Egyptin prinssin jälkeisiä homonovelleja II - Jäähyväisiä

12.03.2022

SUOMEN ENSIMMÄINEN HOMONOVELLIKIRJA EGYPTIN PRINSSI JA MUITA HOMONOVELLEJA (2012) SAA JATKOA ENSI KEVÄÄNÄ!

Kirjan motto on ymmärtää oikein yksinäisyys ja tylsyys, jossa Foucaultin mukaan jumalan kuolema kaikui juuri syvimmin kokemuksena kielestä, mikä ei palauttanut meitä kirjalliseen ja positiiviseen ihmisen maailmaan, vaan avautuu koko ajan enemmän ja uskaliaaammin ohi kuristavien pakojen ja sääntöjen maailman kohti loputonta ja rajatonta. Foucault puolusti temaattisia pyrkimyksiä käsitellä kirjoittavan subjektin suhdetta kielen arvoitukselliseen olemassaoloon.

Gonzojournalisti ja queerkirjailija Harald Olausen aloitti erilaisten homokirjojen sarjan Egyptin prinssi ja muita homonovelleja kirjallaan. Olausen kuvailee homojen elämää raakarealistisesti alavireisestä, mutta todennäköisestä näkövinkkelistä, kaihtamatta puhua suoraan tai esittää asioita sellaisina, kuin ne todellisuudessa ovat.

Siitä huolimatta Olausen ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä realisti, vaan enemmänkin ibseniläinen elämänvalhetta tutkiva epäilijä, jonka kieli on runollista ja ajatukset muutaman sentin päässä päästä irti tuulessa vapaana kulkien. Muut kustantajat eivät kirjaa halunneet, joten Olausen perusti ystäviensä kanssa oman pienen laatukustantamon, Kulttuuriklubin. Kriitikot ylistivät Olausenin ensimmäisen homokirjan sisältämää hurjaa vimmaa, kaunista kieltä ja salaviisasta otetta. Yhden kriitikon mukaan Olausenin ensimmäisestä homokirjasta näkyi, että hänellä on paljon annettavaa taiteelle.

Homonovelleja II - Jäähyväisiä on Olausenin kymmenes homokirja. Tahti jatkuu yhtä hengästyttävänä ja aiheet samalla tapaa yhtä kiinnostavan epätavallisina, kuin hänen ensimmäisessä ja muissa homokirjoissaankin. Homonovelleja II:sen teemana ovat erilaiset jäähyväiset niin elämässä, kuolemassa, kuin haaveissakin; ne, joita emme saa sanotuksi, ja siksi ne kummittelevat vielä meidän jälkeemmekin maailmassa yhtä levottomina kuin me itsekin silloin, kun niiden kanssa jahkailimme ja niitä pähkäilimme: Ikävintä ovat ne jäähyväiset, jotka jäävät sanomatta tai kokematta, kun kaikki yhtäkkiä loppuu tai katoaa eikä mitään muuta enää ole, kuin ei mitään - ei edes jäähyväisiä.

Italalialanen radikaalihomokommunisti Pier-Paolo Pasolin on kirjan toinen innoittaja Michel Foucauiltin lisäksi, sillä hän tiesi, ettei ihminen ole rationaalinen olento, joka piittaisi viime kädestä totuudesta. Markiisi de Saden tarinoiden tapaan Pasolinin elokuvia katselemalla tulemme huomaamaan mitä emme ole, tai mikä on sama asia - mitä pelkäämme olevamme.

Pasolin oli hyvin sadelainen näyttäessä, miten asiat ovat; valta ja raha vapauttavat toteuttamaan halut, ja rajaton valta merkitsee rajattomia haluja ja johtaa alitajunnan syövereiden paljastumiseen, idin ilmestymiseen. Sade-asiantuntija, professori Timo Airaksinen (jonka kirja Himon ilot - ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudest (Bazar 2021) on omistettu minulle ja itse toimin kirjan kokemusasiantuntijapoikahomohuoravastaavana), on muistuttanut Saden idin olevan paljaana säteillen tavalla, joka turmelee ja tuhoaa kaiken hyvän ja kauniin: "Saden romaanit ovat kertomus, ei vain seksistä ja murhista, vaan rajattomasta vallasta, joka ei salli rajoitteita, pakotteettomuudesta."

"Ensimmäinen homokirjani oli pakko kirjoittaa vimmalla, vihalla ja rakkaudella yhtä sekopäisesti kuin elämäkin on - ainakin minun ja luulenpa että aika monen muunkin! Kyllä sen tietoisesti heitin yli käsitetyn ja irvistetyn. Ei sitä oltu tarkoitettu Herra Säntillisille  PIKKUPORVAREILLE eikä PEDOFIILISADISTIDEMARIVOYRISTEILLE ammattikoulun opettajainhuoneen salaiseksi puutarhaksi. Ärsytin kirjassani tahallani ja olin poliittisesti epäkorrekti Knausgaardin tapaan itse asian ytimessä antaen loistaa omalla vimmallaan omaa mustaa valoaan. Homot eivät muutamaa harvaa lukuunottamatta itse kirjasta pitäneet, mikä oli minulle selvä merkki siitä, että olen oikealla tiellä, ja tuolla tiellä olen yhä edelleenkin, ja sille on siis jatkoa luvassa keväällä 2023 ilmestyvässä EGYPTIN PRINSSIN JÄLKEISIÄ HOMONOVELLEJA II, joissa olen jos mahdollista, jo hieman siistimpi, seestyneempi mutta myös pirullisempi ja suorempi kuin ensimmäisesssä homokirjassani - olen hylännyt kappalettomat luvut ja yhden sivun kestävät virkkeet ja muuttanut tyyliä lukijaystävällisemmäksi. Egyptin prinssin tarinat olivat osin tahallisesti, osin joskus jopa lapsellisuuttaan, tarkoittamatta, sekavat, raakalemaiset ja täynnä hurjaa, lähes sekopäistä vimmaa, osoittelua, vinkumista ja anteeksipyytelyä asiallisen ja asiattoman vuorotellessa teksteissä. Se oli kirjan tarkoituskin, antaa ääni tukahdetulle vimmalle, sillä mikä monissa homoissa asuu pelkona hiljiasen kuoren alla. Minulle Egyptin prinssin kirjoittaminen oli puhdistava kokemus. Sitä se ei ole varmastikaan monille lukijoille puhtaana lukukokemuksena. Mutta se oli pakko kirjoittaa pois mielestä häritsemästä. Sen saama kritiikki kannusti minua kirjoittamaan lisää, mutta avasi myös silmäni siitä ikävästä ja pinnallisesta, mihin suuntaan LHBTQ-maailma oli jo peruuttamattomasti menossa - siihen suuntaan en itse halunnut kääntyä vaan jatkoin valitsemallani tiellä."

-queerkirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen

Halusin antaa oman sisäisen tuskani huutaa vailla ajatuspoliisia. Siksi kirja on repivä, hajaninen ja eksyksissä suurimman osaa ajasta, ei etsien vaan vaikertaen. Kirjoitan koko ajan kuin ensimmäistä kertaa ja pidän kaikkia töitäni harjoituksina tulevaan. Egyptin prinssin ja muita homonovelleja-kirjan yksi tarkoitus on olla rehellinen vuodatus ja työnäyte siitä, miten taitelija työskentelee ja kehittyy kirja kirjalta. Kirjoittamaan opitaan vain lukemalla, kirjoittamalla ja kuten Eerno Passilinnan sanoi, elämällä elämä - eikä kirjalijaksi tulla alle 40-vuotiaana (se oli tosin silloin 60-luvulla, kun elämänahneus oli verkkaisempaa). Tarinat ovat raakoja ja kivääritulen lailla lävistäviä ei-kauniita kertomuksia. Minusta taiteen tehtävä pitää olla yhä edelleenkin se sama yhteinen kuin aikoinaan filosofiallakin: ÄRSYTTÄÄ!

Näen asian samalla tavalla kuin filosofis Michel Foucault. Kirjoitin tästä I-osassa ja olen edelleenkin samaa mieltä ja siitä kirjoitan myös tulevassa kirjassa II-osassa; en ymmärrä kaupallisen kertakäyttöseksin, teennäisen ja tuomitsevan (kokoomuslaisen kirkkohääthuijaamisen) sataankaarihössötyksen, sukupuolettomien putinistisen terrorin ja koko LGBTQ-politiikan valheellisuutta, enkä sitä hyväksy KOSKA YSTÄVYYS ON SAMALLA POLJETTU JALKOIHIN (minulle homous on ennenkaikkea salaliittolaista ystävyyttä, ei yhteistä asuntolainaa, perheiden hyväksyntää, papin aamenta tai sosialidemokraatien puoluekokouksen haisaapas-päätöksiä kissankujan kaikkia muita kuin itse kissoja käsittävästä tasa-arvosta. Foucaltin mukaan vuosisatojen ajan, antiikista lähtien, ystävyys on ollut hyvin tärkeä yhteiskunnallinen suhde, jonka suojissa miehillä oli tietty vapaus, eräänlainen valinta. Se oli samanaikaisesti myös hyvin voimakas tunneperäinen suhde:

"Uskon, että 1500- ja 1600-luvuilla tällainen ystävyys katosi, ainakin maskuliinisessa yhteiskunnassa. Eräs olettamukseni on, että homoseksuaalisuus, seksi miesten kesken tuli ongelmaksi 1700-luvulla.(...) Uskoakseni syynä sen yhteiskunnalliseen ongelmallisuuteen oli, että ystävyys oli kadonnut. Niin kauan, kuin ystävyys oli tärkeätä ja yhteiskunnallisesti hyväksyttyä, kukaan ei piitannut siitä, että miehet rakastelivat keskenään. Ei ollut merkitystä, rakastelivatko he vai eivät. Mutta kun ystävyys katosi kulttuurisesti hyväksyttävänä suhteena, syntyi ongelma: Mitähän miehet puuhaavat keskenään? Olen varma, että ystävyyden katoaminen yhteiskunnallisena suhteena ja homoseksuaalisuuden julistaminen yhteiskunnalliseksi, poliittiseksi ja lääketieteelliseksi ongelmaksi ovat yhtä ja samaa prosessia."

Kirja maalitti minut tarkasti siihen pimeään nurkkaan, missä edelleenkin olen, antoen suunnan kirjoilleni, niin qonzojournalistiselle esseilleni, kuten Tanssiesseille (2021) ja esimerkiksi Querelle-skandaalista kertovaan reportaasikirjaani (2020) että myös queerkirjoihini, kuten Päättyneisiin tarinoihin (2019)."


EGYPTIN PRINSSI JA MUITA HOMONOVELLEJA (2012 Kulttuuriklubi) arvostelut


Eräänlainen omintakeinen kielellinen peli, joka lumoaa avaruudellaan ja filosofisella otteellaan

Vihdoinkin suuren luokan maailmankirjallisuutta (Arvosana 5 (1-5) Simo Nieminen: "Kotkannorjalaistaustaisen kirjalija Harald Birger Olausenin teksteistä paistaa läpi laaja asuntuntemus ja suuri kirjallinen lahjakkuus. Kerronta on kerrassaan mukaansatempaavan rytmikästä, suorasanista ja vimmaista. Monimutkaisten ja pitkien lauseiden sisälle Olausen on rakanetanut vaikuttavan monimerkityksellisen maailman, eräänlaisen omintakeisin kielellisen pelin, joka lumoaa avaruudellaan ja filosofisella otteellaan.
Obbe, Hadrianus, Happy Together, Sokrates ja Rimbaudin sekä Verlainen rakkaustarinat, on kerrotu niin viehättävän hienolla tavalla, että sen vertaista saa melkein hakea kirjallisuudesta. Kyllä tässä on meille syntynyt ihan omaa luokkaansa oleva kirjallinen kiintotähti taidemaailmaan, jolla on selvästi laatua, kykyä ja mahdollisesti kysyntää myös kansainvälisillä markkinoilla. (Egyptin prinssi ja muita homonovelleja).

-https://www.kirja-arvostelut.com/9526751361


TYLKKÄRI - TURUN Ylioppilaslehti kulttuuri27.03.2013 - Tuomas J. Harvinainen

Homonormatiivisuuden kitkerä ylistys

"Silloin keksin mielessäni, että tähän yhteiskuntasopeutujalesbojen ylivaltaan kyllästyneillä kapinhenkisillä homoilla pitäisi olla tarjottavana tällaisen ilmihelpon ja valheellisen kulttuurisen kategoriatiedon kyseenalaistava vasta-argumentti, siinä että lesbojen mukahomopuheet ja homokuva olivat oikeasti ihraisesta rekkalesboperseestä." KIRJA. Harald Birger Olausenin Egyptin prinssi ja muita homonovelleja ei nimestään huolimatta ole novellikokoelma. Se on pikemminkin joukko esseitä, joissa kirjailija purkaa turhautumistaan vallitsevaan homokulttuuriin ja sen eri muotoihin. Olausen tekee hyvin pian äärettömän selväksi, että hänelle on olemassa vain gay shame -henkinen Tosihomous, josta tinkiminen tai siitä poikkeavien näkemysten esittäminen on Väärin.Olausen kuvaa itsensä eräänlaisena Prometheus-hahmona, joka kantaa sivistyksen tulta siitä tietämättömille. Vihollisinaan hänellä ovat niin yhteiskunnan konservatiivit kuin pahat Seta-lesbot, jotka ovat määritelleet homouden joksikin mitä se ei Olausenin mukaan ole: yhteiskuntakelpoiseksi sopeutumiseksi. Aseinaan tätä vastaan kirjoittajalla on äärettömän vieraannuttava, kappalejaoton teksti, joka toistaa itseään kauas kyllästymispisteen ohi. Olausen namedroppaa sarjalla filosofeja ja taiteilijoita – joista osan nimet kirjoittaa säännöllisesti väärin. Tyylillä on ilmeisesti haettu voimakasta toiseutta, mutta se ei toteudu. Vaikutelmaksi jää lähes skitsofreenisen tuntuinen heilunta teemasta ja sävystä toiseen, kekseliäästä tympeään. Tämä on sääli, sillä mukana on monta terävääkin pointtia vallitsevien normien ongelmista. Samoin Olausenin kirjalliset lahjat, jotka loistivat Homorunoissa (2011), antavat pieniä välähdyksiä itsestään kaaoksen seassakin. Jos lukija sinnittelee läpi alun lähes 70 sivua, joilla lähinnä vain keskitytään todella rumasti haukkumaan "Kyltymättömyyden abbedissaa" (joka ilmiselvästi osoitetaan Pirkko Saisioksi), tai on tarpeeksi fiksu ohittaakseen koko roskan, voi myöhemmiltä sivuilta löytää myös helmiä: pieniä, todella kauniita, pikemminkin proosarunoa kuin novellia muistuttavia välähdyksiä ihmiskohtaloista homoeroottisten tunteiden kourissa. Ne osoittavat, että Olausenilla on paljon taiteellista annettavaa, mutta ei vihaisena homonormatiivisena tilittäjänä, vaan omaa tietään seuraavana taiteilijana.

-https://www.tylkkari.fi/kulttuuri/homonormatiivisuuden-kitkera-ylistys


Suomen ensimmäinen homonovellikokoelma syntyi

  • Uutinen/ranneliike.net
  • Viihde, kulttuuri ja media
  • 1.4.2012 10:33
  • Sami Mollgren

Suomen ensimmäinen homovellikokoelma valmistui maaliskuun viimeisenä päivänä. Egyptin prinssi ja muita homonovelleja on kolmas Kotkannorjalaistaustainen Harald Birger Olausenin kirja, jossa on on homoteema. Kirja on 254-sivuinen ja sen kustantaa kulttuuriklubi. Kirjassa on kuusikymmentä erilaista ja eripituista novellia. Suurin osa on yksisivuisia ns. minuuttinovelleja. "Valitsen Homonetin jälkeen vapaaehtoisen yksinäisyyden, täydellisen hiljaisuuden ja kieltäytymisen eleen henkilökohtaiseksi protestiksi homouden väärinkäyttöä vastaan mielessäni ristiriitaiset kysymykset: onko rakastuminen rikos ja voiko ihminen valita rakkautensa kohteen vai valitseeko se hänet? Sisäinen tyhjyyteni ja omaehtoinen henkinen maanpakoni huutaa homo-olemisen perimmäistä kysymystä kirkekaardimaisella kiihkeydellä, vaikka valpas ja tarkkaavainen minäni uupuu valuessaan hukkaan tässä nyyhkiessäni näitä katkeria itsesäälin kyyneleitä. Suljen lopullisesti Homonetin enkä näe enää Egyptin prinssin viimeisintä viestiä, joka on minulle tarkoitettu. Ja kun aukaisen ulko-oven ja kiiruhdan rappuun, naapurin poika tulee lenkiltä hikeä valuen vaatteet liimaantuneena hänen jäntevään urheilijakroppaansa hymyillen minulle aurinkoisesti kysyen, olisiko minulla tänään vihdoinkin aikaa lähteä hänen kanssaan elokuviin? Muistan kauhukseni unohtaneeni hänet kokonaan. Kysyn mikä pojan nimi on? Poika nauraa silmää vinkaten ja sanoo olevansa Egyptin prinssi. Ja sitten vain nielen sanojani, änkytän ja yritän peittää hämmennyksen ja ilon sekaista ujouttani, mutta ennen kuin hetki on karannut lopullisesti käsistäni, saan jotenkin vastatuksi pojalle myöntävästi naama punaisena nyökäten, ja sitten jo juoksen ulos nauraen mielessäni omalle typeryydelleni. Että tässäkö tämä kaikki sitten lopultakin on? Ei se niin kamalalta tuntunut kaiken tämän teatterin jälkeen. Ihan kuin Nietzsche sanoi, aave muuttuu näkymättämäksi kun sitä tarpeeksi kauan tuijottaa, ja että ihminen kokee lopultakin vain oman itsensä. Opin kantapään kautta, että aurinko voi paistaa homonkin risukasaan, ei ehkä ihan yhtä varmasti kuin yön jälkeen tulee aamu, mutta kuitenkin. Kunhan vain malttaa odottaa sitä oikeaa hetkeä!" Olausenin ensimmäisessä kirjassa, Homorunoja, puhutaan suoraan homoudesta, juuri niin kuin sen homomies omassa arkielämässään kokee. Toisessa kirjassa Paavo on kova jätkä etsitään totuutta häilyvän itsetuntemuksen mahdottomuuden ja ämmämäisten vetistelijöiden poliittisen hinttaamisen keskeltä. Egyptin prinssi ja muita homonovelleja jatkaa samaa rataa murtaen kliseisiä ja romanttisia myyttejä homouden ympäriltä totuutta, hyvyyttä ja kauneutta etsien palaten aina siihen viattomuuden alkutilaan, mistä homomiehen elinikäiset seksifantasiat on tehty. Kirjan julkistamisbileet pidetään Helsingissä Rikun kirjastossa PRIDEN yhteydessä perjantaina 29.6.2012 kello 14.00 alkaen. Kirjaa voi tilata jo nyt netistä ja kirjakaupoista 20 euron hintaan.

-https://ranneliike.net/uutiset/8209/suomen-ensimmainen-homonovellikokoelma-syntyi


On hienoa että tällainen on kirjoitettu

Kotkannorjalaisen kirjailijan teos "Egyptin prinssi ja muita homonovelleja" on yhtäältä häpeilemätön lihan himon ylistys. Toisaalta se on rankka matka koko elämänsä erilaisuuden taakkaa kantaneen miehen mukavasti vinksahtaneeseen sielunelämään. Teokset tarinat ovat laajoja ja tarkoitushakuisen riettaita. Tavallista lukijaa hengästyttää lauseiden pituus ja asettelun tiiviys. Kiivastahtinen kirja räjäyttää lukijansa silmille mitä erilaisimpia homokohtaloita konekivääritulen lailla. Tarkalla lukemisen veitsenterällä leikaten sanaviidakosta löytyy kuitenkin uskomaton määrä salaviisautta ja viitteitä muihin teoksiin. Olausen haluaa ilmeisesti tällä viittausten rumputulella osoittaa, että homoutta ei "pääse pakoon" missään. On hienoa, että tällainen kirja on kirjoitettu. Teoksella näytetään todeksi se, että homous ei ole pelkästään karvaisia setiä ähisemässä kerrostalolähiön porttikongeissa, vaan kahden aikuisen ihmisen välistä tervettä rakkautta. Itse näen kirjan myös huutona tasa-arvon puolesta. Miksi kirjastossa löytyy hyllymetreittäin heteroeroottista lukemistoa ja homoille on nyt vain tämä yksi? Olisiko tämä rujonkaunis teos alkusysäys sukupuolineutraaliudelle myös eroottisen kirjallisuuden saralla?

-https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1711576




EGYPTIN PRINSSI JA MUITA HOMONOVELLEJA...


...Timpassa ja Petessä molemmissa oli vain auki ja kiinni - nappulat, joita he käyttivät surutta ilmaistessaan myrskyisiä tunteitaan toisilleen ja ympäristölleen. Ei mitään niiden välillä, ei himmentimiä, ei loiventajia, ei eri säätöjä, vain suoraa ja kovaa omaa tuskaista epätoivoa, minäminä - maailmaa, ja paljon niistä seuraavia onnettomia sattumia sekasortoisessa myllerryksessä, joka pyöri aina heidän ympärillään. Se kismitti minua niin, Timppa sanoi, etten enää nauttinut omasta rakkaastani samalla tavalla kuin aikaisemmin:"Mietin ettei minua oltu ehkä sittenkään luotu yhden miehen mieheksi, kun maailma oli pullollaan erilaisia jännittäviä seksiseikkailuja, ja siihen aina valmiina olevia kiimaisia poikia, ja miehiä, joille riitti yksi tulinen kerta, laukeaminen naamalle, tai syliin puistossa, imut tai runkut vessoissa, panemiset puistoissa, ja elokuvateattereissa tai pelkät läähätysrunkut puhelimessa tai netissä. Timppa muisteli, miten hän vielä eilen hän oli sinisilmäinen maalta tullut nuorukainen, joka paloi innosta päästä tapaamaan kaiken salailun ja häpeän kyllästämän elämänsä keskeltä omiaan omien paikkoihin, puhua heidän kanssaan, viettää vapaa-aikaansa niissä paikoissa, löytääkseen sieltä itselleen oma sielun - ja elämänkumppanin, jonka kanssa jakaa pieni vuokayksiö lähiössä. Niukka toimeentulo, ja viikonloppuisin bailata täysin sydämin kenenkään ulkopuolisen häiritsemättä heidän omissa paikoissaan. He olivat kaksi entistä, muissa riettauksillaan ja hurjapäisillä tempuillaan pahennusta herättänyttä elostelijaa, ja homodiskoissa hilluvia sekopäisiä päiväperhosia. Näitä netissä itseään superosaajien utopioissa eläviksi mainostavia parturikampaajatarjoilijapankkineitejä, joiden ympärillä pyöri sankka ihailijalauma muista samanlaisista, asteen pahemman näköisistä ja typerimmistä kana - aivoisista kotkottajista, vähä-älyisyyden huipentumista, ja sekalaisesta seurakunnasta laumasieluisista tahdottomista sätkynukeista, näitä yhden ilmeen ja yhden asennon tusinahomoja, jotka kansoittivat homopaikat. Timppa kertoi, että pikkuhiljaa tähän heidän juhlaansa hiipi arki, ja sen alta paljastui tylsä synkkyys, jota reunusti heidän kotinsa ulkopuolella valtoimenaan rehottava kaksinaamaisuus ja tekopyhyys:"En vain jaksanut sitä, sillä juuri samanalaisesta heterohelvetistähän olin juuri ottanut hatkat ja sulkenut oveni kaikelta tällaiselta tylsyydeltä ja ikävältä." Ja Pete kirjoitti taas matkaohjeitaan: "Jos sinussa on yhtään jäljellä poikamaista leikkiä ja kujeilua ja olet mies, joka tietää mitä haluaa, unohda hetken helpotukset ja siitä seuraavat kalliit kotkotukset ja keskity tihentämään kaunis pieni matkasi muistojesi poimuihin ihan niin kuin sen tekisit kotonasikin." Timppa etsi kuumeisesti uutta miestä, mutta pian hän huomasi, ettei kukaan halunnut sitoutua pitkäksi aika kenenkään kanssa. Vain pikkuporvarien kiltit lapset, yliopistojen rillipirut ja rumilukset halusivat vakituisen suhteen, hän sanoi:"Muut lensivät surutta illasta iltaan kukasta kukkaan. Kun hän sitten vihdoin löysi jostain tällaisesta paikasta itselleen mieluisen, suunnilleen samanikäisen ja näköisen mahdollisen poikaystävän, petti hän jo ensimmäisessä kaarteessa, ja seuraavassa, ja sitä seuraavassa ja hän huomasi mieliharmikseen, että heidän kanssaan oli lähes mahdotonta viettää normaalielämää tai pyrkiä jonkinlaiseen suhteenpoikaseen." Timppa muisteli, kun he menivät sänkyyn Peten kanssa ensimmäisen kerran aikomuksenaan naida toisiltaan aivot pellolle oikein kunnolla, ei siitä tullut mitään Timpan vain turinoidessa ja Peten hekotellessa vieressä maha kipeänä kippurassa. Sitä jatkui koko yön. Kun jompikumpi yritti koskettaa toista hellästi syntyi vain kahta suurempi naurunremakka, hihitystä ja kutitusta. He olivat inhottu pari kaikkialla missä liikkuivatkin. Nirppanokkaisia nyrpistelijöitä. Akkamaisia vätyksiä ja kovaäänisiä tyhjännaurajia, joiden halpamaisena pilkanaiheena olivat kaikki muut paitsi he itse. Ja kun he ottivat mittaa toisistaan, lähes joka päivä nälväisyillään, piikittelyllä, suoranaisella vittuilulla ja kovilla riidoillaan, oli siitä oksat pois. Mieheni oli tavallinen jäppinen, Pete puolustelee nyt jälkikäteen. Hän näki asiat toiselta kantilta:"Timppa oli omalla tavallaan eräänlainen arjen sankari, joka osoitti huolimatta siitä ettei ollut kukaan tai mikään, esimerkillisen urhoollista rohkeutta puolustaessaan kaikenmaailman paska-aivoja vastaan heikompiaan, jotka he ylivoimalla ja yhteistuumin yrittivät polkea nälväisyllään ja vittuiluillaan mutaan, mutta ei alituisena epäilijänä ja totuuden etsijänä luottanut omiin vaistoihinsa sen vertaa, että olisi nähnyt minut oikeassa valossa ja ymmärtänyt tuskani etsiessäni omaa itseäni ja paikkaani tässä maailmassa, joka ei ollut minulle ihan mieluinen."Hän palasi vieläkin näihin öiden tummiin varjoihin. Homokapakoiden pikahoitoihin. Yhden yön suhteista. Näistä pahasti alkoholisoituneista nuorista pojista:" Heistä oli vaikea päästä eroon, karistaa kannoilta. Vielä vuosienkin päästä he saattoivat vainota häntä. Ilmestyä kännipäissään ruikuttamaan yösijaa hänen ovensa eteen. Soitella keskellä yötä tai lähetellä sekopäisiä rakkauden ja katumuksen kirjeitä, joissa pyydettiin anteeksi ja kerrottiin asioiden olevan nyt paremmalla tolalla sillä toivomuksella, että he aloittaisivat kaiken uudelleen." Ja Pete jatkoi kirjoittamistaan: "Rakastuminen on tällä reissulla sallittua, toivottuakin. Rakastu ohiajavaan tupakoivaan mieheen, koiraa ulkoiluttavaan kauniiseen adonikseen, kauppakeskuksen jyhkeään vartijaan, kioskin ulkomaalaiseen lehtimyyjään, lähikaupan kassapoikaan, roskakuskiin, yliopistoon kiirehtivään hajamielisen ja unisen näköiseen opiskelijapoikaan, baarien yksinäisiin ja ahavoituneisiin juoppoihin, jäätelömyyjään ja museo-oppaaseen." Timppa kertoi, miten kerran eräs tällainen huorapoika istui keimailevasti baarijakkaran päässä ja imi viinapaukkuaan liioitellun huolitellusti. Hän tiesi, että vaikka hänen paskapuheensa oli täynnä helppoja nakkeja, täydellisiä rimanalituksia, halpoja kikkoja, perättömiä juoruja ja väittämiä sekä valtava määrä kiihottamiseksi tarkoitettuja vihjeitä, rivouksia ja suoranaisia runkku - ja panoehdotuksia, joku puolityhjän homobaarin kaljaa happyhourilla lipittävistä kantapeikoista innostuisi hänestä niin että tuppautuisi hänen seuraansa mukanaan yksi ylimääräinen ilmainen kaljatuoppi kädessään, ja niin lähtisi yksi tarina taas lentoon...