Hekan asunnonkorotukset ja Laukon häätöjen opetukset

Teksti Harald Olausen

Maan suurin vuokrayhtiö. Helsingin kaupungin omistama ja yli 40.000 vuokrakodin Heka Oy (Helsingin kaupungin asunnut Oy), ilmoitti keväällä 2023 jättivuokrankorotuksistaan. Tänään yhtiön kesälomilta palannut johtaja kertoi vuokrankorotusten olevan valmiina elokuun aikana. Paikoin korotukset voivat olla kovimmillaan satoja euroja ja ne voivat nousta peräti 15 prosenttiin. Kun yksinasuva ylivelkaantunut ihminen, jolle jää nykyisin muutama sata kuussa elämiseen, saa tällaisen korotuslapun käteensä, on selvää, ettei hän joi jatkaa asumistaan Hekassa eikä enää edes Helsingissä, sillä Heka on ollut se viimeinen turva ja kaupungin edullisin vuokranantaja, joka on huolehtinut mallikkaasti ja tasapuolisesti niin tavallisista ihmisistä kuin köyhemmästä väestäkin.

Mutta ne ajat ovat kaukana ja nyt edessä häämöttää vuokralaisille kovat ajat. Hekassa asuu monenlaisia erilaisia ryhmiä. Tavallisia pientuloisia työntekijöitä, Helsingin kaupungin omia työntekijöitä, maahanmuuttajia ja erilaisten tukien varassa eläviä oman elämänsä sankareita ja karikoista selvinneitä ihmisenalkujaja penittömiä uneksijoita. Helsinki ajaa näillä vuokrankorotuksilla juuri nämä köyhimmät asukkaansa evakkoon. Vuokrankorotuksia voisi hyvin verrata suomalaisen työväenliikkeen historiassa tunnettuihin tärkeisiin Laukon torpparilakkoon ja siitä seuranneisiin häätöihin, jotka tapahtuivat sopivasti uuden eduskunnan ensimmäisten vaalien alla vuonna 1906 ja vaikuttivat suuresti yleiseen mielipiteeseen rikkaiden ylimielistä käytöstä ja mielivaltaa vastaan.

Se oli silloin se. laukon höödöt on unohdettu jo työväenliikkeesäkin, jonka voimaa on porvarien suureksi iloksi syönyt sen hajanaisuus, riitaisuus ja joukkojen johtajiksi Tannerista lähtien itsensä tyrkyttäneet piiloporvarit. Mutta miten on nyt kun köyhät äänestävät äärioikeistoon kuuluvia perussuomalaisia, joka noudattaa kokoomuksesta oikealle menevää, tavallista ihmistä eri arvoistavaa talouspolitiikkaa, joka suosii rikkaita? Viime vaaleissa varoiteltiin köyhiä ja tavallisia ihmisiä lumoutumasta persukäärmeenlumoojasta, sillä maahanmuuttajiin kohdistuneen vihapuheen takana irvisteli Riikka Purran kivikasvot, jotka ovat yhtä hymyttömät valtiovarainministerinä, kun hän jakaa kokoomuslaisen talouspolitiikan mukaisesti niukkuutta ja eioota eri verukkeina, aina samalla tavallisten ja köyhien ihmisten ryhmälle. Hekan vuokrankorotukset kuuluvat tähän kyykytysryhmään.

Vuokrankorotukset tuntuvat epäoikeudenmukaisilta. Kymmenen prosenttia on aika kova hinta siitä, että Heka hoitaa ilman kaupungin apua vaikean tehtävänsä yksin. Heka on itsenäinen kaupungin omistama yhtiö. Helsinki on maan taloudellinen veturi, jolla menee hyvin. Satama, energia ja vesi tulouttavat kaupungin puskurirahastoihin vuosittain satoja miljoonia euroa. vain Heka joutuu pyörimään omillaan. Se ei saa tukea kaupungilta vaan sen on selvittävä itsenäisesti. Niin sanoo kuulemma lakikin. Tehtävä on vaikea, sillä Hekalle kuuluu myös uusasuntotuotanto eli uusien vuokratalojen rakennuttaminen. Siksi se on velkaantunut lähes 3 miljardin eron verran eikä loppua ole näkyvissä. Kaupunginhallituksen konsernijaos on nyt päättänyt maksattaa velan asukkaillaan ja murskata kertaheitolla kaupungin oma asuntopolitiikka, joka on ollut tiennäyttäjä monille muillekin kaupungeille.

Hekasta ovat ottaneet mallia mm. maan suurimpien kaupungien vuokrataloyhtiöt. Nyt kun muutama vuosi sitten valtion rahoilla perustettu ja vasemmiston sekä ay-liikkeen hallitsema entinen Vuokratalo-osuuskuntien yhtymä VVO päätti hylätä edulliset vuokra-asunnot ja käydä kilpailemaan kovan rahan vuokramarkkinoista lihottaakseen omistajiensa ay-järjestöjen tasetta ja puheenjohtajiensa palkkioita, on tullut selväksi mihin uudenlainen markkinajohtoinen asuntopolitiikka tähtää. Se toimii ilman eettistä selkärankaa valtiovallan (lue persu-kokoomuslaisen käyhiltä rikkaille politiikan mukaisesti) tuella niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Maata ollaan jakamassa entistä tiukimmin hyvinvoiviin rikkasiin ja pahoinvoiviin köyhiin niin asumisessa kuin terveydenhuollossa ja koulutuksessakin. Helsingin konsernijaoston oikeistolaiset jäsenet Jussi Halla-aho, Jenni Pajunen, Pia Pakarinen ja Juhana Vartiainen ajavat korotuksia ja Marxin kurjistumisteorian mukaan aiheuttavat maahan uudet Laukon häädöt.

Mutta samalla he vuorostaan ampiuvat jalkaansa, kuten tekivät Tottijärvellä itsensä vahingoksi häviten imagotaistelun hyvyydestä lähes viideksikymmeneksi vuodeksi. Laukon häädöt varmistivat köyhien osallistumisen ensimmäisiin eduskuntavaaleihin sinetöiden porvarien rökälehäviön ja demarien ylivoimaisen voiton. Tavallinen kansa sai tarpeekseen niskaansa hengittävistä riistäjistään. Vuoden 1907 äänestysaktiivisuus oli paikkakunnalla 87,3 prosenttia, kun koko maassa äänesti vain hieman yli 70 prosenttia äänioikeutetuista. Verrokkina Hämeen läänin pohjoisessa vaalipiirissä äänestysaktiivisuus oli myös vain 76,4 prosenttia. Suurimman äänisaaliin Tottijärveltä, missä häädöt oli tapahtunut, keräsi SDP 377 ääntä eli yli 77 prosenttia annetuista äänistä. Noista ajoista lähtien tavalliset ihmiset ryhmittyivät epäoikeudenmukaisia vuokranantajiaan vastaan saavuttaen paljon myönteistä julkisuutta, joka auttoi koko työväenliikettä taistelussa paremman elämän puolesta.

Hyvä kysymys kuuluukin, mitä tekevät konsernijaoston vassariedustaja Tytti Hiltunen, demarijäsenet Lauri Muranen ja Tuuli Pitkänen sekä vihreät Sinnemäki ja Rantanen? He ovat nyt paljon vartijana ja heidän sanomisiaan ja tekemisiään seuraavat lähes 100.00 pelokasta helsinkiläistä silmät ja korvat tarkkoina. Asettuvatko he oikeiston vanaveteen ja kannattavatko Hekan esittämiä vuokrankorotuksia, vai esittävätkö kompromissina asukkaita tyydyttävän pienemmän korotukset (herääkin kysymys: onko alun perinkin tehty näin? Tarjottu tuulesta temmattua shokkiesitystä tavoitteena vuosittain jatkuvat 4 prosentin korotukset?) Tottijärven esimerkin mukaan ihmiset äänestivät silloin kun oli suuri hätä ja voittivat koko työvänliikkeen saadessa lisää energiaa ja voimaa tästä voitostaan. Entä nyt kun politiikka on monimutkaistunut ja ammattilaistunut eikä aina saa selvää, kuka ajaa kenenkin etuja? Vai saako? Kyllä saa, sillä tässä on taas oiva esimerkki vasemmisto-oikeistoakselin olemassaolosta. Ei se ole mihinkään hävinnyt, vaikka oikeisto on tehnyt kovasti työtä propagandassaan väittäen, että vastakkainasettelujen aika on ohitse. Päinvastoin. Peto on piilossa ja vaanii sitä hetkeä kun tarkkaavaisuutemme herpaantuu! Siksi juuri vastavoimia tarvitaan.

Mutta millaisia ne vastavoimat sitten olisivat, ja mitä ne teksivät tai muuttuisivatko huonot päätökset siitä mihinkään, vai aletaanko tässä maassa ampua lopulta rikkaita, jotka tappavat julmilla päätöksillään köyhiä? Ehkä oikea osoite valituksen ja protesteihin on sittenkin Hekan hallitus, jonka seuraava kokous on 16.8. 2023, jäseninä puheenjohtaja Juha Hakola, luottamushenkilö (kok.), varsinainen jäsen Reeta Niemisvirta, luottamushenkilö (kok.), varsinainen jäsen Jessica Karhu, luottamushenkilö (vihr.), varsinainen jäsen Tuula Saxholm, kaupungin viranhaltija, rahoitusjohtaja (kok.), varsinainen jäsen Hanna Dhalmann, kaupungin viranhaltija, asunto-ohjelmapäällikkö, varsinainen jäsen Sebastian Franckenhaeuser, asukkaiden edustaja, varsinainen jäsen Pirjo Salo, asukkaiden edustaja, varajäsen Kari Pudas, kaupungin viranhaltija varajäsen Marko Ekqvist, asukkaiden edustaja. Vai onkohan kannattavaa näille valittaa tässä näennäisdemokratiassa? Hallitus on täytetty kovan luokan (piilo)kokoomuslaisilla johtavilla virkamiehillä, joille ilman käskyäkin kokoomuksen tahto on oikealla olevan sydämen kova laki.