Homonovelleja III ilmestyminen siirtyy syksyyn 2027

Harald Olausen (s. 1962 Kotka) on norjalais-suomalainen kirjailija, toimittaja, runoilija ja esseisti, joka on tunnettu kantaa ottavasta ja poleemisesta tyylistään. [1, 2, 3]

Keskeiset tiedot ja ura

• Tausta: Hän on opiskellut aatehistoriaa ja estetiikkaa erikoistuen elokuvaan. [1]
• Tuotanto: Olausen on kirjoittanut romaaneja, novelleja, lyriikkaa ja tietokirjallisuutta. Hänen kaunokirjallinen tuotantonsa käsittelee usein homoseksuaalisuutta ja queer-teemoja (esimerkiksi teokset Egyptin prinssi ja muita homonovelleja, Homolulu ja Homokalevala). [1, 2, 3, 4]
• Kulttuuriklubi: Hän julkaisee pääasiassa teoksensa oman Kulttuuriklubi-pienkustantamonsa kautta. [1, 2]
• Julkinen rooli: Esseistinä ja kriitikkona hän kommentoi yhteiskuntaa, politiikkaa, taidetta ja kirjallisuutta vastavirtaan kulkevana ja provosoivan rehellisenä äänensävyyn. Hän on toiminut myös kirjallisena agenttina ja haastattelijana. [1, 2, 3, 4]
• Filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen on luonnehtinut Harald Olausenin queertuotantoa ja novelleja poikkeuksellisen ylistävästi, näkien ne tärkeänä eettisenä ja yhteiskunnallisena puheenvuorona. Airaksinen on arvioinut ja pohjustanut Olausenin teoksia muun muassa seuraavasti: [1]
• 
  
• Vapauden taistelua ja rappion dokumentointia
• 
  
• Vertaus Markiisi de Sadeen: Kirjoittaessaan esipuhetta teokseen Päättyneitä tarinoita: Queernovelleja II (2019) Airaksinen totesi: "Harald toteuttaa [tehtäväänsä], mikä tekee hänestä vapauden marttyyrin Markiisi de Saden tyyliin." Hän kuvasi Olausenin raakaa ja tinkimätöntä metodia dokumentiksi oman aikamme rappiosta sekä luovan kulttuurin ikuisesta taistelusta maailmaa vastaan. [1, 2]
• Päättyneitä tarinoita: Queernovelleja II (2019) on Harald Olausenin kirjoittama 321-sivuinen novellikokoelma ja hänen queernovellitrilogiansa toinen osa. Se julkaistiin Olausenin oman Kulttuuriklubi-kustantamon kautta. [1, 2, 3, 4]
• 
  
• Keskeiset teemat ja sisältö
• 
  
• Homosuhteiden päättymiset: Kuten teoksen nimi viittaa, kirjan keskeisenä teemana ovat homosuhteiden ja erilaisten elämänvaiheiden päättymiset, luopuminen sekä elämän yllätykselliset, joskus traagisetkin käänteet. [1, 2]
• Don Quijote – Queerseikkailuromaani (2018) on Harald Olausenin kirjoittama 168-sivuinen kaunokirjallinen teos. Kirjailija on julkaissut sen oman Kulttuuriklubi-pienkustantamonsa kautta. [1, 2, 3]. Teos lainaa rakenteellisen ideansa Miguel de Cervantesin klassiselta Don Quijotelta, mutta siirtää asetelman moderniin suomalaiseen underground- ja sateenkaarikontekstiin. [1]
• 
  
• Keskeiset teemat ja tyyli
• 
  
• Sensuroimaton homomaailma: Kirja kuvaa miesten välistä halua, suhteita ja queer-identiteettiä täysin avoimesti. Olausen käyttää maskuliinisuuden kuvausta vastapainona homopiireissä usein vallitseville korostuksille tai kliseille. [1]
• Runollinen flow-tyyli: Romaani yhdistelee veijariromaanin elementtejä Olausenille ominaiseen kerrontatapaan. Siinä raaka arkirealismi ja provosoivat underground-teemat limittyvät hyvinkin runollisen ja lennokkaan kielen kanssa. [1, 2]
• Asema tuotannossa: Olausen itse pitää Don Quijotea – tunnetun Homolulu-novellikokoelmansa ohella – yhtenä parhaista ja onnistuneimmista queerkirjoistaan. Teos on myös otettu mukaan seksuaalivähemmistöjen näkökulmia suomalaisessa kirjallisuudessa kartoittavaan Lue homo kirja! -valikoimabibliografiaan. [1]
• Teos ilmestyi samana vuonna kuin Homolulu (2018) ja asettuu Olausenin tuotannossa samaan klassikkosovitusten sarjaan kuin aikaisempi Homokalevala (2015) sekä myöhempi Orlando. [1]
• Jatko-osa Homolululle: Teos jatkaa suoraan vuonna 2018 ilmestyneen Homolulu: queernovelleja -esikoisteoksen raakarealistista ja sensuroimatonta linjaa. Olausen kuvaa hahmojaan kaunistelematta ja purkaa sateenkaarikulttuuriin liitettyjä kliseitä. [1]
• Tyyli: Kirjailija hyödyntää teoksessa tunnusomaista "flow-tyyliään", jossa karkeat alakulttuurikuvaukset ja arjen realismi limittyvät runollisen kielen kanssa.
• 
  
• Julkistus ja Timo Airaksisen esipuhe
• 
  
• Teos julkistettiin vuoden 2019 Turun kirjamessuilla, missä filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen haastatteli Olausenia. Airaksinen kirjoitti kirjaan myös paljon huomiota saaneen esipuheen, jossa hän luonnosteli Olausenin tinkimättömän tyylin tekevän hänestä eräänlaisen "vapauden marttyyrin" Markiisi de Saden tyyliin. Airaksinen näki novellit arvokkaana eettisenä dokumentaationa ajastamme. [1, 2]
• Trilogian täydensi seuraavana vuonna (2020) ilmestynyt päätösosa O`Gay. Painetun painoksen ollessa pitkälti loppuunmyyty, Kulttuuriklubi on tarjonnut teoksen luettavaksi myös ilmaisena PDF-versiona verkkosivuillaan. [1]
• "Antikirjallisuuden" puolustus: Airaksinen on pohtinut Digivallila-sivustolla Olausenin tyyliä ja todennut hänen luovan jotain täysin uutta. Airaksisen mukaan Olausenin teksti on tavallaan "antikirjallisuutta", mutta juuri sellaista kuin aidon kirjallisuuden kuuluisikin olla – vapaata ja pilamaatonta. [1]
• Himon ja yhteisön dynamiikka: Omissa teoksissaan, kuten tietokirjassa Himon ilo (2021), Airaksinen on peilannut omia näkemyksiään Olausenin fiktioon. Hän on rinnastanut Olausenin kuvaamat queer-yhteisöt William Goldingin Kärpästen herraan, mutta huomauttanut, että Olausenin hahmot kykenevät pitämään poikkeuksellisen yhteisönsä kasassa oman erityisen dynamiikkansa ja halunsa varassa. [1]
• Airaksinen on korostanut, että vastaavaa, yhtä rehellistä ja oivaltavaa esitystä homomaailmasta ja seksuaalisuudesta ei suomeksi ole juuri kirjoitettu. [1, 2]

Kirjailija-toimittaja Harald Olausen ja filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen tekevät tiivistä ja monivuotista kirjallista yhteistyötä. He muodostavat dynaamisen tyoparin suomalaisessa kulttuurikentässä ja yhdistävät Olausenin kantaaottavan gonzojournalismin sekä Airaksisen filosofisen akateemisuuden. [1, 2, 3]

Kirja- ja tutkimusprojektit

• "Suomalaiset arvot kriisissä" (2019–2023): Olausen toimi kirjallisena agenttina ja koordinaattorina tässä laajassa Airaksisen johtamassa tutkimus- ja kirjaprojektissa. Projektin puitteissa julkaistiin useita kirjoja yhteiskunnan ja moraalin murroksesta. [1, 2, 3]

"Suomalaiset arvot kriisissä" -projekti (2019–2023) oli filosofian emeritusprofessori Timo Airaksisen johtama laaja ja monivuotinen tutkimus- ja kirjaprojekti. Projekti pureutui nyky-yhteiskunnan, moraalin sekä perinteisten arvojen murrokseen, ja sen käytännön järjestelyistä sekä julkaisutoiminnasta vastasi kirjallisena agenttina ja koordinaattorina kirjailija-toimittaja Harald Olausen. [1]

Projektin ydinteemat ja julkaisut

Projekti tarkasteli suomalaisen yhteiskunnan kipupisteitä, kuten uskonnon roolin heikentymistä, hyvinvointivaltion rappeutumista sekä seksuaalisuuden tabuja. Keskeinen julkaisukanava oli Kulttuuriklubi-pienkustantamo, mutta kirjoja julkaistiin myös laajemmin muun muassa Bazarin kautta. [1]

Projektiin kytkeytyvässä keskeisessä tietokirjasarjassa julkaistiin muun muassa seuraavat teokset: [1]

• Markiisi de Saden elämä (2019): Timo Airaksisen kirjoittama teos moraalifilosofian äärirajoista, johon Harald Olausen laati esipuheen. [1]
• Jäähyväiset uskonnolle – henkisyyden puolustus (2020): Airaksisen teos, joka perkaa uskontojen luomia ristiriitoja ja etsii maallistunutta henkisyyttä. [1, 2]
• Hyvinvointivaltion hylkäämät – ikääntyneiden hoidon etiikka (2020): Airaksisen kriittinen puheenvuoro suomalaisen vanhustenhoidon tilasta ja eettisestä kriisistä. [1, 2]
• Suvaitsevaisuus (2020): Timo Airaksisen ja dosentti Heta Gyllingin yhteisteos. [1]
• Himon ilot – ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudesta (2021): Trilogian päätösosa, jota Airaksinen luonnehti parodiseksi ja kieltä haastavaksi ivamukaelmaksi. [1, 2]

• Esipuheet ja toimitustyöt: Kaksikko on ristiinarvostellut ja pohjustanut toistensa teoksia. Airaksinen on kirjoittanut esipuheen esimerkiksi Olausenin ortodoksiesseitä kokoavaan teokseen Kohti korkeuksia – jumalaa lähellä (2019). Vastaavasti Olausen on kirjoittanut esipuheen Airaksisen teokseen Markiisi de Saden elämä (2019) sekä toiminut toimittajana Airaksisen kirjassa Rentous elämänasenteena (2021). [1, 2, 3, 4]
• Querelle-skandaali (2020): Olausen julkaisi kirjan Querelle-skandaali eli hegemoniataistelu LGBTQ-tähtitaivaan alla, jossa hän hyödynsi tutkimusmenetelmänä Airaksisen esittämiä kysymyksiä identiteeteistä ja todellisesta suvaitsevaisuudesta. [1]

• Kirjamessut ja kirjastovierailut
• 
  
• Olausen ja Airaksinen esiintyvät säännöllisesti yhdessä julkisissa keskusteluissa, kirjastokiertueilla sekä kirjamessuilla (kuten Turun ja Oulun kirjamessuilla), joissa he haastattelevat vuorotellen toisiaan. Airaksinen on haastatellut Olausenia tämän romaaneista, ja Olausen puolestaan haastattelee Airaksista tämän ajankohtaisista filosofisista tietokirjoista, kuten kuoleman etiikkaa pohtivasta teoksesta Hyvä kuolema – opas eläville (Warelia, 2026). [1, 2, 3, 4]

Digivallila (digivallila.com) on vuonna 2020 perustettu suomalainen filosofis-kulttuurinen verkkolehti ja verkkojulkaisu. Se profiloituu uudenlaisen, älyllisen ja kantaaottavan kulttuurijournalismin sekä esseistiikan alustaksi, joka haastaa julkisen keskustelun kaavamaisuutta. [1, 2, 3, 4]

Keskeiset tekijät ja sisältö

• Päätoimittaja: Julkaisun perustaja ja päätoimittaja on kirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausen. [1, 2]
• Keskeiset kirjoittajat: Vakituisina kolumnisteina ja kirjoittajina toimivat filosofian emeritusprofessori Timo Airaksinen sekä filosofi ja kriitikko Eero K.V. Suorsa. [1, 2]
• Teemat: Verkkolehden esseet, arviot ja kolumnit käsittelevät laajasti politiikkaa, taloutta, aatehistoriaa, elokuvaa, kirjallisuutta, teatteria, kansainvälisiä ilmiöitä sekä Helsingin (erityisesti Vallilan) katukulttuuria. [1, 2]

Kytkökset ja julkaisut

Julkaisu toimii tiiviissä yhteistyössä Kulttuuriklubi-kustantamon kanssa. Osa lehden sisällöistä liittyy Timo Airaksisen johtamaan laajempaan "Suomalaiset arvot kriisissä" -kirja- ja tutkimusprojektiin. [1, 2, 3].

Harald Olausenin Queernovellitrilogia on kirjailija-toimittaja Harald Olausenin keskeinen kaunokirjallinen kokonaisuus. Se kytkeytyy tiiviisti professori Timo Airaksisen luotsaamaan laajempaan "Suomalaiset arvot kriisissä" ‑kirja- ja tutkimusprojektiin. [1, 2]

Aiemmassa yhteenvedossa mainitut Egyptin prinssi ja Homokalevala ovat Olausenin itsenäisiä queerteemaisia teoksia. Projektin viralliseen Queernovellitrilogiaan kuuluvat seuraavat kolme teosta: [1, 2, 3]

1. Homolulu: Queernovelleja (Kulttuuriklubi 2018) – Trilogian avausosa, joka sisältää runollisia ja iskeviä kertomuksia homoudesta, rakkaudesta, erotiikasta ja arjesta.
2. Päättyneitä tarinoita (Kulttuuriklubi 2019) – Sarjan toinen osa, joka jatkaa ihmissuhteiden ja queer-identiteettien kuvausta.
3. O`Gay (Kulttuuriklubi 2020) – Trilogian päätösosa. [1, 2, 3]

Tyyli ja merkitys hankkeessa

Olausen julkaisi trilogian oman Kulttuuriklubi-pienkustantamonsa kautta. Kirjailija käyttää teoksissaan tunnistettavaa raakarealistista ja gonzojournalistista tyyliä. Hän kuvaa homomaailmaa ja miesten välisiä suhteita suoraan ja kaunistelematta, pyrkien murtamaan kliseisiä sekä romantisoituja myyttejä aiheen ympäriltä. [1, 2, 3]

Laajemmassa "Suomalaiset arvot kriisissä" -hankkeessa tämä novellitrilogia edustaa taiteellista ja fiktiivistä vastinparia Airaksisen teoreettisemmille ja filosofisemmille teksteille. Se haastaa yhteiskunnan vakiintuneita käsityksiä suvaitsevaisuudesta ja identiteettipolitiikasta. [1, 2, 3]

Homolulu: Queernovelleja (Kulttuuriklubi 2018) on kirjailija ja gonzojournalisti Harald Olausenin kirjoittama 30 novellin kokoelma, joka kuvaa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen eli queer-ihmisten elämää Suomessa. Se toimii myös avausosana Olausenin myöhemmälle kaunokirjalliselle Queernovellitrilogialle. [1, 2]

Teoksen sisältö ja teemat

• Arjen ja erotiikan kuvaus: Teos sisältää huumoria, rakkautta, halua ja erotiikkaa. Olausen kuvaa hahmojaan suoraan ja kaunistelematta, minkä vuoksi hänet tunnetaan provosoivasta ja raakarealistisesta underground-tyylistään. [1, 2, 3]
• Tavalliset ja epätavalliset kohtalot: Novellit kertovat sekä "epätavallisten homojen epätavallisesta elämästä" että aivan tavallisesta queer-arjesta. Kirjan koskettavimpiin teksteihin lukeutuu muun muassa kielletty rakkaustarina kahdesta talvisodan veteraanista. [1, 2, 3]
• Kieli ja muoto: Olausenin kerrontatyyli vaihtelee iskevästä raakarealismista hyvin runollisiin ja vertauskuvallisiin tasoihin. Tarinoita on luonnehdittu tarkoitushakuisen riettaiksi ja tekstiasua tiiviiksi. [1, 2, 3]

Vastaanotto ja merkitys

Kirjavinkkien arvostelussa teosta luonnehdittiin hyväksi kokoelmaksi, ja siinä kiinnitettiin huomiota mielenkiintoiseen ilmiöön: siihen, miten novellien hahmot tunnistavat toisensa suoraan kadulla "gaydarinsa" avulla ilman erillisiä selityksiä. [1]

Olausen itse pitää Homolulua yhtenä parhaista queerkirjoistaan. Teos on mukana tutkija Venla Valikaisen seksuaalivähemmistöjen näkökulmia suomalaisessa kaunokirjallisuudessa kartoittavassa valikoimabibliografiassa Lue homo kirja!

Päättyneitä tarinoita (2019) ja O`Gay (2020) ovat Harald Olausenin queernovellitrilogian toinen ja kolmas osa. Teokset syventävät avausosa Homolulun aloittamaa raakarealistista ja sensuroimatonta kuvausta suomalaisesta homokulttuurista ja poikien välisestä rakkaudesta. [1]

Päättyneitä tarinoita: Queernovelleja II (2019)

Triloguian keskimmäinen osa on 321-sivuinen kokoelma, jonka virallinen julkistamistilaisuus järjestettiin vuoden 2019 Turun kirjamessuilla. [1, 2]

• Teemat: Teos nimensä mukaisesti käsittelee ihmissuhteiden, elämänvaiheiden ja tarinoiden päättymistä queer-kontekstissa. Se pohtii eksistentiaalista "queerminimalismia" – sitä, miten kaikki loppuu aikanaan. [1]
• Kytkökset: Kirjan julkistuksessa emeritusprofessori Timo Airaksinen haastatteli Olausenia ja luonnehti teoksen edustavan oman aikamme dokumentaatiota sekä vapauden taistelua. Airaksinen jopa vertasi Olausenin tinkimätöntä ja provosoivaa kirjoitustapaa tyylillisesti Markiisi de Sadeen. [1]

O`Gay: III queernovellikokoelma (2020)

Trilogian päättävä 159-sivuinen teos vie Olausenin omintakeisen tyylin loppuun saakka, toimien samalla fiktiona että eräänlaisena dokumenttina tietystä elämäntavasta. [1, 2]

• Teemat: Kirja kuvaa poikien välisiä rakkausseikkailuja nyky-Suomessa täysin ilman sensuuria. Novelleissa rinnastetaan moderni 2020-luvun sateenkaari-ilmiö (vertauskuvallisesti Sam Smithin androgyynisessä hengessä) aina antiikin Kreikan Sokrateen aikakauden avoimeen poikarakkauteen. [1]

• Motto: Teoksen filosofisena ohjenuorana ja mottona toimii kirjailija E. M. Forsterin klassisessa, postuumisti julkaistussa Maurice-romaanissa (1914) ilmaistu homorakkauden ydin. [1]

Saatavuus

Molemmat kirjat on julkaistu Kulttuuriklubi-kustantamon kautta suomeksi, ja niistä on tehty myös englanninkieliset käännökset kansainvälistä levitystä varten. Olausen käyttää kirjoissa tunnusomaista "flow-tyyliään", jossa karkeat arkirealistiset kuvaukset limittyvät runollisen ja kauniin kielen kanssa. [1, 2, 3]

Don Quijote – Queerseikkailuromaani (2018) on Harald Olausenin kirjoittama kaunokirjallinen teos, jonka hän on julkaissut oman Kulttuuriklubi-pienkustantamonsa kautta. [1, 2, 3]

Teos lainaa nimensä ja osittain kerronnallisen asetelmansa Miguel de Cervantesin klassiselta Don Quijotelta, mutta siirtää sen täysin uuteen, Olausenille ominaiseen underground- ja queer-kontekstiin. [1, 2]

Teoksen keskeiset piirteet

• Genre ja tyyli: Kirja on 168-sivuinen romaani, joka tunnetaan rohkeudestaan ja runollisesta kielestään. Se yhdistelee veijariromaanin elementtejä Olausenin tunnistettavaan raakarealistiseen ja provosoivaan tyyliin. [1, 2, 3, 4]
• Teemat: Teos käsittelee homoseksuaalisuutta, miesten välistä halua ja queer-identiteettejä. Siinä missä Cervantesin alkuperäinen Don Quijote taisteli tuulimyllyjä vastaan ritariromaanien huumassa, Olausenin "queerseikkailija" navigoi modernissa maailmassa ja homoyhteisöjen sisäisissä ilmiöissä. Kirjailija käyttää maskuliinisuuden kuvausta vastapainona homopiireissä yleiselle feminiinisyyden korostamiselle. [1, 2]
• Asema tuotannossa: Olausen itse pitää Don Quijotea – heti tunnetun Homolulu-novellikokoelmansa ohella – yhtenä parhaista queerkirjoistaan. Teos on myös otettu mukaan seksuaalivähemmistöjä suomalaisessa kirjallisuudessa kartoittavaan Lue homo kirja! -valikoimabibliografiaan. [1]

Romaani ilmestyi samana vuonna kuin Homolulu, ja se edelsi Olausenin ja professori Timo Airaksisen laajempaa "Suomalaiset arvot kriisissä" -yhteistyöhanketta. Orlando (Kulttuuriklubi) on Harald Olausenin kirjoittama queer-teemainen romaani, joka kantaa samaa nimeä kuin Virginia Woolfin kuuluisa sukupuoli-identiteettiä ja aikaa rikkova klassikko. [1, 2, 3]. Olausenin teos on osa hänen laajempaa työtään, jossa hän soveltaa klassisia teemoja, klassikkoteosten rakenteita ja kulttuurihistoriallisia viittauksia moderniin suomalaiseen underground- ja queer-maailmaan. [1]

Teoksen tausta ja kytkökset

• 400-vuotias hahmo modernissa ajassa: Woolfin alkuperäisteoksessa päähenkilö Orlando elää vuosisatoja ja muuttuu miehestä naiseksi. Olausen on käsitellyt tätä teemaa muun muassa Digivallila-verkkolehdessään esseellään "400-vuotias Orlando". Hän peilaa Woolfin luomaa androgynian, kuolemattomuuden ja hurmion kuvausta omaan kirjalliseen ajatteluunsa. [1, 2, 3]
• Yhteys muihin klassikkosovituksiin: Kirja asettuu Olausenin tuotannossa samaan jatkumoon kuin hänen toinen tunnettu sateenkaariteoksensa Don Quijote – Queerseikkailuromaani (2018), jossa kirjailija niin ikään otti maailmankirjallisuuden suuren hahmon ja siirsi tämän seikkailemaan sensuroimattomiin, maskuliinisiin homopiireihin.
• Queer-minimalismi ja tyyli: Olausenin Orlando edustaa hänen tunnistettavaa, vapaata ja usein provosoivaa "flow-tyyliään", jossa arkipäiväiset alakulttuurikuvaukset ja korkealentoinen kulttuurifilosofia risteävät.

Homokalevala (Kulttuuriklubi 2015) on Harald Olausenin kirjoittama 324-sivuinen kokeellinen sateenkaariteos. Se kantaa kansalliseepoksemme nimeä, mutta siirtää painopisteen Olausenille tyypilliseen underground- ja queer-maailmaan. [1, 2, 3]

Sisältö ja tyyli

• Homoaristokratiaa ja alakulttuuria: Teos kuvaa provosoivasti ja satiirisesti suomalaista homoyhteisöä. Olausen sekoittaa tarinassa keskenään korkeakulttuuria ja rankkaa alakulttuurikuvausta. Populaarikulttuuriviittaukset vaihtelevat Ralf Königin Tappajakondomi-sarjakuvista aina Mozartin Taikahuilu-oopperan säveliin. [1]
• Kerronnan moninaisuus: Kirjan tyyliä on kuvattu kokeelliseksi kirjallisuudeksi. Olausen käyttää teoksessa tunnistettavaa suoraa ja sensuroimatonta "flow-tyyliään", jossa raaka arkirealismi saa rinnalleen hyvinkin runollisia tasoja. [1, 2]
• Maskuliinisuuden korostus: Muiden queerteostensa tavoin Olausen nostaa Homokalevalassa esiin maskuliinisuutta ja perinteistä miesten välistä halua tasapainottaakseen sellaista feminiinisyyden korostamista, jota hän itse pitää homopiireissä vallitsevana kliseenä. [1]

Kirja asettuu hänen tuotannossaan samaan klassikkosovitusten ja sateenkaariromaanien sarjaan kuin myöhemmin ilmestyneet Don Quijote – Queerseikkailuromaani (2018) ja Orlando. Teos on myös otettu mukaan sateenkaariteemoja suomalaisessa kirjallisuudessa kartoittavaan Lue homo kirja! -valikoimabibliografiaan. [1, 2]. Harald Olausenin kirjoittama Orlando queer-romaaniversio Virginia Woolfin klassikosta. Teoksen merkittävin erityispiirre on se, että sen jälkisanat on kirjoittanut tunnettu suomalainen sateenkaarimediaryhmän tutkija, Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen dosentti Antu Sorainen. [1]

Keskeiset lisätiedot teoksesta

• Kustantaja: Julkaistu Olausenin oman Kulttuuriklubi-pienkustantamon kautta.
• Tutkijan arvio: Jälkisanoissaan dosentti Antu Sorainen luonnehtii Olausenia ja tämän tinkimätöntä queer-kirjoitustyyliä omaleimaisella tavalla suomalaisessa sateenkaarikirjallisuuden kentässä. [1]
• Kytkös esseistiikkaan: Olausen on avannut suhdettaan teokseen myös Digivallila-verkkolehden esseessään "400-vuotias Orlando", jossa hän peilaa androgynian ja kuolemattomuuden teemoja omaan underground-maailmaansa. [1]

Teos täydentää Olausenin sateenkaariversioiden sarjaa, johon kuuluvat myös Don Quijote – Queerseikkailuromaani sekä Homokalevala. Homoelokuvat ennen ja jälkeen Brokeback Mountainin (2023) on Harald Olausenin kirjoittama tietokirja. Teos on saanut tukea Suomen tietokirjailijat ry:ltä. [1, 2]

Kirjan tausta ja sisältö

• Näkökulma: Kirja analysoi sateenkaari- ja homoelokuvan historiaa, kehitystä ja muutosta. Teoksen virstanpylväänä ja nimen inspiraationa toimii Ang Leen ohjaama merkkiteos Brokeback Mountain (2005), joka muutti pysyvästi queer-elokuvien asemaa valtavirran elokuvateollisuudessa. [1]
• Elokuvatausta: Olausenilla on vahva kytkös elokuvamaailmaan, sillä hän on opiskellut estetiikkaa erikoistuen nimenomaan elokuvaan. Hän on aiemmin toimittanut myös elokuvakirjallisuutta, kuten dramaturgi Jorma Savikon kirjan ohjaaja Rauni Mollbergista (Pitkä ajo, 2011) sekä esseekirjan Elokuvista, televisiosta ja radiosta (2024). [1]
• Kritiikki ja esseistiikka: Kirjan teemoja ja elokuvakritiikkejä on avattu laajemminkin Olausenin ja Timo Airaksisen luotsaamassa Digivallila-verkkolehdessä. Teos tarjoaa Olausenin muiden kirjojen tavoin tinkimättömän ja valtavirrasta poikkeavan näkökulman sateenkaarikulttuurin historiaan, tällä kertaa fiktion sijasta tietokirjallisuuden ja elokuvateorian muodossa. [1, 2]

Norjalais-suomalainen toimittaja ja kirjailija Harald Birger Olausen liittyy Tom of Finlandiin (Touko Laaksonen) sekä kirjoittamansa kaunokirjallisen teoksen että julkisen taidekritiikin kautta:

1. Romaani: "Tom of Finlandin salaiset muistelmat"

Olausen julkaisi vuonna 2016 romaanin nimeltä Tom of Finlandin salaiset muistelmat (kustantajana Kulttuuriklubi). [1, 2]

• Teos on intensiivinen ja rehellinen kuvaus pohjoismaisen homoseksuaalin elämästä.
• Se tarkastelee Tom of Finland -ilmiön taakse ja varjoon jääneitä tunteita, kaipuuta sekä salaisuuksia fiktiivisen ja runollisen kerronnan keinoin.
• Kirja on omistettu Kasarylle (Kansallinen Sateenkaariryhmä). [1, 2, 3, 4]

2. Yhteiskunnallinen ja taidekriittinen näkökulma

Provokatiivisesta ja suorasanaisesta tyylistään tunnettu Olausen on käsitellyt Tom of Finland -ilmiötä myös kriitikon silmin. Hän kirjoitti esimerkiksi laajan mielipide-esseen "Kiistanalainen Tom of Finland -näyttely hämmentää Kiasmassa" Kulttuurivihkot-lehteen. [1, 2]. Teksteissään Olausen on usein pohtinut sitä, miten Tom of Finlandin alun perin radikaali, underground-henkinen ja maskuliininen homoeroottinen alakulttuuri on muuttunut silotelluksi, kaupallistetuksi ja valtavirtaistetuksi instituutiotaiteeksi.

Querelle-skandaali" viittaa kirjailija ja toimittaja Harald Olausenin vuonna 2020 julkaisemaan pamflettimaisen kirjaan Querelle-skandaali eli hegemoniataistelu LGBTQ-tähtitaivaan alla: esileikit professori Timo Airaksinen. Kirja käsittelee kriittisesti Helsingissä Vallilan konepajalla (The Train Factory) keväällä 2019 järjestettyä poikkitaiteellista sateenkaarikansan [Querelle-festivaalia](https://yle.fi/a/3-10758619 ""Näin Berliini ei Helsinki ole koskaan ollut""), joka ajautui suuriin taloudellisiin ja imagollisten ongelmiin Yle otsikoi: Sateenkaariväen ympärille syntynyt Querelle-festivaali jättänyt laskuja maksamatta.

Mistä "Querelle-skandaalissa" ja Olausenin kirjassa oli kyse?

• Sosiaalisen median kohu ja boikotit: Alun perin festivaali joutui rajuun myrskyyn jo ennen hulinan alkamista, kun sen pääpromoottori, joka Olausenin mukaan "oli muuten aika fiksu ja mukava heppu, jolla olisi ollut vielä paljon annettavaa undegroundkulttuuriskenelle", alkoi kuittailla ja hyökätä henkilökohtaisuuksiin festivaalin virallisella Twitter-tilillä hinnoittelua kritisoineita ihmisiä vastaan HS otsikoi aiheesta juttunsa: Queer-festivaali Querelle joutui myrskyyn. Tämä johti laajoihin boikottivaatimuksiin sateenkaarilaisyhteisön sisältä käsin. Silti tapahtuma järjestettiin ja onnistui hyvin.
• Taloudellinen katastrofi: Vaikka festivaali lopulta järjestettiin huhtikuussa 2019, se jätti jälkeensä valtavat velat. Järjestäjät eivät pystyneet maksamaan esiintyjilleen – kuten kansainvälisille tähdille Chelsea Manningille ja Peachesille – sovittuja palkkioita HS: Sateenkaariväen Querelle-festivaali ei pystynyt maksamaan esiintyjilleen palkkioita. Lopulta yritys haettiin konkurssiin syksyllä 2019 Iltalehti kirjoitti aiheesta otsikolla: Kohufestivaalia haetaan konkurssiin!

Olausenin kritiikki ja "pinkkipesu": Journalistisen kulttuurin edistämissäätiön JOKES apurahalla teoksensa kirjoittanut Olausen perkaa kirjassaan tapahtunutta "suurimpana ja tökeröimpänä huijausyrityksenä" Querelle-skandaali kirjakuvaus. Hän käyttää tapausta esimerkkinä niin sanotusta pinkkipesusta (pinkwashing), eli tilanteesta, jossa sateenkaariteemoja, suvaitsevaisuutta ja vähemmistöbrändiä käytetään kyynisesti hyödyksi kaupallisesti. Tästä huolimatta itse Querelle-tapahtuma oli hyvä ja innostava.