Filosofiaa raakana, osa I: Mieli

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Johdanto

Tämä sarja lyhyitä esseitä, jatkokertomus, tarkastelee suhteellisen epäsystemaattisessa järjestyksessä muutamia filosofian perustavia ja olennaisia ongelmia. En ole pyrkinyt erityisesti helppotajuisuuteen, koska kysymykset ovat kuitenkin vaikeita. Nämä esseet eivät pyri opettamaan mitään kenellekään, vaan osoittamaan mistä on kysymys, kun jotakin sanotaan filosofiseksi ongelmaksi. Lisäksi ratkaisut ovat omiani ja lukijan on paras valmistautua muodostamaan itse oma kantansa asioihin. Jotkut ongelmat saattavat tuntua oudoilta, mutta niin sen pitää ollakin: kun lukee hyvää filosofiaa, tajuaa ettei olisi itse koskaan osannut ajatella tuollaista, mutta nyt osaa. Filosofia on outoa. Olen itse kokenut tämän monen monituista kertaa, ja siksi jaksan harrastaa filosofiaa edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen. Tämä sarja, jos tästä tulee sarja, ilmestyy Digivallila.comissa aina silloin tällöin - tai sitten en viitsi enää jatkaa, joka sekin on hyvin mahdollista. Vielä sana tyylistä: vältän vieraskielisyyttä, jos vain mahdollista - ja lopuksi valitan näiden esseiden tyylillistä keskeneräisyyttä. En jaksa hioa niitä sen enempää kuin välttämätöntä. Lukee sitten ken viitsii; nopeasti kirjoitettu, nopeasti luettu.

Filosofiaa raakana, osa I: Mielen sisältöjen fenomenologiaa oli ihmisen matka oman päänsä sisään I. 1.

Olen todella pitkän pohtinut seuraavaa ongelmaa: kuinka ja miksi ihminen puhuu itselleen, keskustelee itsensä kanssa oman pään sisällä. Tekevätkö kaikki niin? Jos kaikki keskustelevat, tekevätkö kaikki sen samalla tavalla ja yhtä intensiivisesti? Vaikea sanoa, ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja asian tutkiminen on vaikeaa. Kuinka verrata kahden ihmisen päänsisäistä maailmaa, jonne ei kuitenkaan pääse kurkkaamaan. Voin kyllä kertoa toiselle, mitä päässäni on ja tapahtuu, mutta kielellä on omat rajoituksensa: en tiedä puhuuko toinen samasta asiasta kuin minä käyttäessään samaa sanaa. Sanojen viittaussuhteet ovat kovin epämääräiset, erityisesti kun viittauksen kohdetta ei pääse suoraan katsomaan. Jokainen on oman päänkuorensa vanki, yksinäisyyteen tuomittu. Olemme oppineet olemaan ajattelematta moisia asioita, mutta filosofin on pakko ottaa kantaa.

Annan esimerkin: Syön omenaa ja sanon, että hyvää on. Sinä haukkaat kanssa ja sanot, että on kamalan hyvää, josta päättelemme, että sama omena maistuu sinun suussasi paremmalle kuin minun. Maistuuko se kaksi kertaan paremmalta. Olemme nyt vertailemassa henkilökohtaisten makumieltymyksien keskinäisiä suhteita. Onko mahdollista sanoa, että tuo omena maistui sinusta paremmalta kuin minusta? Tämä tuntuu mahdolliselta. Oletetaan, että toisella kertaa valitset samanlaisen omenan ja minä erilaisen, ja tämä toistuu. Sinä pidät tästä omenasta enemmän kuin minä - mutta kuinka paljon enemmän? Tähän kysymykseen ei ole mahdollista vastata, ei vaikka kuinka yrittäisi. En voi edes sanoa, että sinä pidät paljon enemmän, koska voin sanoa vain, että pidät enemmän - joka ilmenee valinnoissasi.

Miten on ylinopeussakkojen kanssa? Työtön ajaa sataa ja 100 rahaa sakkoa, pankkiiri Wahlroos ajaa sataa samassa paikassa ja saa 100 000 rahaa sakkoa. Valtion viisaat ovat laskeneet, että rangaistus on samaarvoinen molemmille. Toisin sanoen, molemmat kärsivät yhtä paljon eli haitta on molemmille samanarvoinen. Työtön siis kärsisi saman tappion kuin pankkiiri - reilu peli, jota kansa rakastaa ja poliisi toteuttaa. Mutta edellinen teoreettinen tarkastelu osoittaa, ettei hommassa ole järjen hiventä. Ei ole mahdollista verrata kahden eri ihmisen kokemaa tappiota tällä tavalla. Kuka sanoo ja millä perusteella 100 rahaa ja 100 000 rahaa ovat samanarvoiset tässä kuvatussa tilanteessa? Itse kuvittelin, että pankkiiri kärsii enemmän kuin työtön, koska 100 000 on niin paljon enemmän rahaa kuin 100.

Kipu on myös hyvä esimerkki, siis kivun kokeminen. Mikä ero on kivulla ja kivun kokemisella? Ei mikään. Jos minua sattuu kamalasti, niin miten joku voisi tietää miten kamalasti. Ei edes huutaminen ja kiemurtelu kerro kuinka paljon oikeasti sattuu; sadomasokistit (SM) piiskaavat soiviaan villisti ja on selvää, että iskut sattuvat. Mutta session päätteeksi bottom sanoo, että hyvältä tuntui ja pyytää lisää. SM bottomin kannalta kipu tuntuu hyvältä, joka on ristiriita ja paradoksi. Pitäisi varmasti sanoa, että bottom on sellaisessa erityisessä ja haluttavassa tilanteessa, jossa kipu ei tunnu kivulta vaan mielihyvältä. Moni ei-masokisti on tutustunut vastaavaan ilmiöön seksin parissa, kun toinen puree tai nahan verille, tuntee mielihyvää kivun seassa. Joka tapauksessa kipu on henkilökohtainen tunne; mutta kipu ja tuska myös unohtuvat nopeasti. On mahdotonta kuvitella kipua. Tämä johtuu siitä, että kivun kuvittelu olisi kivun tuntemista. Kipu kun ei ole mitään itsessään, vaan pelkkä kokemus. Jos siis kuvittelet kivun, sinun olisi tunnettava tuo kipu, eikä mielikuvitus kykene moiseen saavutukseen. Voit kertoa kivustasi itsellesi, mutta et pysty palauttamaan sitä mieleesi.

Kova kipu on kaamea kokemus. Ennen aikaan kuolemantuomio ei ollut tarpeeksi ankara rangaistus, vaan sitä pyrittiin koventamaan kidutuksella. Mitä mieltä ollaan seuraavasta tapauksesta. Hullu tiedemies lääkäri lupaa sinulle miljoona rahaa, jos saa kiduttaa sinua kymmenen minuutin ajan ja tuottaa tuskaa niin paljon kuin kestät. Muistettakoon, että koetulla ruumiillisella kivulla ei ole ylärajaa. Toisin sanoen sinua sattuu enemmän ja enemmän kunnes kuolet kipuun. Kiinassa antoivat kidutettavalla suuret määrät oopiumia, jotta tämä ei kuolisi kipuun liian nopeasti. Nyt hullu tiedemies takaa kaksi eri asiaa: et kuole etkä muista mitään kivun kokemuksestasi, siis olet hengissä etkä muista, että sinua sattui hetki aikaisemmin. Suostutko? Paljonko sinulle pitäisi maksaa, jotta suostuisit? Kun ajattelet eteenpäin, saatat olla haluton suostumaan mistään hinnasta. Jälkikäteen on helppo harmitella, ettei suostunut: nyt olisin rikas, enkä muistaisi mitään pahaa.

Tässä esimerkissä joudut keskustelemaan itsesi kanssa. Sanot itsellesi, ei kannata suostua, koska kipu tulee olemaan aivan kauhea, mutta sitten sanot itsellesi, että eihän siitä kivusta ole mitään haittaa. Lopuksi on kuitenkin kaikki hyvin. Saatat joutua miettimään asiaa pitkään, ja tämä tarkoittaa, että puhut siitä itsellesi. Saatan kuvitella, että toinen puoli sinusta haluaa suostua ja toinen kieltää. Ongelma on vaikea, eikä ole mitään järkevää tapaa tehdä päätös. Minä kävelisin tilanteesta pois, eikä tämä liity mitenkään ajatukseen petoksen mahdollisuudesta.

(terveiset tutuille 4.7.-20, Gotta go now, jatkuu...T.A. Hampuri)