Esimerkkejä siitä että elokuvakoulut on perseestä!
Teksti Harald Olausen
"Yorgos Lanthimosin Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjassa juuri ensi-iltansa saanut uutuus Kinds of Kindness nähdään Suomen ensiesityksessä Sodankylän elokuvajuhlilla. Muutama kuukausi sitten Oscar-ehdokkuuksia ja -palkintoja edellisellä elokuvallaan Poor Things kahmineen ohjaajan uutuus on pureva ja surrealistinen, mustan huumorin täyttämä antologia, jota tähdittävät vaihtuvissa rooleissa Cannesissa parhaasta miespääosasta palkittu Jesse Plemons, Emma Stone ja Willem Dafoe. Suomessa elokuva saapuu teatterilevitykseen 5. heinäkuuta."
Tuohon otsikon tokaisuun voivat kaikki filmihullut edesmenneen "pääfilmihullu" Peter von Baghin viitoittamana täysin palkein yhtyä. Aina yhtä nerokas Peter von Bagh oli kokonaisen sukupolven älyllisesteettisen kapinan suunnannäyttäjä ja ilkikurinen vitsailija, jonka vastaanhangoitteleva asenne pikkuporvarillista tylsyyslatteutta vastaan, ei koskaan onneksemme osoittanut tyyntymistä, vaan vuolaana virtasi aina yli äyräittensä, kun vain oli sekä mahdollista että mahdotonta vain ärsyttääkkseen.
https://areena.yle.fi/1-50814070
On selvää että Sodankylässä ensi viikolla alkavat elokuvafestivaalit on maamme monipuolisessa kesän kulttuuritarjonnassa erityinen paikkansa sekä kansainvälisen maineensa, että aivan erityisesti poikkeuksellisen ohjelmistonsa ansiosta. Sodankylä taika on kesyttömän yön tunnelmaa ja elokuvan parhaimmiston juhlaa, kun joka vuosi yhä enemmän odotetut festivaalit näyttävät laajaa keskustelua herättäviä elokuvavuoden parhaita löytöjään mm. Uuden elokuvan helmiä -sarjassa.
Meille muille, Sodankylään jostain kumman syystä pääsemättömille, sekä suurelle yleisölle, dokumentaariseksi lyhytohjelmiksi naamioiduille houkutuslinnuille, on keksitty oiva tapa nauttia juhlista: Sodankylän parhaat-ohjelmasarja, missä välittyvät katsojalle sekä festivaalien rento että älyllisesti innostava esteettinen ilmapiiri ja tietenkin sekä itse elokuvat että aina yhtä jännittävät ohjaajavierailut. Esimerkiksi vuoden 2014 Corpo Celeste-osassa välittyy sekä von Bahgin itsensä että koko festivaalin lämmin ja humoristinen tunnelma kuvia kumartelmattomaan estetiikkaan innostamaan kaikkia eri mieltä olevia ajattelevia ihmisiä.
Dokumentin alku on kuin kunnianosoitus menneiden aikojen uskaliaille filmihulluille ja elokuvakerholaisille sekä elokuvasukupolville täynnä (herooista) symboliikkaa ajalta, jolloin elokuvien näyttäminen oli sekä monellakin tapaa riskialtista (radikaaleja elokuvia ja elokuvantekijöitä vainottiin, ja itse elokuvat olivat turhankin paloherkkiä sisältämiensä nitraattien takia) että raskasta työtä, kun isoa filmikelaa raahataan läpi festivaalikentän isoon elokuvatelttaan.
Sodankylä ei ole pelkkiä seiniä, vaikka esittääkin elokuvia. Se on enemmänkin avaruus ja aurinko. Sodankylä on kuin yötön yö keskikesän Suomessa, lämmin, valaiseva ja paljon hyviä muistoja mieliin jättävä koko elokuvaperheen vuosittainen tapahtuma tavata tuttuja ja tuntemattomia elokuvan ympäriltä - nyt toki jo aikuinen mutta sisimmissään lapsen leikkisän mielen omaava.
"Dokumenttisarja Sodankylän elokuvafestivaalin ainutlaatuisessa tunnelmassa. Neljän jakson kokonaisuudet hyödyntävät arkistomateriaalia ja nykyhaastatteluja. Esittelyssä Peter von Baghin isännöimien elokuvajuhlien maineikkaat vieraat ja heidän tuotannostaan poimitut huippuelokuvat. 1. kaudella teemana ikimuistoinen vuosi 1987 Cannes-palkitun Juho Kuosmasen ohjaamana, 2. kaudella matka pohjoisen kesän taianomaiseen valoon ja 3. kaudella elokuvien tekijäperheet sekä ajankohtaiset aiheet sota ja suvaitsemattomuus, Heikki Kujanpään ohjaamana."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_hauskin_mies
Elokuvan voima on valtava ja ylisukupolvinen. Sen osoittaa toteen Sodankylän elokuvafestivaalidokumentit. Ohjaaja Heikki Kujanpää ei ole ihan kuka tahansa ohjaaja vaan itsekin lahjakas elokuvaohjaaja, jonka uraan mahtuu mm. Suomen ehkä kautta aikojen paras elokuva, Suomen hauskin mies, pääosassa legendaarinen Suomen oma Dario Fo ja "syvien rivien kansankomediallisti", Martti Suosalo.
Ja onhan mukana muitakin huippuja, kuten mainiot Jussit Nikkilä ja Lehtonen. No eipä ole motkottamisen aihetta muissakaan, mm. huumorintajutonta kapteeni Hjalmar Kalmia esittävässä Jani Volasessa tai huippusuoritukseen van der Golzin roolissa yltävässä poskettomassa Rüdiger Klinkissäkään.
https://www.digivallila.com/l/miksi-suomen-hauskin-mies-on-suomen-paras-elokuva/
