Fanaattisuuden ongelman juurilla
Teksti Professori Timo Airaksinen
Jos mies puukottaa vaimoaan kahdeksankymmäntä kertaa ja sanoo tapon syyksi perheen ja suvun kunnian puolustamisen, mitä siihen voi sanoa? Vaimo on ollut "huono nainen" ja häpäissyt koko sukukunnan. Mies tekee velvollisuutensa. Tämä on tositarina Suomesta, vaikka meille riittää pelkkä esimerkin realistisuus, siis se että tapaus olisi voinut olla totta.
Jos sanon miestä fanaatikoksi, mitä tarkoitan sanalla fanaattinen? Itse olen fanaattinen VPS:n kannattaja kolmannessa polvessa, mutta ei kai tätä nyt oikein voi verrata murhanhimoon? Fanaattisuuden, siis sanan perusmerkitys määritellään näin: fanaatikko on valmis uhraamaan suuren konkreeettisen hyödyn tai edun jonkin yleisen ja epämääräisen periaatteen vuoksi. Mies oli valmis tappaamaan naisen suvun kunnian nimissä, jolloin juuri suvun kunnia on yleinen ja epämääräinen periaate. Miten se muka määritellään? Varmaan, että suvun kunnia on sellainen asia jonka perusteella vaimon tai tyttären tappo on oikeutettu.
Tässä on toinen esimerkki. Ruotsissa syntynyt kolmivuotias lapsi yritetään karkoittaa yksin Nigeriaan lastenkotiin siksi, ettei hänellä ole vaadittavia siteitä Ruotsiin. Tuomari syyllistyy fanatismiin lain tulkinnan tiukkuudessa, määritelmän mukaan. Vanhat tuomarinohjeet puhuvat oikeudesta ja kohtuudesta samaan hengenvetoon, koska jo vuosisatoja sitten ymmärrettiin fanatismin vaarat.
Vainottujen ihmisten turvapaikkaoikeuden evääminen isämaallisin perustein on fanatismia, koska isänmaallisuus on niin epämääräinen periaate. Pitäisi varoa tekemästä haittaa muille omaan isänmaallisuuteensa vedoten. Isänmaallisuus on varmasti arvo, tosin enemmän sellainen arvo jolla liputetaan paremminkin kuin perustellaan.
Homoja on vainottu vedoten homouden luonnottomuuteen. Mitä tarkoitetaan luonnollisella ja luonnottomalla? Mitä on luonnollinen seksi? Kukaan ei ole vastannut uskottavasti.
Historiallisesti, Rooman vallan aikaan, kristittyjä vaadittiin palvomaan keisaria jumalana. Siihen riitti kun sanoi julisesti, että keisari on jumalolento. Jos kieltäytyi, pääsi hengestään. Tuomarit olivat kauhuissaan kun kristityt kieltäytyivät ja yrittivät suostutella: palvokaa mitä palvotte, mutta myöntäkää edes tämän kerran julkisesti keisarin jumaluus. Valtio oli suvaitsevainen, kristityt fanaattisia. Heille jumalan tahto oli tärkeämpi kuin oma henki. Jumalan tahto on kuitenkin tuntematon, joten toimintaa ohjaavana periaatteena se on liian yleinen ja epämääräinen. Kristityt olivat fanaattisia.
Ihan itkettää kun muistelee, kuinka näitä asioita minulle opetettiin koulussa. Opettajat puhuivat vuodet läpeensä täyttä palturia kristittyjen marttyyrien vainoista. Mutta minä olen antanut heille ja Opetushallitukselle anteeksi enkä kanna kaunaa. Hyvää kai he tarkottivat pikku Timolle.