Entiset kansanedustajat poliittisena ongelmajätteenä

Teksti Harald Olausen

Monet eduskunnasta tipahtaneet entiset kansanedustajat ovat valittaneet julkisuudessa paitsi sitä, etteivät kelpaa enää kansan edustajina edustamaan äänestäjiään eduskuntaan monista uusintayrityksistä huolimatta, myös sitä, etteivät työmarkkinat ole ottamassa heitä avosylin vastaan juuri sellaisina erityisasiantuntijoina, mitä he eivät ole muuta kuin omasta mielestään, kuin he luulevat olevansa. Ikävintä on sellainen ex-kansanedustaja, joka vielä haluaa pyrkiä valtaan monta kertaa tulematta valituiksi. SDP:ssä heitä on ollut entisestä Helsingin mahtinaisesta Arja Alhosta (nyk. Siuntio) Porin Antti Vuolanteeseen ja viimeksi lähinnä puolustusministeri Antti Kaikkosen entiseen vaimoon, etelähämäläiseen Satu Taiveahoon, joka on Ylen tämän päivän uutisten mukaan "kauhean järkyttynyt" siitä, etteivät kouvolalaiset ole mitenkään ihastuksissaan siihen, että hän yrittää ohituskaistaa pitkin päästä paalupaikoille politiikassa kahden vuoden päästä pidettävissä eduskuntavaalissa, jossa hänen hartain toiveensa olisi tipauttaa Kouvolan istuva ja pidetty sairaanhoitajakansanedustaja Paula Werning (sdp.).

Taiveaho pisti asiasta ison äläkän pystyyn alueen valtamedioissa ja on saanutkin jo odottamiaan säälipisteitä. Ylen toimittaja Miina Sillanpäälle antamassaan haastattelussa hän esittää viatonta ja pyyteetöntä demokratian puolustajaa, jolle ilkeä ja riitaisia järjestöväki on tehnyt tepposet äänestäjien tahdon vastaisesti. Taiveaho käyttää kaikki viattomalta ja aidoilta vaikuttavan uhrin mielistelyn keinot vakuuttaakseen toimittajan häntä kohdanneesta säälimättömästä ajojahdista jättäen kertomatta kuitenkin sen kaikkein tärkeimmän. Hän on tullut Kouvolaan samaan tapaan soten kuntayhtymälle poliittisesti valittuna virkamiehenä, kuin Seinäjoelle ennen edellisiä eduskuntavaaleja SDP:n entinen varapuheenjohtaja Tarja Tenkula vain ja ainoastaan siksi, että yritti päästä alueen kansanedustajaksi siinä onnistumatta sen kummemmin, kuten ei Taiveahokaan säälittävän pienillä äänimäärillä eduskuntavaaleissa jääden kerta toisensa jälkeen ulos eduskunnasta. Ylen toimittaja Miina Sillanpään jutun mukaan eripuraa puolueessa on herättänyt Kouvolan kaupunginhallituksen jäsenten valinta. Sosialidemokraateilla on hallituksessa kolme paikkaa. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Jukka Nyberg, Kirsi Kekki sekä Henna Hovi ja Manu Huuhilo siten, että Hovi on jäsen valtuustokauden ensimmäiset kaksi vuotta, jonka jälkeen hänen tilalleen tulee Huuhilo. Sillanpään jutun mukaan rotaatiomallilla kaupunginhallitukseen valittiin kahdeksi vuodeksi kaksi naista ja yksi mies, ja päinvastoin vuosiksi 2023-2024:

"Yleisönosastolle kirjoittaneiden sosialidemokraattien mielestä vaalien äänestystulosta ei valinnassa kunnioitettu. - Esityksemme oli, että kuntavaalien äänestystulosta kunnioitettaisiin jakamalla paikat koko kauden ajaksi suhteessa kaksi naista, yksi mies. Sosialidemokraateista eniten ääniä Kouvolassa sai kansanedustaja Paula Werning, joka valittiin valtuuston puheenjohtajaksi. Kuntavaaleissa Kouvolassa naiset hallitsivat muutoinkin sosialidemokraattien eniten ääniä saaneiden listaa. Eniten ääniä saaneista kuusi on naisia. Werningin jäljessä listalle nousivat järjestyksessä Satu Taiveaho, Henna Hovi, Sanna Tähtinen, Sari Melkko ja Marjo Lakka. Heistä Hovi ja Melkko ovat yleisönosastokirjoituksen allekirjoittaneiden joukossa. Kaupunginhallitukseen valitut Nyberg, Kekki ja Huuhilo saivat kahdeksanneksi, yhdeksänneksi ja kymmenenneksi eniten ääniä puolueen sisällä."

Taiveaho oli hämmästynyt, ettei kelvannut Kouvolan johtoon, sillä tämä väliporras kuului hänen suunnitelmiinsa päästä uudelleen kansanedustajaksi, kun monista yrityksistä huolimatta Hämeen vaalipiirin äänestäjät eivät häntä sinne kelpuuttaneet. Syyksi epäillään sitä samaa, miksi häntä ei haluta Kouvolaankaan. Hänellä ei ole tämän päivän poliitikolta vaadittavia laadullisia ominaisuuksia. Jotain painaa myös se, ettei hän ole itse kouvolalainen, vaikka yrittääkin samaa temppua, kuin jo edellä mainittu epäonninen Tarja Tenkula Seinäjoelta (ollessaan SDP:n varapuheenjohtaja varmisti esityksellään kaikille vapaasta presidenttiehdokkaannesivaalin äänestämisestä, ettei Sorsaa valittu, vaikka hän sai puolueväen äänistä yli 70 prosenttia, ja kun STS meni konkurssiin demareiden huijausten jälkeen, valpas Tenkula, jonka poliittinen neuvonataja on sama kuin pääministeri Paavo Lipposen Päivi-vaimolla; rouva Kaisa-Annikki Koskinen, joka on käynyt ammattikoulun laborinttilinjan ja ammatikseen hoitanut vasemmistolaisten järjestöjen kirjanpitoa tyyliin yksinkertaiset tilintarkastajat ja kaksinkertainen kirjanpito aitoon demarihenkeen, ehdotti puolueelle järjestettävän kerran vuodessa erityinen STS-surupäivä, ei ihme että hänet heitettiin seuraavassa puoluekokouksessa ulos varapuheenjohtajan paikalta), ja siksi hän ampuu julkisesti kovilla ja yrittää rivien välistä mustamaalata muita demareita uhriutumalla. Kumma ettei Ylen toimittaja kyseenalaistanut häntä mikrofonin pitäjänä käyttänyttä Taiveahoa, joka esitti olevansa järkyttynyt siitä, ettei hänen omalla nimellään ja juuri ja juuri sen verran Kouvolassa asuneena, että pääsi kunnallisvaaliehdokkaaksi, vakuuttanut demareiden järjestöväkeä olevansa sopivin ja parhain mihin tahansa kunnalliseen erittäin näkyvään luottamustoimeen, profiloituakseen sillä eduskuntavaalikamppailua varten asiantuntevana ja ärhäkkänä poliitikkona, mitä hän ei ole vähimmissäkään määrin hänet tuntevien muiden poliitikkojen ja medioiden edustajien mielestä, jos rehellisiä ollaan. Ja tässä tapauksessa, mikä näyttää lapselliselta vallankaappaussuunnitelmalta, kannattaa olla rehellinen epärehellistä Taiveahoa vastaan, ettei hän pääsisi nauttimaan likaisista tempuistaan ja ansiottomasta arvonnoususta muiden kustannuksella.

Paljon julkisuutta tärkeiden asioiden takia saavien kasvatuslautakunnan tai tarkastuslautakunnan puheenjohtajuus olisi kelvannut mutta ei vähemmän yleisöä kiinnostavan liikunta- ja kulttuurilautakunnan, vaikka uuden Kouvolan matkakeskukseen sijoitettavan uimahallin ympärillä Taiveahoa osaavampi mielikuvituksellinen sekä osaava poliitikko voisi pitää Rooman keisareiden triumfeihin verrattavia bakkanaaleja sopivasti eduskuntavaaleihin saakka. Miksi hän ei tätä tajunnut? Ehkä siksi, ettei mielikuvitus ole se sana, joka häneen ensimmäisenä yhdistetään. Näytöt hänen poliittisesti onnettomalla urallaankin ovat surkuteltavan vähäisiä, vaikka hän yrittää päinvastoin viestittää kouvolalaisille, jotka eivät vielä tunne häntä. Lähinnä silloinkin ihmeteltiin, miten ihmeessä hän oli aikoinaan päässyt kansanedustajaksi, kun ei tiennyt mitä kansanedustaja edes teki eikä tehnyt mitään järkevää äänestäjiensä eteen. Mutta miksi hän valitsi Kouvolan kun Pieksamäellä olisi ollut hänelle enemmän tilaa ja jopa jonkinlaista tilausta? Siksi, etteivät Pieksamäen äänet riittäisi vielä eduskuntapaikkaan. Mutta Kouvola on laaja alue ja muodostuu niin monesta erilaisesta ja eritasoisesta entisestä kunnasta ja kyläyhteisöstä, ettei sen ottaminen haltuun noin vain onnistu sellaiselta yrittäjältä helposti yhdessä yössä, joka ei edes tunne aluetta ja sen ihmisiä, historiasta nyt puhumattakaan kunnolla.

Kouvola on ollut erityisesti entisille demareille tuskien taival. Aikoinaan Kuusankosken demarit käytännössä heittivät ulos Sinikka Hurskaisen Pekka Starastin (1956-2011) tieltä vuoden 1979 vaaleissa, jonkä jälkeen Hurskainen muutti Imatralle ja pääsi vasta kolmannella yrittämisellä eduskuntaan. 1970-luvun uuden median tähtisilmä, toimittaja Seppo Tikka (1942-2015) istutettiin ääniharavaksi Kouvolaan vaalipäällikkönään silloin lakimiehen opintoja öisin Kymintehtaan ovivartijana lukenut myöhempien aikojen ay-järjestö ATK:n puheenjohtaja sekä kansanedusta Risto Kuisma. Huolimatta näkyvyydestään, Tikankin piti muuttaa ennen viimeistä kauttaan Imatralle varmistaakseen uudelleenvalintansa muhkeaa eläkettä varten, jonka tuohon aikaan sai täysmääräisenä, jos onnistui pysymään eduskunnan täydet neljä kautta. Se on ollut aina vaikeaa Kouvolasta valitulle demarikansanedustajalle. Pitkäaikainen kouvolalainen demaripoliitikko Harri Helminen huomasi, kuinka vaikeaa oli yrittää vuodesta toiseen eduskuntaan suositun isänsä, Olli Helmisen jalanjäljissä. Kouvola ei ole koskaan ollut helppo paikka demareille. Entiseen aikaan kun itse vanhaa Kouvolaa hallitsivat kokoomus ja upseerit, demareilla ei ollut kaupungissa eikä lähikunnissa syytä juhlaan, kuten ei taida olla vieläkään. Siksi pitää kysyä, miksi Taiveaho haluaa tipauttaa suurella vaivalla Kouvolaan saadun demarikansanedustajan ehdoin tahdoin? Molemmat naiset eivät pääse eduskuntaan paikkakunnan naisten äänillä, vaan heille käy kuin aikoinaan Sinikoille Mönkäre ja Hurskainen Imatralla kisaillessaan pienen paikkakunnan äänistä melko tasavertaisina vuorovaalein toisen tippuessa aina toisen noustessa eduskuntaan.

Taiveaho ei luovuta ennen kuin on saanut tahtonsa lävitse demareissa. Eri asia on se, ovatko Kouvolan demarit niin tyhmiä, etteivät muka näe hänen temppujensa lävitse? En usko, että ainakaan istuva demarikansanedustaja menisi tähän Taiveahon ovelasti julkisuudessa hänelle virittämään ansaan. Saattaa jopa olla, ettei Taiveaholla ole tämän jälkeen paljoakaan asiaa enää demaripiireihin tai ainkaan sen kuumaan ytimeen, sen verran monet demarit ovat pahoittaneet hänen turhasta ärhentelystään mielensä. Miksi hän muuten väittää totuudenvastaisesti suuren äänimäärän oikeuttavan automaattisesti johtopaikkaan? Eihän se ole demokratiaa vaan puhdasta itsekästä vallanhalua pelissä, jossa hän yrittää käyttää kouvolalaista äänestäjää astinlautanaan valtakunnanpolitiikkaan. Ylen toimittajan Miina Sillanpään Ylen Areenan tekstisivuille tekemässä jutussa Taiveaho kertoo "kokeensa täyttäneensä asetetut määreet", mikä on tietysti illuusio ja sellaisen katkeroituneen poliitikon totuudenvastaista puhetta, kun päätökset eivät mene oman mielen mukaisesti siihen suuntaan, johon itse haluaisi niiden menevän:" En ole ennen tällaiseen törmännyt, että vaalitulosta ei kunnioiteta siten, kuin tässä tilanteessa näyttää nyt käyvän. Olen ajatellut, että paikat pyritään jakamaan oikeudenmukaisesti, demokratiaa kunnioittaen. Totta kai on muitakin tekijöitä, kuten kokemus. Koen itse, että täytin kaikki asetetut määreet siinä määrin, että se (paikka kaupunginhallituksessa) ilman muuta itselleni kuuluisi. Koen, että aika moni muu ajatteli samoin, Taiveaho sanoo." Koen-sana paljastaa hänen tekopyhyytensä ja valehtelunsa mittasuhteet. Nyt ollaan tekemässä kärpäsestä härkästä entisen poliitikon tapaan suurentelemalla ongelmia. Kokemus ei tee ketään automaattisesti päteväksi mihinkään. Onhan idiootillakin kokemusta olla idiootti vaikka muille jakaa, mutta haluaako kukaan kokeneen idiootin lähelleen? Ehkä demarit mutta muista en tiedä. Ei se, että hän kokee asioiden olevan jollain tavalla, tee niistä vielä tosia tai että hänellä olisi tällä tavoin oikeutus pyyhkiä Kouvolan demareiden enemmistön naama likaisella rätillä, sillä sitähän tämä oli turhautuneelta entiseltä ongelmapoliitikko Taiveaholta kun typerät suunnitelmat eivät edisty toivotulla tavalla - ei paljon muuta.