rauhasta Katri Makkonen nostamaan tv-journalismin tasoa. Hän kysyy heti aluksi Halla-Aholta tärkeän kysymyksen: Olisiko teidän pitänyt tietää millainen Hankamäki on? Ja saa vastaukseksi nipun selittelyjä, joista katsoja tajuaa valheiden jatkuvan ja vain suurenevan. On siis luvassa mukava ja viihdyttävä ilta katsella kun pelokkaat persujohtajat yrittävät selvitä tästä prässistä. Suomalaisethan ovat vahingoniloista kanssa

Pitää myöntää itsekin että on se kiva katsoa tätäkin sirkusta kun tietää, että tekivät he mitä tahansa, Makkosen tiukasta ja kannatusta kutistavasta suurennuslasista he eivät elävinä pääse pois (persujen mielislogan on; ei tarvitse käydä broilerimankelin läpi jos tulee heidän puolueeseensa, mitä hieman epäilen). Katri Makkonen on oikein hyvä toimittaja ja hänen dramaturgiansa on harkittua viimeistä taukoa ja pistettä myöten niin, ettei katsojalle jäänyt epäselväksi se, miten puolueen stailaajaksi kutsuttu Riikka Purra oli Jussi Halla-Ahon tällä kertaa (yrittänyt?) sparrannut tätä tilaisuutta varten viimeistä piirtoa myöten; ideahan on se, että korkeat persuvieraat kertoisivat koko kansalle, mikä on se kuuluisa persuraja siinä, mitä sietää ja miten ottaa turpiinsa julkisuudesta sen jälkeen kun naama menee nutturalle, ja ei enää siedä enää edes peilikuvaansa.

Se on tietenkin ei-persuvaltamedioihin kuuluvan Ylen ajankohtaistoimittajien salajuoni persujen päänmenoksi, vaikka kaikki tietävät sen ikävän tosiasian, että jos persuja moittii tai lyö julkisuudessa - haukkuu nuijiksi ja tosinuijiksi, jota he usein ovat ainakin mitä katsoo heidän julkisten möläystensä ja käytöstensä perusteella ja mistä kansa heitä kiittää, ovathan he kuin se kiittävät kansaosa pienoiskoossa vaikka heillä onkin siisteyssyistä kravatit kaulassa, valkoinen paita ja tumma puku päällä, gallupit lähtevät heti nousuun. Persujen alkeellista mokista, jotka usein vaikuttavat tehtailuilta, olisi syytä pitää pienempää melua siis jo sananvapauden nimissä.

Mutta onhan tällä porukalla oltava oikeus kertoa pahasta olostaan ja siitä miten he sitä muiden kustannuksella hoitaisivat yhteisen onnen piikkiin. Päättäminen siitä, ovatko toimenpiteet kiinnostavia, pitäisi jättää äänestäjille. Kun A-Studio kysyy kentältä mielipiteitä feministeistä, tulee sieltä vastaan täyslaidallinen. Eräs ukko sanoo suoraan sen miten persut ajattelevat. Hän ei hyväksy feminismiä, koska perheyhteisöt on rikottu siksi ja lapset voivat pahoin. Puhe on sekavaa eikä välttämättömiä syy-yhteyksiä itse asiaan tai niiden välttämättömiin seurauksiin löydy. Mutta se on äkkiseltään selvää, että sukulaisuus Puolan äärikonservatiiviseen hallitusvaltaa pitävään puolueeseen löytyy enemmän kuin laki sallisi.

Halla-Aho toistaa kaikki jo kuulemamme valheet. Hän ei voi muka kommentoida kirjaa, koska ei ole sitä lukenut. Ei siis vieläkään vaikka kehui sitä viime viikon julkistamistilaisuudessa, sillä hän on sekä puolueen puheenjohtaja että samoin kuin Purra, myös ajatuspajan johtokunnan jäsen, joten kaikki selittelyt tuntuvat jälkiviisastelulta ja oppositioaseman takia halvalta mediatoimistolta ostetulta konseptilta yrittää välttää totuuden paljastumista. Halla-Aho turvautuu lakitekniseen kikkailuun kuin aikoinaan Bill Clinton yrittäessään keksiä kiertototietä sikarisikailuilleen Monica Lewinskyn kanssa. Kyseessä on Halla-Ahon mielestä ollut tahaton vahinko. Ei siis syyllisiä, joita rangaista ähäkutti-valtamediat pääsimmepä taas pinteestä. Tai niin hän luulee.

Kukaan onnettoman ja toheloivan persuajatuspajan johtokunnan jäsenistä ei ole lukenut kirjaa, on yksi ontuva selitys mikä ei mene lävitse. On ollut ymmärrettäviä kommunikaatio-ongelmia jne... Johtajakin vaihtui kesken ja tarkasta editointityön puutteesta puhutaan mutta ketään ei haluta panna asiasta vastuuseen. Hankamäki saa hieman pyyhkeitä, sillä Purra ei hänestä perusta ja tämä kohu tulee sopivasti, sillä Hankamäestä hankalana sekopäänä halutaan päästä eroon. Erityisesti Purra, joka heiluttelee jo nyt todellisuudessa varapuheenjohtajana puolueen nuijaa oppimestarinsa hiljaisella hyväksynnällä, sillä Purra on se ase, jota persuissa on pitkään kasvatettu maan johtoon putsaamaan kaikki epämiellyttävät ainekset jonnekin sivuun kyyhöttämään hiljaisina ja nöyryytettyinä.

Purra on yksinhuoltajaäidin kasvattamana ollut omien sanojensa mukaan joskus feministi, ei enää, koska ei yritä miellyttää ideologista feminismiä ja sitä ajavaa "segmenttiä". Pelkkä sana Hankamäki saa jatkuvasti Anni Sinnemäen tavoin irvistelevän, ihan kuin omena tai kalanruoto olisi juuttunut heidän kurkkuunsa, ilmeilemään kuin hukkuva tarttuessaan oljenkorteen. Hankamäki on ollut koko ajan jääkuningattaren luistinradalla onnen tiellä. Sitä paitsi sekä Purra että Hankamäki esittävät persuissa älykköjä puhumalla 99 prosentille jäsenistä täyttää hebreaa jo mainittujen latinaperäisten sivistyssanoja kuten "positioita" jne...

Lopuksi Katri Makkonen heittää pahat päin persujohdon naamaa siteeraamalla Halla-Ahon blogitekstiä vuodelta 2006. Sitä kuuluisaa samaa, josta hänen maineessa on lähtöisin ja mistä hän sai tuomion (ala-arvoisesta ja mielisairasta mutta kuin Amerikan äärioikeistolta tai "hänen hyvältä ystävältään, jota hän suuresti kunnioittaa" Juho Eerolalta suoraan lainatusta) blogitekstiä, joka Makkosen ääneen lukemana ei poikkea millään tavoin Hankamäen kirjassaan esittämistä rajuista ulostuloista muuten kuin ehkä sillä, että on jos mahdollista, se on vieläkin rajumpaa ja heikkopäisempää madonluentaa feministeille, ulkomaalaisille ja kaikille sellaisille vähemmistöryhmille, jotka eivät tätä valkoista koti,-uskonto- ja isänmaa-miestä silloin eikä ilmeisesti vieläkään miellytä; raiskauksien uhrit saavat syyttää omaa itseään jne.. linjaa edustavan ajattelun yhteneväisyydet eivät jätä epäselväksi, ettei kyseessä ole ollut mikään sattuma tai ettei koko konkkaronkka olisi tiennyt mistä oli kyse.

Kyse oli puhtaasti Jussi Halla-Ahon ajatusten kokeilusta yrittää ujuttaa niitä ajatuspajan kautta vuoden 2006 julkisuudessa katastrofaalisesti hoidetun kampanjan jälkeen - ei muusta. Kuka olisi voinutkaan uskoa, että kukaan persujohtaja (joista kaikki eivät ole lukumiehiä kuten Brysselissä viihtyvä Jakkarainen) olisi astunut kameroiden ääreen viikko sitten kehumaan kirjaa, jota eivät muka olleet lukeneet. Persut ovat ovelia. Kyllä tällä kohulla oli jokin tarkoitus. Odotellaan nyt galuppeja. Ehkä tämä operaatio oli Purran hammastenkiristelyn sivutuotteena syntynyt, työmies matti Putkosen vahvasti avustamana media-operaatio SDP:n gallupjohto vastaan. Kuka tietää?

"Koska katson, että kyse on pitkälti koko järjestelmäpolitiikan legitimaatiokriisistä, ulotan tarkasteluni myös siihen rooliin, joka oikeustieteilijöillä on ollut, kun perimältään poliittiset kysymykset on haluttu ratkoa lakituvissa ihmisoikeusretoriikkaan ja perusoikeusfundamentalismiin tukeutuen. Habermasilaista yhteiskuntateoriaa arvostellen väitän, että yhteiskunnallista totuutta ei voida koskaan tavoitella saati saavuttaa tilanteissa, joita etäisestikin varjostaa rangaistusten uhka, ja siksi omistan kirjassani paljon sivutilaa sananvapauden puolustamiselle. Tuloksena jälkikäteissensuurista on hiljaisuuden spiraali, jossa tuomiot kiertyvät perustuslainvastaiseksi ennakkosensuuriksi, kun kansalaiset pelästyvät ja alistuvat sensuroimaan itseään, ja lainsäätäjä "vain kirjaa" uudeksi normaaliksi vakiintuvaa käytäntöä. Sitä jokaisen ammattitaitoisen filosofin pitäisi työkseen vastustaa."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Hankamäki ei tietenkään ole oikea filosofi vaan pateettinen harlekiini; filosofiksi ei tulla tohtorinhatulla, vaan elämällä filosofin elämä. Mutta takaisin Lapulle; Lapuan Sanomien päätoimittaja tietenkin valehtelee niin, että korvat heiluvat mutta yhtä ovelalla tavalla kuin Jussi Halla-Aho jäämättä kiinni saaden silti samalla perille kaksoisviestinsä (valhe on totuus) lehden lukijoille Lapualaisoopperassa Vesku Loirin laulaman laulun sanoin "Jumalauta näillä lakeuksilla ei pilkata Jumalaa!" Tämän takia tämä piilofasistinen maa on todellisuudessa sielultaan tuhoa maan yli levittävä persumaa. Rakenteet eivät ole muuttuneet eivätkä muutu mihinkään maaseudulla, missä perinteillä ja kristinuskolla ja auktoriteettien määrittelemä totuus menee aina ihmisoikeuksien edelle. Suurin ongelma Suomessa on kaikkea muuta kuin laatu -tai tutkivaa journalismia harrastavasta, tango -ja taantumusrajan takana olevan Kepulandian masentava arkitodellisuus kun adjektiivi raiskaa kielen ja sanojen merkityksen.

"Myöskään Hesarin mainos lehdestä "Suomen rakentajana" ei ole linjassa toimituspolitiikan nykyasennoitumisen kanssa. Nykyisin lehti näyttää mieltävän itsensä dekonstruktiivisesti kansallisvaltiomme purkajaksi ja hajottajaksi, minkä osoitan tutkimuksessani. Samoin esitän (ehkä jonkun mielestä purevaa) mutta tarkoin dokumentoitua kritiikkiä myös Yleisradion vihervasemmistolaisesta kallistumasta ja ehdotan asian asettamista uuteen parlamentaariseen tarkasteluun. Ylen ongelma ei ole koskaan ollut ulkoinen vaikuttaminen vaan sisäinen politisoituminen."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Hankamäki on jälleen täysin metsässä niin että koivikot rytisevät. Suomalaismedioiden todelliset ongelmat ovat Lapuan Sanomien esimerkkijutun tapaan ongelmien peittely, sisäsiittoisuus, kaverijournalismi, propaganda, asioista vaikeneminen ja totuudenvastaiset sekä tylsästi tehdyt karjatilajournalistiset (mm. Iisalmen Sanomat) räpellykset, piilofasismi, kristilliset herätysliikkeet, näppinsä joka asiaan sotkevat, "kaiken tietävät" ja kavereitaan suosivat huonosti kirjoittavat opettaja-avustajat, sekä suoranainen valehtelu ja kaunistelu lukijoille vain siksi, että kukaan ei uskalla eikä edes osaa ajatella, että journalismin tehtävä on toimia vallan vahtikoirana eikä sylikoirana, koska maakunnissa valtamedioiden tehtävänä on ylläpitää valheellista maakunnallista identiteettiä ja ikiaikaisen poliittisen eliitin valtaa yli ihmisten totuudesta ja muista mielipiteistä välittämättä jutuissa, joista voi hyvin sanoa, että niiden ylimakeista ja teennäisistä pohjaväreistä paistaa läpi ikävästi se vanha totuus, etteivät toden sanat ole kauniita eivätkä kauniit sanat totta toisin kuin Hankamäen ala-arvoisessa räpellyksessä.

"Niin sanotussa kertomustaloudessa tämä näkyy selvästi. Kun median narraatiot koostuvat tunteisiin vetoavista kertomuksista, esimerkiksi pakolaisten kujanjuoksuista, on siirrytty järjestelmäpolitiikasta subjektiivisten vaikutelmien ja kertomusten tasolle."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Faktoilla ei voi tällöin olla merkitystä, sillä kertomuksilla on harvoin todistusarvoa, niin kuin näkyy Irakista elossa löydetyn mutta kuolleeksi väitetyn palautetun tapauksessa. Ja tämänkin kertomuksen laatimisessa oli osallisena valtiollinen Yleisradio. "Näkökulmiensa" kautta myös Helsingin Sanomat näyttää pumppaavan ihmisten suut ja korvat täyteen monikulttuuri-ideologiaa, vaikka se tuottaakin monille näköpulmia."

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Tällaista elämänarvoja ja ihmisyyttä pilkkaavaa ja vääristävää "mukajournalismia" voisi hyvin kutsua siksi samaksi kieroksi valheeksi, joka on pukeutunut totuuden vaatteisiin Vladimir Vysotskin laulun "Valheesta ja totuudesta" tapaan maksattaakseen omat unelmansa ja korskean elämänsä kalliit kustannukset lammasmaisilla ja helposti alistettavilla, pelotelluilla ja aina mennen tullen yhtä varmasti nöyryytettävillä alamaissieluilla. Kyseessä on tyypillinen "maakunnallinen (kepu) mainosjournalismin (mm. Kainuun Sanomat, Iisalmen Sanomat, Keskisuomalainen, Ilkka, Pohjolainen, Savon Sanomat, Etelä-Suomen Sanomat, Länsi-ja Itä-Savo) nimissä kulkeva häpeällinen ja epärehellinen rimanalitusjournalismi, joista Lapin Kansa (entinen kepumedia) ja Ylen Rovaniemen toimitus on ehkä hyvä huonoin esimerkki.

Roland Barthes kuvasi osuvasti tätä sanoessaan, että kun adjektiivi astuu kieleen, se jättää oven selälleen ideologialle, sillä stereotypia ja ideologia jakavat aina saman identiteetin. Eräs toinen ikävä ongelma, paljon vakavampi, on älymystön puuttuminen Kepulandian tango - ja taantumusrajalta lähes tyystin. Vain yliopistokaupungeissa on olemassa jonkinlaista (hyvin vähäistä sekin valitettavasti) älylliseksi liikehdinnäksi luokiteltua vastarintaa, mutta se on vailla merkitystä hautautuessaan vain yliopistojen sisälle niin, että voi hyvin sanoa virolaiskirjailija Jaan Kaplinskin ennustuksen käyneen toteen siitä, että älymystö on menettänyt loupullisesti tämän uuden virtaviivaisen ja keskittyneen valtamediavyörytyksen jaloissa sananvaltansa, ja on yhtä toimeton ja hampaaton kuin vanha savolaisukko Iisalmen torilla.

Avainkysymyksenä tämänkin kohun takana piilottelee kysymys suvaitsevaisuudesta. Suvaitsevaisuus ja suvaitsemattomuus hallitsevat osaltaan tämän vuosituhannen mielenmaisemaa yhtä hyvin kuin julkisuutta. Suvaitsevuutta vaaditaan ja suvaitsemattomuutta kaihdetaan ja pelätään. Aiheesta ilmestyy syksyllä Tampereen kirjamessuilla professori Timo Airaksisen ja dosentti Heta Gyllingin yhdessä kirjoittama kirja ("Suvaitsevaisuus" (Arktinen Banaani 2020). Kirjassaan Airaksinen ja Gylling sivuavat myös persujen julkisuusproblematiikkaa. Airaksinen ja Gylling ottavat avuksi ajankohtaisen esimerkin, jossa puoluepolitiikka, loukkaava kirjoittelu ja sensuuri kohtaavat oikeuden edessä. Helsingin Sanomat (11.10.2019) kirjoittaa otsikolla "Tynkkyselle sakkoja Facebook-kirjoituksista". Kansanedustaja Sebastian Tynkkysen (ps) sakkojen määrä oli 4050 euroa, ei siis luja näpäytys sormille. Syynä oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Tämä syy liittyy identiteettipolitiikkaan. Jos esimerkiksi väittää kaikki muslimeita terroristeiksi, pilaa muslimien identiteetin. HS jatkaa näin:

"Oikeuden mukaan Tynkkysen Facebook-päivityksessä oli kyse vihapuheen kaltaisesta lausumista, jotka eivät nauti sanavapauden suojaa. Tynkkynen käsitteli päivityksessään Islamia ja terrorismia. Hän julkaisi kuvia väitetyistä terrori-iskujen tekijöistä ja totesi kuvatekstissä "heitä yhdistää yksi asia: he kaikki palvelevat Allahia".

Ylen uutiset raportoivat (18.10.2019) kansanedustaja Sebastian Tynkkysen (ps) tapauksesta seuraavaa:

"Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps.) aikoo valittaa tuoreesta tuomiostaan. Hänet tuomittiin viime viikolla 50 päiväsakkoon kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Tynkkysen tuloilla sakon suuruus on hieman yli 4 000 euroa. Tynkkysen tyytymättömyyden ilmoitus saapui Oulun käräjäoikeuteen tämän viikon maanantaina. Tyytymättömyyden ilmoituksella käytännössä varataan mahdollisuus tehdä oikeuden päätökseen varsinainen valitus. Tuomioon johtanut Facebook-päivitys käsitteli islamia ja terrorismia. Facebook-päivityksessä oli kuvia terrorististen iskujen tekijöistä. Tynkkysen kirjoittamassa kuvatekstissä sanotaan muun muassa "heitä yhdistää yksi asia: he kaikki palvelevat Allahia". Tynkkynen kiisti syyllistyneensä rikokseen."

Kansanedustajan mukaan hänen Facebook-päivityksensä ei ole rangaistava teko. Päivitys, jossa puolustetaan eurooppalaisten ja suomalaisten turvallisuutta, ei pitäisi johtaa neljän tuhannen euron sakkoihin, Tynkkynen sanoo. Käräjäoikeus määräsi Tynkkysen poistamaan viestit Facebookista sekä Instagramista. Tynkkysen todetaan todenneen, "että hän oli selvittänyt mainitsemiensa terrori-iskujen tekijöistä vain uskonnon". Tämä on aivan liian vähän ja johtaa Airaksisen ja Gyllingin mielestä perusteettomaan yleistykseen sekä sitä kautta identiteetin likaamiseen. Englanniksi kyseessä on pigeon holing eli kaikkien tapausten tunkeminen samaan pieneen rakoon. Erilaisista ihmisistä tehdään yksinkertaistettu kuvaus, jonka perustella heidät kaikki tuomitaan:

"Tynkkynen sanoi oikeudenkäynnissä, ettei hänen kirjoituksessaan "ole mukana rasismia". Tällaisia tapauksia on erittäin vaikea arvioida asiallisesti. Filosofian kannalta voi vain todeta, että jossakin menee vahinkoa aiheuttavan puheen raja: kaikkien muslimien pitäminen mahdollisina terroristeina, aiheuttaa vahinkoa monelle syyttömälle ja viattomalle. Toisaalta sanavapautta pitää vaalia, mikä merkitsee pahankin puheen sietämistä suvaitsevuuden ja sallivuuden nimissä. Vihapuheeksi luokittelun kriteerit saattavat tiukentua asteittain ja huomaamatta niin, että sanavapaus tosiasiassa kaventuu koko ajan. Liiallinen herkkyys näissä asioissa kostautuu ajan mukana. Suvaitun puheen ala kapenee, ja sitä suuntaa on sitten vaikea kääntää. Ehkä Tynkkynen tuomittiin kevein perustein? Ehkä oikeuslaitos tulkitsee sanavapauden vaadetta liian ahtaasti. Voisimmeko sietää enemmän pahaa puhetta? Onko perusteltua ajatella, että pahat puheet johtavat suoraan pahoihin tekoihin? Olisiko myönteinen vastaus tähän viimeiseen kysymykseen paternalismin ilmaus?"

Hankamäen asetellessa teoksensa alkusointuja hän itkee krokotiilin kyyneleitä puolueettoman median perään seuraavasti:

"Eräs yliopistotutkija, nimeltään Markus Ojala, arvioi asiaa jokin aika sitten Politiikasta-lehden kirjoituksessaan "Puolueettoman journalismin aika on ohi" niin, että puolueellisuutensa myöntäminen vasta vapauttaakin vastuusta. Ajatuskulku on samanlainen kuin ryöstäisi ihmisen ja sanoisi tehneensä sen vilpittömästi. Ajatus herättääkin kysymyksen, kuka näille nuorille on opettanut yliopistossa logiikkaa ja tieteenfilosofiaa, eivät kai vain Thomas Wallgren (sd.) ja Panu Raatikainen (vas.)?"

-ote Hankamäen uutuuskirjasta "Totuus kiihottaa!"

Hankamäen krokotiilin kyyneleet ovat sekä myrkyllisiä, että valheellisia. Ensinnäkään, missään vaiheessa lehdistönvapauden historian ajalta ei ole löydettävissä sellaista asiaintilaa, jossa kukaan toimittaja tai mediatyöläinen olisi ollut vapaa mistään ennakkokäsityksistä tai kirjoittamiseen liittyvistä tendensseistä. Tämän taustalla on yksinkertaisesti se, että toimittajat eivät toimi missään lasipurkissa arvoista tai näkemyksistä vapaina. Se, että toimittaja on puolueellinen, ei missään nimessä tarkoita sitä että puolueellisen toimittajan kirjoittamat uutiset olisivat valheellisia.

Mikäli toimittajan ammattietiikka on kunnossa, voivat kaksi samaa toimittajaa kirjoittaa faktoiltaan kunnossa olevan uutisen. Havainnollistan tätä kuvitteellisella ja karrikoidulla esimerkillä. Toimittaja A ja toimittaja B kirjoittavat otsikoltaan liki pitäen saman uutisen: "Partasutien loppuminen kesken aiheutti mellakan Tapiolan Stockmannilla." Toimittaja A on kokoomuslainen ja toimittaja B on kommunisti. Kumpikin heistä voivat uutisen alussa myöskin tuoda tämän esiin, ja tämän jälkeen kirjoittaa siitä, miten partasutien loppuminen kesken Tapiolan Stockmannilla aiheutti mellakan. Seuraavaksi olennaisin: vaikka molemmat näistä toisivat puolueellisuutensa esiin kissan kokoisin kirjaimin ja kymmenien virkkeiden verran, niin mikäli itse asiasta kerrotaan totuus, niin toimittaja ei ole tehnyt mitään väärää tunnustaessaan puolueellisuutensa.

Pikemminkin on varsin hyvä, että toimittaja tunnustaa sen ettei voi toimia arvoneutraalisti tai arvovapaasti eikä yritä johtaa itseään ja lukijoitaan harhaan; jos toimittaja kirjoittaa räikeän puolueellisen artikkelin väittäen että kyseessä on puolueeton artikkeli, niin toimittaja toimii valheellisesti. Olennaisempaa siis kuin moralisoiva, tekopyhä ja sievistelevä tekemällä tehty pseudokeskustelu siitä, kuka minkäkin julkaisun toimittajista on puolueeton tai puolueellinen, on se, kuka puhuu totta ja kuka valehtelee. Ylipäätään Hankamäen asennoitumien lehdistön puolueellisuuteen ja puolueettomuuteen tuntuu mykistävän historiattomalta: ovatko esimerkiksi Ilkka ja Keskisuomalainen nykyisestä ns. "sitoutumattomuudestaan" huolimatta olennaisesti muuttuneet mihinkään Keskustan äänenkannattajuudestaan tai arvokonservatiivisesta sisällöntuotannostaan?

Mikäli toimittajat kirjoittaisivat täysin arvoista ja nyansseista "vapaita" uutisia ja artikkeleita, eivät nämä enää olisi uutisia, vaan ilmoituksia. Tuskin kukaan, joka haluaa lukea sanomalehteä, haluaa lukea sanomalehden näköistä paperituotetta, jossa on kahden virkkeen pituisia ilmoituksia, jos siis lukija haluaa lukea uutisia ja artikkeleita. Ja jos otamme Hankamäen möyryämisen puolueettomuudesta vielä yhdeltä kantilta tarkasteluun, on Hankamäeltä härskiä vaatia puolueettomuutta kun otamme huomioon hänen viiteryhmänsä ns. mediat, kuten perussuomalaisten äänenkannattajan Suomen Uutiset, jotka ovat kaikkea muuta kuin puolueettomia ja asiallisia.

Mutta mikä vielä pahempaa, niiden uutiset ovat valheellisia, ja silloinkin kun eivät ole suorastaan valheellisia, niissä muunnellaan totuutta ja sävytetään asia tunnistamattomaksi. Karrikoitu, mielikuvituksesta nouseva esimerkki valottanee asiaa. Jos perussuomalaisten mediat kertovat otsikolla "Karhu kävi kakalla metsässä", saadaan tähän heidän puolestaan tungettua mukaan vähintään termit "vaarallinen musta mies", "väestönvaihto" , "islam" "homous" ja "terrorismi" ja lopulta otsikoitu juttu kertoo siitä miten maahanmuutto ja lukuisat muut määrätyt perussuomalaisten painajaiset (jotka itse asiassa ovat heidän fantasioitaan) uhkaavat karhujen ulostamisrauhaa. Lisäksi teksti päättyisi perussuomalaisten yleisimpään päiväuneen, eli raiskausfantasiaan. Parahin lukija, saat nauraa. Seuraavaksi on aika purkaa Hankamäen myrkyllistä ja syövyttävää tekstiä. Kutsukaamme sitä tekstiksi, koska filosofiaksi sitä ei voi koskaan kutsua. Hankamäki kirjoittaa.

"Osa naisista on saattanut haluta kostaa joitakin kaunojaan suomalaiselle yhteiskunnalle pariutumalla ulkomaalaisen kanssa, ja asiaan liittyvä epäreiluus on saanut suomalaismiesten veren kiehumaan."

Sanomatta on selvää, että edellä oleva väite on kaukana filosofiasta, kyse on pikemminkin baarin nurkasta käsin huudettu katkera sutkaus. Lausahduksessa yhdistyvät myös aiemmin mainittu rasistinen trooppi "vaarallinen musta mies", ja misogynia. Näistä lisää myöhemmin. Hankamäki esittelee kammottavan fantasian "suomalaisesta yhteiskunnasta", jonka naiset ovat Hankamäen mukaan pettäneet. Hankamäen tekstissä ei ole sinänsä mitään uutta, kyse on vanhasta, kaunaisesta naisvihasta jota ovat edustaneet niin kirkkoisä Tertullianus, Aleksandrian piispa Klemens vaatiessaan naisten peruukkien käytön kieltoa, talibanit, ajatollah Khomeini ja sarjamurhaaja Ted Bundyn kaltaiset hirviöt. Filosofi Kate Manne kirjoittaa misogyniasta seuraavasti:

"Se tosiasia, että ihmiset jotka kykenevät valjastamaan käyttöönsä voimakkaita yhteiskunnallisia misogyynisiä voimia, omaavat kaikenlaisia pelkoja ja psykologisia taustatekijöitä, on tuskin yllättävää. Miten tämä näkökulma auttaa lähestymään sitä ongelmaa jonka naiset kohtaavat? Kun toisen räsynukke on toisen ruumis, ruumiin oikeudet palavat räsynuken mukana. Pelkästään siitä näkökulmasta, jossa misogynia käsitteellistetään siitä syytetyn näkökulmasta, voimme siirtyä käsitteellistämään misogyniaa sen kohteiden tai uhrien näkökulmasta1. Toisin sanoen, misogyniasta puhuttaessa, voimme keskittyä siihen vihaan jota naiset kohtaavat yhteiskunnassa/sosiaalisten suhteiden maailmassa kuin pelkästään keskittyä siihen miltä miehistä (ensisijaisesti) joko tuntuu tai ei tunnu tietyissä vuorovaikutustilanteissa tiettyjen naisten kanssa - köökkipsykologia voidaan siis hylätä." (Manne 2019, 59)

Hankamäki ja hänen vihasta ähkyvät ja muiden pahoinvoinnista kuolaavat persuperässäjuoksijansa kohtelevat naisia teksteissään räsynukkeina, halventaen naisten ruumista. Hankamäki jatkaa:

"Feminismin ohjesäännöt näkyvät myös kasvatuksessa ja populaarikulttuurissa, jotka ovat muodostuneet pitkälti samoiksi nykyisessä postmodernissa merkityksettömyydessä. Kolmetoistavuotiaat tytöt ja heidän kaltaisensa homopojat kuuntelevat Lady Gagan, Madonnan ja Lana Del Reyn luentoja, joissa opetetaan, miten näytetään ja kuulostetaan huorilta. Näiden prostituutiota ihannoivien pyhimyskuvien varjossa naisliike tekee tytöistä lutkanarsistisia pissiksiä, jotka kieltävät seksiä itseltään ja muilta ja jotka sen vuoksi elävät jatkuvassa sadomasokistisessa itsensä ja toisten ihmisten kiusaamistilanteessa."

Ennen kuin menemme Hankamäen naisvihaan, toteamme että halveksuessaan Lady Gagaa, Lana Del Reytä Hankamäki asettuu osaksi pitkää konservatiivista, elitististä, fasistista traditiota jossa halveksutaan populaarikulttuuria, ja yritetään "pelastaa" nuoriso "turmelukselta". Mitä teini-ikäisten sitten pitäisi Hankamäen mielestä tehdä? Lukea hänen puisevaa, järkyttävän huonoa filosofian bastardisointia, asiavirheitä täynnä olevaa mautonta ja tyylitöntä tiiliskiveään Enkelirakkaus? Hankamäelle ongelma on ilmeisesti se, että naiset ovat näkyvillä yhteiskunnassa. Hankamäki näkee ongelman ulkonäössä; hän ei kestä sitä että naiset eivät ole harmaata massaa. Tässä hän mukailee pelkäämiään fundamentalistimuslimeja, ja paljastaa näin, että hänellä ei sinänsä ole mitään salafistien naiskäsityksiä vastaan. On otettava huomioon, että Hankamäen idealisoimassa antiikin Kreikassa naiset pakotettiin myös pois näkyviltä. Joten ei mitään uutta, tälläkään kertaa. Kuten niin väärin ymmärretty feministinen filosofi Andrea Dworkin huomautti jo 1980-luvulla

"Kuin kameleontin, naisen täytyy sulautua ympäristöönsä, koskaan näyttämättä niitä ominaisuuksia joita hänellä on, koska jos hän tekisi näin hän vetäisi välittömästi puoleensa miesten tappavaa huomiota. Hän on siis kuin takaa-ajettu eläin - kaikki mieskirjailijat, tiedemiehet ja kotikutoiset miesfilosofit toteavat tämän ylpeänä kadunkulmasta. Nainen voi yrittää tehdä heidän kanssaan kauppaa, heidän omilla ehdoillaan. Naisen toivo on siinä että tämä murhamiesten kuolemaksi oleva huomio siirtyy naiseen jonka sulautuminen ei ole niin täydellistä, joka ei ole vähemmän halukasta. Käytännössä tarjouskilpailua käydään hänen elämästään - mitä jää jäljelle sen jälkeen kun hän on halukkaasti kiistänyt ihmisyytensä - luvaten hänelle toisenlaista kohtaloa kuin niille naisille jotka puhuivat totta. Tämä seksuaalinen, sosiologinen ja henkinen adaptoituminen, joka käytännössä merkitsee kaiken moraalisen toimijuuden hävittämistä, on ensisijainen käsky jonka naiset kohtaavat eläessään miesten ylivallan alla." (Dworkin 2019, 178)

Ja Hankamäen huomio on tappavaa. On otettava huomioon, että naisia kiduttavat sarjamurhaajat kuten edellä mainittu Ted Bundy, tekevät luonnossa saman minkä Hankamäki paperilla. Hankamäki ei myöskään peittele rasismiaan, hän sylkee sen lukijansa kasvoille tai viskoo sitä kuin riivattu apina ulostetta. Seuraavaksi otamme työkaluiksemme filosofi ja psykiatri Frantz Fanonin rasismin- ja kolonialismin vastaisen käsitteistön purkaessamme Hankamäen sikailua. Terrorisminvastaisen sodan myötä rasismin ja kolonialismin analyysi on tullut ajankohtaisemmaksi kuin koskaan - ja Yhdysvalloissa pinnalla oleva poliisiterrori pitää tätä pinnalla. Se, mikä pinnalla kelluu, on juurikin tämä Fanonin subjekti ja valkoiselle katsojalle objekti - vaarallinen tumma mies. Gargi Bhattacharyya nostaa esiin Fanonin pohdinnan kidutuksesta suhteessa ihmisyyteen. Väkivalta ja kidutus eivät ole vain systeemissä esiintyviä virheitä, vaan olennainen osa sitä (Bhattacharyya 2008, 126-127)

Bhattacharyyan mukaan länsimaissa terrorisminvastaisen sodan myötä stereotyyppi vaarallisesta mustasta miehestä on kääntynyt stereotyypiksi vaarallisesta ruskeasta miehestä. Tällä jälkimmäisellä stereotyypillä Bhattacharyya viittaa muslimimiehiin. Bhattacharyya kuitenkin huomauttaa, että tämä siirtymä stereotypioissa on jossain määrin vain kuvainnollista teorian kannalta. Pikemminkin on kyse siitä vaarallisen ruskean miehen stereotyyppi omaa suhteessa rasismiin ja syrjintään kaikki vaarallisen mustan miehen stereotyypin ominaisuudet, mutta tähän stereotyyppiin on tullut lisää muslimierityisiä piirteitä suhteessa juurikin terrorisminvastaiseen sotaan.

Yhteistä Bhattacharyyan mukaan näillä kahdella stereotypialla on näiden visuaalinen luonne (Bhattacharyya 2008, 98). Myös Kobena Mercer on huomauttanut tietyllä tavalla esitetyn mustan miesruumiin näkyvyydestä etenkin populaarikulttuurissa, ja Mercer täsmentää, erityisesti gangsta-rapin kautta (Mercer 1999, 207). Hypermaskuliininen stereotypia mustasta miesruumista on mahdollista lukea homeovestismin, transvestismin vastakohdan kautta. Siinä missä transvestiitti tekee pilaa vastakkaisesta sukupuolesta, niin homeovestisti parodioi omaa sukupuoltaan (Evans 2012, 122). Jos soitamme pienen välisoiton, todettakoon että Hankamäen Enkelirakkaus on totaalista homeovestismiä; Hankamäen teos on täyttä naurettavaa parodiaa miessukupuolesta ja homomiehistä, mutta vähemmän hauskaa on, että Hankamäki on tosissaan eikä ole tarkoittanut tekstiään parodiaksi.

Bhattachryyan mukaan vaarallisen ruskean miehen stereotyyppi ei kuitenkaan edellisen stereotypian tavoin käsittele kehoa sinänsä, vaan nimenomaisesti liian peitettyjä: liian hunnutettuja, liian partaisia kehoja. Hunnutetun kehon pelolla on pitkä historiansa orientalistisessa diskurssissa, jossa huntuun ladataan eksoottisia mielleyhtymiä (Bhattacharyya 2008, 99). Edward Saidin mukaan stereotyyppi on myös aina redusoitavissa. Saidin mukaan kolonialistisessa hegemonisessa diskurssissa monenkirjavat ilmiöt terrorismista lähtien ovat palautettavissa aina islamiin. Islam on Saidin mukaan näin diskurssissa ladattu käsite, mutta hän huomauttaa tämän merkitsevän peilikuvan tavoin myös sitä että käsitteet "länsi" ja "kristinusko" ovat myös ladattuja käsitteitä (Said 1997, 9). Jos ajattelemme Sartren havaintoa siitä että kolonialismi itsessään vaatii kidutusta (Lazreg 2008, 233), niin ainoastaan jonkin lännestä tai kristinuskosta poikkeavan lataaminen käsitteenä on vaarallista näissä olosuhteissa.

Stereotyyppi voi kääntyä myös toisin päin. Vaarallinen musta tai tumma mies voidaan esittää myös heikkona, mikä on homeovestismille vastakkaista, tai sitten homeovestismin kuoliaaksi näivettämänä. Isaac Julien kuvaa tällaista prosessia elokuvassaan Basquiat. Yliannostukseen kuolleen afrikkalais-amerikkalaisen nykytaiteilijan Jean-Michel Basquiatin elämäkertana toimiva elokuva kuvaa homeovestismin taakkaa hypermaskuliinisen ja viriilin stereotypian kautta. Basquiatista rakennetaan New Yorkin taidepiireissä niin hypermaskuliininen ja viriili musta mies että tämä stereotypia lopulta tappaa tämän. Basquiat ei kykene kannattelemaan tätä häneen lyötyä stereotypiaa vaan sortuu lopulta heikkouden kautta kuolemaan. Stereotyyppi ei siis merkitse tässä kohtaa automaattisesti pelkkää vahvuuden kuvausta, vaan vaarallisen mustan miehen stereotypia voi kantaa myös heikkoutta. Vastaavalla tavalla plantaasiorjat on voitu kuvata vahvoina, mutta näiden asema on silti ollut heikko.

Oikeustoimihenkilöt (ts. henkilöt jotka voivat vaatia oikeutta jouduttuaan kidutuksen uhreiksi) tuskin koskaan näissä nykyaikaisissa olosuhteissa identifioivat itsensä johonkin ei-valkoiseen. Kidutuksen kohde on siis toisin sanoen Fanonin subjekti, ja Bhattacharyyan termein vaarallinen ruskea mies. Algeriassa ranskalaiset kolonialistit jakoivat uhrinsa kidutuksen aikana ruumiin osien kautta näin ikään kuin silpoen kohteensa episteemisellä tasolla (Lazreg 2008, 130). Tämä silpominen voidaan kääntää myös toisin päin. Kidutus ja alistaminen ottavat Fanonin mukaan kolonialismin uhrilta pois tämän henkilöllisyyden, identiteetin. Fanonin mukaan tässä kolonisoidussa ruumiissa käynnistyy prosessi, jonka myötä subjektista tulee elävä kuollut, vampyyri. Vampyyri nousi esiin Fanonin tuotannossa hänen potilaidensa painajaisista, joita sodan traumat olivat aiheuttaneet. Kolonialismin vahingoittamalle vampyyri on sekä hänessä itsessään, että kolonialistin henkilöimänä ulkopuolisena uhkana. Marxin mukaan sekä kapitalismi että imperialismi toimivat vampyyrin tavoin, imien uhrinsa verta. Kuten tunnettua, vampyyrin veren maistaminen tekee sen maistajasta itsestään vampyyrin. Kolonialismin uhrista sortajansa peilikuva (Kawash 1999, 247). Vampyyri on samanaikaisesti sekä elävä että kuollut. Länsimaisessa kuvastossa kaikki sisäisesti ristiriitaiset figuurit ovat olleet aina läsnä. Antiikin Kreikan tarustossa esiintyvä hirviö Meduusa on kuvattu toisaalta ei täysin maskuliiniseksi muttei täysin feminiiniseksi. Vampyyrin tavoin Meduusa kantaa tätä ristiriitaa sukupuolten välillä kuin vampyyri elämän ja kuoleman välillä. Meduusan kannalta on sinänsä kiinnostavaa, että Meduusaan liitettyjä piirteitä on kuitenkin ladattu naisiin, kuten Lady MacBethiin (Evans 2012, 122).

Suomen valtio ja tieteentekijät ovat olleet etukäteen fiksuja ja kaukoviisaita: ei apurahoja ja virkoja Hankamäelle, joka toimii valtion omaksumaan tasa-arvo-ajattelun vastaisesti. Pitkälle vietynä, jos Hankamäen "nyrkin- ja hellan välissä"-politiikkaa toteutuisi, Suomi joutuisi pulaan, sillä korkeasti koulutettujen naisten osaaminen on jo tärkeä osa maan voimaa. Ja usea heistä on juuri sellainen vahva punavihreä feministi, joiden identiteetti ei heitä miellytä ja kuulu persufanituslistoille. Hyveessä olisi olennaista kyky oivaltaa, mikä missäkin asiassa on totta ja aitoa, mitkä ovat asioiden keskinäiset suhteet, mitkä seuraukset ja edellytykset ja mikä oli minkin syynä, sanoi jo aikoinaan yleisestä moraalista ja ihmisten puhumisista huolestunut Cicero. Hankamäen kirja ei ole hyvä eikä edes kiinnostava. Samanlaista ala-arvoista ja ikävää vouhkaamista voi lukea persujen omilta sivuilta tai netin keskustelupalstoilta kuten suomi24.fistä. Suomen Perusta -ajatuspajan toiminnanjohtaja Marko Hamilo pysyy pienen miettimisen jälkeen kuitenkin päättäväisesti kirjan pääväitteiden takana. Hänen mukaansa kyseessä kirjassa on feminismin kritiikkiä, joka kuuluu perussuomalaiseen ajatteluun. Hamilon mielestä nykyään Suomessa on tapana kutsua kaikkea feminismin kritiikkiä naisvihaksi - eräs nykyinen vallassa oleva persuväittämä, mikä ei pidä paikkaansa.

Feminismin kritiikkiä siinä oli, ja se kuuluu perussuomalaiseen ajatteluun, hän sanoo MTV:lle antamassaan haastattelussa kolme päivää kohun jälkeen eikä aio perääntyä tippaakaan. Ei tällaisessa ole hänen mielestään mitään hävettävää. Kammottavaa on, että Hamilo oli vuosia Suomen Kuvalehden tiedetoimittajana (no tekihän SK:n toimittaja Leena Sharma jutun tyyliin "ihanat ja tavalliset persut keskuudessamme" silloisesta persupuolustusministeri Jussi Niinistöstä ja meni lopulta hänen kanssaan naimisiinkin). Tämä tuo esiin vakavan kysymyksen siitä, mikä on Suomen Kuvalehden suhde näihin kuvottaviin ilmiöihin. Hamilon jäätävä selittely Hankamäen tekosista on kammottavaa luettavaa:

"Sitten siinä oli yksittäisiä kohtia, joita pitäisi analysoida tarkemmin, jotta voitaisiin katsoa, ovatko tästä kirjasta esitetyt, somessa levitetyt tulkinnat totta vai ei."

Toivomme, että tämä teksti saa sinut ajattelemaan, hyvä lukija, ja tulemaan siihen johtopäätökseen, että Hankamäki ja taustajoukkonsa ovat saaneet mellastaa jo aivan liian kauan. Aivan liian kauan. Jotain on tehtävä. Älä seiso tämän luettuasi tumput suorina vaan tee jotain. Osallistu keskusteluun ja postaa tämä eteenpäin. Kiitos kun olet hyvien puolella pahaa vastaan.