Tästäkö miehestä kokoomuksen presidenttiehdokas? Expormestari Jan Vapaavuoren rikollinen mieli ja hälläväliäasenne

Teksti Harald Olausen

Kirjailija Veikko Huovinen sanoi aikoinaan omaavansa rikollisen mielen. Se on hyvälle kirjailijalle lähes välttämättömyys, kun kirjoittaa kuvailevia tekstejä, joiden tarkoitus on yrittää kuvata kohdettaan tarkasti sisältä. Rikollinen mieli on myös poliitikon perusedellytys. Mutta siinä missä kirjailijan rikollinen mieli on puhtaan viatonta rajojen ylittämistä lukijan uteliaisuuden nöyränä palvelijana, poliitikon rikollinen mieli on raakarealistisesti oman edun tavoittelua, pettämistä ja muunnellun totuuden soveltamista asiaan kuin asiaan päästäkseen helpolla omaan päämääräänsä saada lisää valtaa ja mielivaltaa. Erityisen ketku on sellainen tyyppi, joka sanoo toista mutta tekee päinvastoin. Moraalisessa mielessä tälläinen ihminen on rikollinen mutta poliittisessa mielessä peluri.

Expormestari Jan Vapaavuori, entinen nuorisorikollinen, tunnetaan koviksena ja häikäilemättömänä politrukkina, joka valmistui ottamaan vastaan ensin kokoomuksen puheenjohtajuuden ja sitten pääministeriyden ja lopulta presidenttiyden, siitä kieli hänen yhdessä vaimonsa kanssa hyväntekeväisyyttä varten perustettu säätiö. Kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin odottaa tai itse haluaa, siitä pitää huolen kohtaloa ja asioiden luonne. Vapaavuoren äijämäinen öykkäröinti ja yksipuolinen vain yritysmaailman tarpeita ymmärtävä politiikka ja särmikäs tapa pompottaa muita oman pillin mukaan vanhaan tapaan, kun kokoomus hallitsi vielä Helsinkiä yksinvaltiaasti muista välittämättä, sai nolon lopun, kun palatsivallankumouksen suorittaneet naisapulaispormestarit kostivat medioiden kautta ja tiputtivat Vapaavuoren omasta ylhäisestä erinomaisuudestaan siksi nixonnaamaiseksi koulukiusaajaksi, mikä hänen tiedetään olevan.

Tänään näimme taas televisiossa, miksi Vapaavuori vaati itselleen hyvitykseksi monen vastustaessa näkyvää paikkaa Olympiakomitean puheenjohtajana nöyryyttävän pormestaritappionsa jälkeen. Hän on taas vauhdissa esittämässä omaa erinomaista minäänsä ja tietäjää, joka keksii itsensä tarinoissaan ja selittää asiat puhki, eli vääntää rautalangasta mallin tyhmempiensä eli äänestäjien ymmärtää minkä lahjan Suomelle he ovatkaan menettäneet siitä, ettei hän ole enää ehdolla mihinkään julkiseen virkaan. Vai onko? Mihin villasika pääsisi torahampaistaan. Miksi Vapaavuori juoksee jatkuvasti mainostamassa itseään Vaaherkummun vieraana Ylen Ykkösaamussa. Siksi että hänen pyrkynsä Suomen presidentiksi vaatii jatkuvaa mainostamista.

Mutta munaako hän taas homman? Kun Vaaherkumpu heittää piikin Vapaavuoren suuntaan politiikan ja urheilun välisestä epäpyhästä allianssista, Vapaavuori menee ansaan ja paljastaa rikollisen hälläväliä-mielensä vähättelemällä ongelma siksi, että edustaa sitä itse, tienaa sillä hyvin ja saa kaiken kuuraksi sen suojelemisesta itselleen ansiotonta arvonnousua matkalla kohti muita edustuksellisia tehtäviä. Meillä on Suomessa perinteisesti tapana asettaa kulttuuri ja urheilu vastakkainen, vaikka asioista korkeimmalla tasolla opetus- ja kulttuuriministeriössä (opkm) vastaavaa ministeriä kutsutaankin urheilu- ja kulttuuriministeriksi. Olympiakomitean puheenjohtajana Vapaavuori on kovan luokan luuta, jolla on läheiset suhteet politiikan eliittiin. Se tarkoittaa sitä, että urheilun ja kulttuurin ikiaikaisessa eturistiriidassa urheilu vetää pidemmän korren, sillä kulttuurin puolella ei ole yhtä näkyviä ja poliittisesti vaikutusvlataisia puhehenkilöitä.

Miksi Vapaavuori on tärkeä apu vaikeuksissa olevalle suomalaiselle urheilijalle? Siksi että hän osaa selittää mustan valkoiseksi. Vapaavuori on totuttuun tapaansa hyvin ovela puolustaessaan urheilun vanhentuneita rakenteita ja johtamaansa olympialiikettä. Suomalaiset eivät menesty enää kesäkisoissa vaan jäävät lähes mitaleitta kisoissa kuin kisoissa. Siinä missä naapurimaallemme Ruotsille olympiamitalin hinta on noin 7 miljoonaa euroa, se on Suomelle 52,6 miljoonaa euroa. Herätkää suomalaiset. Tässä on jotain outoa kuten koko tyypissä ja hänen jutuissaan. Itse poistaisin aina varmistimen kuullessani tämän ammattiselittäjän hunajaisella äänellä vähättelemässä ongelmia, silloin niitä todella on, sillä Vapaavuori heitetään kehiin vain kun kyseessä on kovanluokan sumutus. Vielä oudompaa on se, ettei Vapaavuori halua selittää ongelmaa tavalliseen tapaansa juurta jaksaen. Ja tästä miehestä kokoomus yrittää leipoa maamme seuraavaa presidenttiä - Jumala meitä siunatakoon herra Rosewater (Kurt Vonnegut).