Heräävätkö kansanedustajat NYT?
Teksti Harald Olausen
"Suomen niin sanottu rajalaki (virallisesti laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi) on poikkeuslaki, joka mahdollistaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamisen rajoittamisen rajatulla alueella Suomen ulkorajalla."-Valtioneuvosto.
Epävarmuus ja huoli turvallisuudesta on laskeutunut suomalaistenkin poliitikkojen keskuuteen. Tänään on otsikoitu laajasti eduskunnan viime viikkoisesta pikaisesta turvallisuuskokouksesta, joka näyttää koskevan uhkaa, että kansanedustajien koteihin murtauduttaisiin. Eduskunnan varapuhemiehen Paula Risikon (kok) johdolla pidettiin torstaina eduskunnassa salainen kokous.
Kokouksessa Risikko ja eduskunnan turvallisuusjohtaja Aaro Toivonen kertoivat eduskuntaryhmien johdolle akuutista turvallisuushuolesta. Sen jälkeen oli pitkä hiljaisuus ennen kuin alkuviikosta selvisi mistä on kysymys. Herättääkö tämä sama turvattomuuden tunne kuin tavallisilla kansalaisilla, nyt viimeinkin kansanedustajat? Epäilenpä sillä ongelma on ideologisoitu.
Suomi on sitoutunut niin monen kansainvälisen sopimuksen hirttoköyteen, ettei homma ole ainakaan helppo. Se nähtiin muutaman vuoden takaisesta rajalain käsittelystä, jossa jotkut puolisokeat kansanedustajat eivät halunneet ymmärtää kyseessä olleen kansallisen turvallisuuden nimissä tärkeä keino estää välineellistetty maahanmuutto Venäjältä Suomeen.
Lain tarkoitus on ollut torjua vieraan valtion käyttämää maahantulijoiden välineellistämistä ja turvallisuusuhkia Suomen rajalla. Laki tuli voimaan 22. heinäkuuta 2024, ja sen voimassaoloa on jatkettu vuoden 2026 loppuun asti. Hallitus valmistelee parhaillaan lain jatkamista vuoden 2027 puolelle. Laki on toiminut oikein hyvin ja rajanylityspaikat on suljettu toistaiseksi.
Suomalaiset ovat sinisilmäisinä tunnetusti sanaan ja lupauksiin luottavina melko puolustuskyvyttömiä silloin, kun maailma kriisiytyy ja koneisto alkaa yskiä. Silloin kauniit sanat tai teot eivät ratkaise vaan raaka voima ja raha. Suomi on yrittänyt aina piilottaa itsensä maailmankartalla syrjäisen sijaintinsa takia suurvaltojen selän taakse. Temppu ei tänään enää onnistu.
Pieni terveeseen järkeen uskonut Suomi, ei voi mitään silloin kun muu maailma menettää järkensä ja paaduttaa sydämeensä. Omia tavoitteita ajetaan muista ja seurauksista välittämättä. Nunbergin natsioikeudenkäynnistä haluttiin tehdä varoitusmerkki poliitikoille ja valtionjohtajille, jotka valheilla houkuttelivat kansansa mukaan tuhoaviin hyökkäyssotiin naapureitaan vastaan.
Rob Boddice asetti kirjassaan Tunteiden historia (Vastapaino, 2022) pohdittavaksi, kumpi koettiin suuremmaksi uhkaksi sivilisaatiolle, julmuus vai paatuneisuus: "Kun julmuuteen johtavasta moraalin rikkomisesta tehtiin rikollista, mahdollisten rikkojien piti miettiä tarkasti, kuinka helposti he pystyisivät hylkäämään moraaliset pohdinnat." Sodan ensimmäinen uhri on aina totuus.
Suomessa poliittinen kulttuuri on ollut pitkään salliva ja moralistinen. Se on lähtenyt siitä, että kaikkia mahdollisia kansainvälisiä sopimuksia noudatetaan, vaikka muut eivät niin tekisi. Se on yhtä tyhmää kuin hölmöläisten säkeissä tupaan kantama valokin aikoinaan oli. Maahanmuutosta on noussut kaikkialla iso ongelma. Sitä se on Suomessakin, vaikka ihan kaikki eivät sitä ymmärrä.