Hiekalle rakennettu elämä – taistelu Länsi-Saharasta
Teksti Harald Olausen
"Saharako tylsä tai yksitoikkoinen paikka? Roskaa. Olen aina ollut eri mieltä, ja juuri nyt enemmän kuin koskaan"
-toimittaja Hannu Pesonen
Agadirista, tuossa turistien suosimasta vanhassa berberien eli vuoristolaisten kaupungista, ei ole pitkä matka suureen tuntemattomaan eli Länsi-Saharaan, jonka omistuksesta on taisteltu kohta viisikymmentä vuotta muun maailman tietämättä tai haluamatta sen kummemmin tietää, mitä Länsi-Saharassa tapahtuu sen ahdistetuille asukkaille. Tuntuu kuin koko maailma haluaisi päinvastoin unohtaa kaiken sen, jopa koko alueen olemassaolon.
1970-luvun lopulla, kun kuuskytlukulainen radikalismi ja maailmanparantaminen kävi Suomessa laimeilla jälkilaineilla, Länsi-Saharan tapahtumista ja sen omasta sissiliikkeestä Polisariosta vielä puhuttiin ja sen puolesta järjestettiin keräyksiäkin. Ei enää. Siksi on kaikkien marokonkävijlöiden vähintään hyvä tutustua uudelleen siihen, mistä Länsi-Saharassa on vielä tänäänkin kysymys, eli sen laittomasta miehittämisestä ja asukkaiden pitkäaikaisesta sorrosta.
Rauhanpuolustajia pitää hieman tässä yhteydessä kehua. Se tuottaa jatkuvasti hyvää aineistoa, lisänä muuten aika jäykkään ja vaihtoehdottomaan suomalaiseen rauhankeskusteluun, kuten esimerkiksi toimittaja Hannu Pesosen tekstejä. Hän on ottanut Länsi-Saharan kriisistä selvää ja kirjoittanut siitä lyhyen kirjallisen raportin. Pesonen aloittaa raporttinsa kuin jännityskertomuksen kertomalla, miten hän kyykistelee kapean soraharjun laella maailman suurimman autiomaan ankeimpiin ja tyhjimpiin kuuluvilla kivisillä aavikoilla, joita aurinko varhaisesta aamusta huolimatta jo korventaa parhaansa mukaan:
"Hivuttaudun varovasti etukumaraan ja etenen vielä muutaman metrin nähdäkseni paremmin. Se kannattaa. Näkymä edessäni on käsittämätön, epätodellinen. Kivikkoisena kumpuilevan miinakentän takana muutaman sadan metrin päässä kohoaa korkea hiekkavalli. Se jatkuu näkökentän päästä päähän. Vallin suojista pilkottaa esiin päitä ampuma-aukoista ja poteroista. Ne kuuluvat vihreisiin maastopukuihin verhoutuneille sotilaille, joista yksi toisensa jälkeen kapuaa hiekkamuurin laelle. Painostavan äänettömyyden vallitessa he katselevat tänne vihollisen puolelle."
Teksti on kuin suoraan sotapäiväkirjoista (ja voisi olla nimeltään Länsi-Saharasta ei mitään uutta!). Toimittaja Hannu Pesonen on tullut monelle radion kuuntelijalle tutuksi selkeäsanaisena ja suorana kommentaattorina pohdittaessa millaisia mielenmaisemia maailman diktaattoreilla synkissä pääkopissaan mahtaa olla. Pesonen on myös sekä tunnettu että myös tuottelias tietokirjailija, joka on kirjoittanut edellä lainatun tekstin kirjaansa Hiekalle rakennettu elämä – taistelu Länsi-Saharasta (LIKE 2007) suomalaisille vähemmän tunnetusta "jäätyneestä kriisistä" Saharan hiekka-aavikolla ja sen ihmisten hädästä ja ahdingosta.
Kirja on samalla sekä kuvaus tapahtuneista että myös lyhyt tietopaketti, mitä tapahtui alueen asukkaina olleilla ihmisille, jotka ovat siitä asti asustaneet pakolaisleireillä Marokon ja Mauretanian miehittäessä vuonna 1975 Espanjalle aiemmin kuuluneen Länsi-Sahran siirtomaan. Marokko ja Mauretania pitävät tilannetta normaalina eivätkä halua kuulla puhuttavankaan mistään kriisistä samalla kun muu maailma ei välitä mitä Länsi-Saharassa oikeasti tapahtuu.
Tilanne on outo ja kertoo samalla myös maailmanpolitiikan kaksinaamaisuudesta. Maailma on jakaantunut eri leireihin, joiden vaikutusvaltaa pönkittävät suuret järjestöt, kuten Euroopan unionikin puhuvat rauhasta ja tekevät omien selittelyjensä mukaan paljon ulkopolitiikassaan erilaisten alueellisten konfliktien ratkaisemiseksi tai niiden haitallisten seurauksien lieventämiseksi ihmisten keskuudessa.
Pesosen kirja on tarpeellinen muistutus inhimillisyyden puolesta myös niillä maailmapolitiikan katvealeuilla, mihin katseemme ei yllä, sillä kukaan ei pistä tikkua ristiin unohdettujen länsisaharalaisten puolesta. Heidän kohtalonsa on kafkamaisen kiperä hieman samaan tapaan, kun vuosia sitten erään pakolaisen jäätyä ilman passia vuoksiksi viranomaisten heittopussina asumaan lentokentälle kenenkään välittämättä tapahtuneesta.
Millaista on näiden "tahtomattaan oman maansa vangeiksi" joutuneiden länsisaharalaisten elämä, joita marokkolaissotilaat vartioivat valtavan, 2720 kilometriä pitkän hiekkamuurin ja miinakenttien takana? Lue lisää: -https://rauhanpuolustajat.org/kirja/hiekalle_rakennettu_elama_-_taistelu_lansi-saharasta/