Raju valtataistelu Helsinki Pridessä
Teksti Harald Olausen
"Julkisuus on demokratian terävämpiä aseita, emme saa antaa sen minkään syyn vuoksi tylsistyä. Sananvapaus meillä on; oikeus pitävien tietojen mahdollisimman nopeaan saantiin on varmistettava. Niiden oikealla käyttämisellä on lujitettava demokratiaa ja siinä vaikuttavien ryhmien keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä."- Professori L.A. Puntila vuonna 1961.
Sananvapaus on sama asia kuin valinnanvapaus. Ja jos tarjolla on vain yksi vaihtoehto, se ei ole sanavapautta; se ei ole lainkaan vapautta vaan sanavapausvalheeseen käärittyä orjuutta, käskyjä, asenteita ja vallan väärinkäyttöä. Juuri tästä on kysymys pinnan alla kytevästä taistelusta siitä, kenellä on vapaus puhua siitä. Helsinki Pride luulee omistavansa oikeuden mielipiteisiin.
Mutta milloin rahoittajat avaavat silmänsä ja saavat tarpeekseen "ihmisoikeusjärjestönä" itseään mainostavasta Helsinki Pridestä, josta olemme jo monen vuoden ajan kuulleet vain ikäviä ja masentavia uutisia sisäisestä valtataistelusta (onhan kyse miljoonista avustus- ja tukieroista), riitelystä ja työntekijöiden huonosta kohtelusta sekä jatkuvasta työpaikkakiusaamisesta?
Pride ei ole olluyt pitkään aikaan oikea pride. Se on keskiluokkaisten ja hyvinvoivien naisten poliittisesti perverssi perfomance, jonka ummehtuneen olemuksen on tunnettu homoaktivisti, Juha Hyrkäs hyvin kiteyttänyt facebook-sivulla "Kirkko ja yhteiskunta". Hänestä Pride on muuttunut "keskiluokkaiseksi performanssiksi, jossa hyvin toimeentulevat heteronaiset leikkivät radikaalia yhden viikonlopun vuodessa. Se on yritysten markkinointikampanja, hoivabisneksen imagopesula ja kulttuurieliitin kesäfestari. Ja miehet loistavat puuttumisellaan". Esimerkiksi köyhälle homolle siellä ei löydy Hyrkäksen mukaan paikkaa.
"Sillä hetkellä, kun homoseksuaalisuus ei ole trendikästä, esteettistä tai kaupallista, kiinnostus loppuu. Jos olet koditon, sairas tai haiset savulta ja hikiseltä autolta, et sovi sateenkaaren Instagram-estetiikkaan. Minä tajusin tämän liian myöhään". Hyrkäksen mukaan monet näistä naisista eivät oikeasti pidä edes homoista. He pitävät homouden ympärille rakennetusta glamourista ja viinibaareista, design-vaatteista, yritysverkostoista, kulttuuripääomasta ja siitä tunteesta, että ovat "hyviä ihmisiä".
Tänään saimme lukea Ylen Areenan nettisivuilta yllättävän uutisen Helsinki Priden sisäisen kissanhännänvedon uusimmista käänteistä. Istuva johto turvautui viimeisenä oljenkortenaan kasvavaa tyytymättömyyttä vastaan tukkimaan sisäisistä ongelmista kertovien entisten ja nykyisten työntekijöiden suut suurella uhkasakolla, joka ei taida olla ihan laillista.
Ida Erämaan ja Mari Vesanummin artikkeli Ylen Areenassa otsikolla "Helsinki Pride vaatii työn tekijöiltään kuuden kuukauden palkan sakkona, jos vuotaa luottamuksellisia tietoja ulkopuolisille" - Sakkoa tulisi järjestöalan keskimääräisillä kuukausituloilla yli 20 000 euroa. Salassapitovelvoite on sopimuksen allekirjoittaneelle ikuinen", on tutkivan journalismin osuva työnäyte.
Juttu ei ole tuulesta temmattu, kuten monet Helsinki Prideä tukevat ovat antaneet ymmärtää puolustaessaan yhdistyksen kovaotteista ja mielivaltaista johtoa, jonka aika alkaa tiimalasissa kulkea kohti loppuaan. Seitsemän Helsinki Pridessa työskennellyttä henkilöä kertoi Ylelle vuosi sitten työyhteisön tulehtuneesta ilmapiiristä ja autoritaarisesta johtamisesta sivuillaan seikkaperäisesti herättäen HLBTQ-kansan miettimään, mikä porukka heidän nimissään riehuu seksuaalisen tasa-arvon nimissä.
Ihan sairasta hämärää ja typerää touhua. Mitähän ihmeen vaarallista salattavaa siellä on, kun pitää olla näin tiukka vaitiolovelvollisuus? Vaikuttaa sekä rajulta liioittelulta että lainvastaiselta. Facebookissa eräs kommentti osui " Priden toiminta on muuttunut vähän, natsien tyyppiseksi". Pitkälle suomalaisten pinnaa aina venytetään, kunnes se katkeaa ja alkaa tapahtua.
Tässä vaiheessa RAHOITTAJIEN PITÄISI HERÄTÄ! Prideä rahoittavat yhtiöt ym. saavat mainehaittaa tällaisen sekavan ja puolilaittoman pakkolaitoksen tukemisesta. Ainakaan julkisesti omistettujen firmojen, kuten Postiin ei pitäisi tuke tällaista toimintaa – eikä varsinkaan ev. lut-kansankirkkomme. Yksityiset firmat tehkööt mitä lystäävät rahoillaan jos haluavat.
Helsinki Priden toiminta on ollut alusta lähtien ihmisoikeuksista välittämätöntä. ja eri lailla ajattelevien jaloille tallomista. Ensin järjestö sai ajettua eri mieltä olleet homot ja lesbot pois järjestöstä rahankeruuta ja pinkkipesua häiritsemästä, sitten keksittiin tämä transhöpinä mantaraksi sekä kultiksi, ja lopuksi alettiin haukkua niitä, jotka eivät hyväksyneet näitä lapsellisuuksia.
Ihmisoikeusjärjestöksi Helsinki Prideä ei enää moni kutsu. Miksei suuret rahoittajat ole vielä heränneet vaatimaan yhdistyksen ongelmien ratkaisemista sekä kiusattujen kuuntelemista? Järjestö on Helsingin Pride-kulkueen järjestäjä. Kulkueeseen osallistuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja koko ajan mukaan tulee isoja rahoittaja kuten Suomen evankelisluterilainen kirkkokin.
Viime vuonna julkisen kritiikin kohteeksi joutunut Helsinki Pride on tarjonnut työntekijöilleen uusia työsopimuksia, joissa on kova sopimussakko, jos järjestön sisäisistä asioista kertoo ulkopuolisille. Helsinki Pride -järjestön työntekijät saattavat joutua maksamaan kovaa sakkoa, mikä olisi noin kuuden kuukauden palkkaa vastaavan summan. Aika uskomatonta tekstiä.
"Yle on vahvistanut tämän jutun tiedot järjestön työsopimuksesta ja sopimuksen luonnosversiosta, joista asia käy ilmi. Järjestöalalla keskimääräinen kuukausipalkka on Elinkeinoelämän keskusliiton tilaston mukaan noin 3 500 euroa. Salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tulisi Helsinki Priden työntekijälle vastaavilla tuloilla siis yli 20 000 euron lasku."
Kyseessä on sekä klassinen sota hegemoniasta että siihen kuuluva räikeä sananvapauden loukkaaminen hegemonia-käsitteen Vankilavihkoissaan lanseerannut italialainen Antonio Gramsci mietti: olisiko rakentavampaa vihata välinpitämättömyyttä kuin itse pahaa. Aristoteles sanoi tasa-arvoon, joka käsitteenä ei ole niin kuin usein luullaan, valistuksen keksintö, vaan jo antiikin,
Kyse on myös järjestön huonosta kehityksestä, mikä alkaa rappeuttaa sen tavoitteita. Helsinki Prideä eivät homot ja lesbot ole enää vuosiin pitäneet muuna kuin rahan keräämisen välineenä, "seksuaalisia vähemmistöjä" vähättelevänä ja heiltä tuke vievinä taktikoijina. Helsinki Pride on hämärtänyt omaa profiiliaan, sillä periaatteet katsotaan häiritsevän järjestön tosiasiallisia tavoitteita.
Asiaa tutkineen Robert Michelsin mielestä kaikille järjestöille oli ominaista oligarkian rautainen laki, eli järjestö alkaa kasvaessaan saada yhä enemmän ja enemmän harvainvaltaisia piirteitä; jokainen järjestö pyrkii mukauttamaan alkuperäisen tavoitteensa eli ideologiansa varsinaiseen ja todelliseen tavoitteeseen, joka on kasvaminen mahdollisimman suureksi. Uusien ryhmien tavoitteleminen muokkaa Helsinki Prideä ideologisesti, ja se välttää käyttämästä puhtaita aseita (idealismia) valtataistelussa.
Järjestö katsoo luottamukselliseksi esimerkiksi sellaiset tiedot, joita organisaation ulkopuoliset eivät tiedä, sekä tiedot, joita työntekijä on saanut työtä tehdessään joko organisaatiolta, asiakkaalta tai esimerkiksi kumppanilta. Medialla vuodatetut kertomukset järjestön sisäisistä ongelmista maksavat eri mieltä oleville paljon. Oikeudessa tämmöinen ei kuitenkaan päde.
Sananvapauteen kuuluu moniarvoisuuden ihanne. Aiemmin tavoiteltiin totuutta ja objektiivisuutta, mutta nämä ihanteet on nyt kyseenalaistettu. Demokratia ja julkinen keskustelu edellyttävät erilaisten näkökulmien ja äänten pääsyä julkisuuteen. On kumma, että "ihmisoikeusjärjestö" rikkoo tätä periaatetta, joka pitäisi olla myös sen yksi kantavia teemoja. HYVÄ YLE!