Filosofisia sormiharjoituksia epätietoisille

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Koska filosofian luonteesta esiintyy paljon epävarmuutta, katson velvollisuudekseni selventää asiaa kolmen helpon esimerkin avulla. Niistä jokainen aivan pakottaa pohdiskelemaan jatkoa. Kysytään, pelkäätkö kuolemaa? Mitä vastaat? Sanot luultavasti, ettet pelkää. Tämä on luonteva vastaus, koska antiikin Epikuroskin kysyy: Miksi turhaan pelätä kuolemaa? Ja vastaa: Missä minä olen, siellä ei ole kuolemaa, missä kuolema on, siellä minä en ole. Viisaasti sanottu.

Mutta kuoleminen, kuolemaan astuminen tapahtumana on eri asia. On järkevää pelätä kuolemista, koska se saattaa olla hyvinkin epämiellyttävä kokemus vaikkapa yli-innokkaiden lääkäreiden elämää ylläpitävien toimien vuoksi. On siis erotettava toisistaan kuolema ja kuoleminen - toista pelkää, toista ei.

Entä onnellisuus? On erotettava toisistaan onnellisuuden tunne ja onnellisuus. Antiikin ajattelijat sanoivat, ettei ketään voi kutsua onnelliseksi ennen kuolemaansa. Onnen kulissit saattavat luhistua viime hetkellä tai jopa kuoleman jälkeen. On virheellistä samaistaa onnen tunne ja onnellisuus. Onnen tunteen saa kemiallisestikin; onni taas on hyvä elämä hyvissä oloissa rikkaasti toteutettuna.

Kuka tahansa saattaa tuntea itsensä onnettomaksi, myös onnellinen ihminen. Ja onneton sairas ja kärsivä ihminen saattaa kokea onnen tunteita. Järkevä ihminen tahtoo itselleen onnen, ei vain onnen häilähtelevää tunnetta. Onni ei siis ole vain tunne. Kysymys, oletko onnellinen, on monimerkityksinen.

Kolmas esimerkki koskee makuarvostelmia ja sitä kautta arvoarvostelmia. Viinin laadusta ja hyvyydestä keskusteltaessa kuulee sanottavan, että parasta viiniä on se joka maistuu parhaalta omassa suussa. Sama koskee maalaustaidetta: paras taulu on se, joka miellyttää omaa silmää. Näin sanottaessa unohdetaan ero arvon ja arvon arvioinnin välillä.

On tehtävä ero taulun kauneusarvon ja sen arvioinnin välillä. Hauska testi: otetaan muutama viinipullo Alkon valikoiman parhaasta päästä ja sekaan laitetaan halvin teollisuustuote. Olen kokeillut, ja tuo halvin pullo yleensä voittaa. Pitäisikö nyt sanoa, että testi osoittaa halvan pullon parhaaksi?

Tuskinpa vain, sillä laadunarvioinnin mielekkyys edellyttää jotakin aivan muuta kuin vain henkilökohtaisten tuntemusten ilmoittamista. Siitä, että tämä viini maistuu minun suussani parhaalta, ei seuraa että tämä olisi parasta. Jos kaikki valitsevat eri viinin, on olemassa monta parasta viiniä, niinkö? Kun puhumme parhaasta viinistä, puhumme jostakin muusta kuin juuri minun suutuntumastani. Kun treenaa, oppii arvioimaan paremmin.

Muistan kun nuorena oltiin VPS:n pelissä Hietalahdessa. Mukana oli naapurin poika ensimmäistä kertaa katsomossa. Hänestä korkeimmalle yltävät potkut olivat parhaita. Niitä hän ihaili eniten. Me asiantuntijat pidimme tätä hieman outona.