Eurooppa yhdentyy sekä taloudellisesti että poliittisesti - The EU´s quest for geoeconomic power: Pursuing open strategic autonomy
Putinin hirmuhallinnon virhearvioinnit mm. EU:n yhtenäisyydestä ja yhteistyökyvystä ovat vahvistaneet koko Eurooppaa ja etenkin EU:ta ennen näkemättömällä tavalla. Jopa ennen taktisesti Brysselille niskuroineet ja Putinin kanssa vehkeilleet äärioikeistolaisen populistipuolueiden johtamat Unkari ja Puola ovat palaneet ruotuun pelaamaan yhteistä vihollista eli venäjää vastaan. Historiallisesti katsottuna kyseessä on vanhojen vastakkainasettelujen ja liittoutumien ajankohtaistaminen ja uudelleenjärjestely. Euroopan dilemma on aina ollut Venäjä ja Venäjän dilemma Eurooppa - se miten molemmat suhtautuvat toisiinsa ja sopeutuvat uusiin valtapoliittisiin asetelmiin, joita aina aika ajoin nousee Euroopassa, vanhojen strategioiden silmin katsottuna.
Venäjän uhittelut ja huono käytös, sekä suoranaiset röyhkeydet, ovat tuttuja Iivana Julman jälkeen jatkuvasti joka suuntaan laajentumaan pyrkineelle Moskova-johtoiselle Venäjälle. 1600-luvun loppu ja Pietari Suuren haaveet luoda Venäjälle suuri laivasto ja saada Itämerelle omat tukikohtansa Pietari-Kronstadtista sinetöivät laajan ja itämaisen Venäjän kuuluvan myös osana - tosin sen ainaisella ulkolaidalla väheksyttynä - Eurooppaa, jolla oli tästä lähin oleva Euroopan kohtalonhetkillä ratkaiseva roolii siitä, mihin suuntaan koko maanosa oli kallistumassa.
FIIA eli suomeksi parhaiten tunnettu ulkopoliittinen instituutti on ollut viime viikkoina heti toissaviikkoisen Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukrainaan kaikissa medioissa kahden haukkansa, eli johtaja Mika Aaltolan sekä johtavan tutkijansa Charles Salonius-Pasternakin johdolla selittämällä, miksi Suomen pitää ehdottomasti ja heti liittyä Natoon, Salonius-Pasternak tosin hillitymmin oman intonsa peittäen kuin Aaltola, jolle Venäjän hyökkäys on ollut padot murtava hetki pillastua siitä, että asumme vihamielisen naapurin vieressä ja jaamme lähes 1500 kilometriä yhteistä rajaa.
UPI:ssa on muitakin tutkijoita ja äänensävyjä, kuten Niklas Hedwigin, joka on johtavana tutkijana perehtynyt Euroopan strategiseen autonomiaan. Hedwig kirjoittaa UPI:n julkaisussa, FIIA Briefing Paper 334:ssa (FIIA Briefing Paper on tiivis teksti, joka tarjoaa katsauksen ajankohtaiseen aiheeseen. Se on suunnattu laajalle lukijakunnalle), että geoekonomisen kilpailun kiihtyessä EU sopeuttaa parhaillaan politiikan teon välineitä avoimen strategisen autonomian tavoitteen alla. Avoimessa strategisessa autonomiassa unionin markkinaliberaalit näkemykset yhdistyvät entistä määrätietoisempaan taloudelliseen politiikkaan:
"Suojellessaan itseään epäoikeudenmukaiselta kaupankäynniltä ja taloudellisilta pakkokeinoilta EU tukeutuu pitkälti puolustuksellisiin toimenpiteisiin. Se kuitenkin punnitsee myös enenevässä määrin vaihtoehtojaan hyödyntääkseen taloudellisia työkaluja aiempaa strategisemmin. EU:n taloudellinen puolustus koostuu toimenpiteistä, jotka parantavat sen kilpailukykyä unionin tärkeimmillä strategisilla sektoreilla, kuten pilvipalveluissa, puolijohdannaisissa sekä lääkinnällisissä tuotteissa. Lisäksi EU pyrkii parantamaan mahdollisuuksiaan pidätellä, estää tai vastata muiden toimijoiden vääristeleviin tai pakottaviin toimenpiteisiin. EU:n uudet strategiset menetelmät pitävät sisällään kaupankäynnin ja investointien keinoja harjoittaa taloudellista "sitomista". Näihin lukeutuvat muun muassa uusi Global Gateway -hanke sekä unionin sisämarkkinoille pääsyn houkuttelevuuden kasvattaminen EU:n normien ja intressien edistämiseksi. EU:n hiljattain Venäjälle asettamat sanktiot ovat osoitus unionin potentiaalista geoekonomisena valtana sekä kyvystä käyttää taloudellisia pakkokeinoja."
- https://www.fiia.fi/julkaisu/the-eus-quest-for-geoeconomic-power?utm_source=fiia_julkaisutiedote&utm_medium=email&utm_campaign=FIIA_BP334
Julkaistu 03.03.2022 · FIIA Briefing Paper 334