Raju valtataistelu Helsinki Pridessä
Teksti Harald Olausen
"Julkisuus on demokratian terävämpiä aseita, emme saa antaa sen minkään syyn vuoksi tylsistyä. Sananvapaus meillä on; oikeus pitävien tietojen mahdollisimman nopeaan saantiin on varmistettava. Niiden oikealla käyttämisellä on lujitettava demokratiaa ja siinä vaikuttavien ryhmien keskinäistä luottamusta ja yhteistyötä."- Professori L.A. Puntila vuonna 1961.
Sananvapaus on sama asia kuin valinnanvapaus. Ja jos tarjolla on vain yksi vaihtoehto, se ei ole sanavapautta; se ei ole lainkaan vapautta vaan sanavapausvalheeseen käärittyä orjuutta, käskyjä, asenteita ja vallan väärinkäyttöä. Juuri tästä on kysymys pinnan alla kytevästä taistelusta siitä, kenellä on vapaus puhua siitä. Helsinki Pride luulee omistavansa oikeuden mielipiteisiin.
Mutta milloin rahoittajat avaavat silmänsä ja saavat tarpeekseen "ihmisoikeusjärjestönä" itseään mainostavasta Helsinki Pridestä, josta olemme jo monen vuoden ajan kuulleet vain ikäviä ja masentavia uutisia sisäisestä valtataistelusta (onhan kyse miljoonista avustus- ja tukieroista), riitelystä ja työntekijöiden huonosta kohtelusta sekä jatkuvasta työpaikkakiusaamisesta.
Tänään saimme lukea Ylen Areenan nettisivuilta yllättävän uutisen Helsinki Priden sisäisen kissanhännänvedon uusimmista käänteistä. Istuva johto turvautui viimeisenä oljenkortenaan kasvavaa tyytymättömyyttä vastaan tukkimaan sisäisistä ongelmista kertovien entisten ja nykyisten työntekijöiden suut suurella uhkasakolla, joka ei taida olla ihan laillista.
Ida Erämaan ja Mari Vesanummin artikkeli Ylen Areenassa otsikolla "Helsinki Pride vaatii työn tekijöiltään kuuden kuukauden palkan sakkona, jos vuotaa luottamuksellisia tietoja ulkopuolisille" - Sakkoa tulisi järjestöalan keskimääräisillä kuukausituloilla yli 20 000 euroa. Salassapitovelvoite on sopimuksen allekirjoittaneelle ikuinen", on tutkivan journalismin osuva työnäyte.
Juttu ei ole tuulesta temmattu, kuten monet Helsinki Prideä tukevat ovat antaneet ymmärtää puolustaessaan yhdistyksen kovaotteista ja mielivaltaista johtoa, jonka aika alkaa tiimalasissa kulkea kohti loppuaan. Seitsemän Helsinki Pridessa työskennellyttä henkilöä kertoi Ylelle vuosi sitten työyhteisön tulehtuneesta ilmapiiristä ja autoritaarisesta johtamisesta sivuillaan seikkaperäisesti herättäen HLBTQ-kansan miettimään, mikä porukka heidän nimissään riehuu seksuaalisen tasa-arvon nimissä.
Ihmisoikeusjärjestöksi Helsinki Prideä ei enää moni kutsu. Miksei suuret rahoittajat ole vielä heränneet vaatimaan yhdistyksen ongelmien ratkaisemista sekä kiusattujen kuuntelemista? Järjestö on Helsingin Pride-kulkueen järjestäjä. Kulkueeseen osallistuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä, ja koko ajan mukaan tulee isoja rahoittaja kuten Suomen evankelisluterilainen kirkkokin.
Viime vuonna julkisen kritiikin kohteeksi joutunut Helsinki Pride on tarjonnut työntekijöilleen uusia työsopimuksia, joissa on kova sopimussakko, jos järjestön sisäisistä asioista kertoo ulkopuolisille. Helsinki Pride -järjestön työntekijät saattavat joutua maksamaan kovaa sakkoa, mikä olisi noin kuuden kuukauden palkkaa vastaavan summan. Aika uskomatonta tekstiä.
"Yle on vahvistanut tämän jutun tiedot järjestön työsopimuksesta ja sopimuksen luonnosversiosta, joista asia käy ilmi. Järjestöalalla keskimääräinen kuukausipalkka on Elinkeinoelämän keskusliiton tilaston mukaan noin 3 500 euroa. Salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tulisi Helsinki Priden työntekijälle vastaavilla tuloilla siis yli 20 000 euron lasku."
Kyseessä on sekä klassinen sota hegemoniasta että siihen kuuluva räikeä sananvapauden loukkaaminen hegemonia-käsitteen Vankilavihkoissaan lanseerannut italialainen Antonio Gramsci mietti: olisiko rakentavampaa vihata välinpitämättömyyttä kuin itse pahaa. Aristoteles sanoi tasa-arvoon, joka käsitteenä ei ole niin kuin usein luullaan, valistuksen keksintö, vaan jo antiikin,
Kyse on myös järjestön huonosta kehityksestä, mikä alkaa rappeuttaa sen tavoitteita. Helsinki Prideä eivät homot ja lesbot ole enää vuosiin pitäneet muuna kuin rahan keräämisen välineenä, "seksuaalisia vähemmistöjä" vähättelevänä ja heiltä tuke vievinä taktikoijina. Helsinki Pride on hämärtänyt omaa profiiliaan, sillä periaatteet katsotaan häiritsevän järjestön tosiasiallisia tavoitteita.
Asiaa tutkineen Robert Michelsin mielestä kaikille järjestöille oli ominaista oligarkian rautainen laki, eli järjestö alkaa kasvaessaan saada yhä enemmän ja enemmän harvainvaltaisia piirteitä; jokainen järjestö pyrkii mukauttamaan alkuperäisen tavoitteensa eli ideologiansa varsinaiseen ja todelliseen tavoitteeseen, joka on kasvaminen mahdollisimman suureksi. Uusien ryhmien tavoitteleminen muokkaa Helsinki Prideä ideologisesti, ja se välttää käyttämästä puhtaita aseita (idealismia) valtataistelussa.
Järjestö katsoo luottamukselliseksi esimerkiksi sellaiset tiedot, joita organisaation ulkopuoliset eivät tiedä, sekä tiedot, joita työntekijä on saanut työtä tehdessään joko organisaatiolta, asiakkaalta tai esimerkiksi kumppanilta. Medialla vuodatetut kertomukset järjestön sisäisistä ongelmista maksavat eri mieltä oleville paljon. Oikeudessa tämmöinen ei kuitenkaan päde.
Sananvapauteen kuuluu moniarvoisuuden ihanne. Aiemmin tavoiteltiin totuutta ja objektiivisuutta, mutta nämä ihanteet on nyt kyseenalaistettu. Demokratia ja julkinen keskustelu edellyttävät erilaisten näkökulmien ja äänten pääsyä julkisuuteen. On kumma, että "ihmisoikeusjärjestö" rikkoo tätä periaatetta, joka pitäisi olla myös sen yksi kantavia teemoja. HYVÄ YLE!