Homopoikahuorat Britanniassa 40-vuotta sitten

Teksti Harald Olausen

Suomessa on oltu poliittisesti korrekteista syistä aina hiljaa, etenkin homojärjestöt, homojen poikaprostituutioista, joka liippaa läheltä pedofiliaa, toista tabua. Suomessa on aina ollut, ja tulee aina olemaankin homohuoria, jotka elävät huorailuillaan joskus jopa mukavasti. Briteissä on pitkät perinteet isäntien ja renkipoikien tai palvelijoiden välisistä suhteista ja kauniiden poikien ja komeiden miesten harjoittamasta prostituutioista. Usein brittihomohuorat olivat heteroita, jotka hankkivat helppoa taskurahaa 

Kukaan ei kyseenalaistanut moista hommaa, olihan se briteille tuttua. Youtubesta tulee brittien tekemä hyvin tehty televisiodokumentti RENT BOYS - 40 Minutes Series 1984- https://www.youtube.com/watch?v=ZBnQqwRMFpE aiheesta, eikä yhtään liian aikaisin, Suomessa ala on alkanut kukoistaa ja vanhat sedät niin kuin nuoret miehet ostamaan seksiä pahassa jamassa olevilta nuorilta lökäpöksypojilta kaupunkien keskustoissa eikä kukaan tee mitään, koska ketään ei kiinnosta. 

"Nuori miesprostituoitu ei ole enää rajoittunut Piccadilly Circuksen ympäristöön. Hänet löytää nykyään kaikkialta Britanniasta, kaikista suurista asutuskeskuksista. Kukaan ei voi arvioida, kuinka monta heitä on, sillä he kulkevat poliisin koettelemusten edessä ja toimivat nimettömyyden varjolla. Mutta harvat epäilevät, että työttömyys ja huonot kotiolot ovat saaneet monet pojat menemään kaduille myymään itseään. Tässä dokumenttielokuvassa, joka sisältää salaa Manchesterin ja Birminghamin tunnetuissa avoautopaikoissa kuvattuja kohtauksia, vuokrapojat puhuvat avoimesti elämästään, motiiveistaan, siitä, miten heihin on vaikuttanut kontakti "homo"-kaupunkien underground-yhteisöön, sekä fyysisistä ja moraalisista vaaroista, jotka liittyvät heidän "helpon rahan" tavoitteluunsa."

Muutama kommentti ansaitsee huomion, @maxthelab8457 kirjoittaa, että hän oli 20-vuotias vuonna 1984. "Minulla oli hyvä työpaikka Lontoon keskustassa. Omistin asunnon Fulhamissa, jonka olin ostanut 18-vuotiaana, ja elin aivan mahtavaa elämää. Olin homo ja sopeutunut siihen hyvin, MUTTA tiesin, että raja MINUN elämäni ja näiden kavereiden elämän välillä oli hyvin, hyvin hauras – näin heitä paljon klubeilla ja pubeissa jne. Työni oli minulle kultainen arpa, ja vaikka ansaitsin vain 8 000 puntaa vuodessa, pärjäsin sillä pitkälle. Työttömyys 80-luvulla oli todella, todella paha. Minulla on ollut ihana elämä, enkä muuttaisi mitään. Mietin, miten elämä on kohdellut näitä kavereita kuvausten jälkeen..Tapasin myös poikaystäväni (nykyään aviomieheni) 18-vuotiaana ja olemme edelleen yhdessä – , vakautta ja turvallisuutta. Tunnen itseni todella siunatuksi."

@SorchaMcVie kirjoittaa: "Kunnian ansaitsee: BBC ja erityisesti BBC2, jotka osoittivat enemmän selkärankaa kuin suurin osa sivistyneestä seurapiiristä vuonna 1984. Rent Boys ei ollut mikään himokas peep show; se oli raakaa hermoja ja särkynyttä lasia. He uskalsivat katsoa suoraan elämiin, joita kaikki muut teeskentelivät olevansa näkemättä, poikiin, jotka oli heitetty ulos kodeista, järjestelmän pureskelemia, syljetty Sohon oviaukkoihin. Noiden sängynpenkkien kosteuden saattoi melkein tuntea ruudun läpi."

@zeddeka kirjoittaa; "Tämä dokumentti on erityisen mielenkiintoinen, koska vain noin vuotta myöhemmin Sidney Cooke -jengin rikokset alkoivat tulla päivänvaloon. Kadulta siepattujen nuorten poikien murhien lisäksi he murhasivat myös Jason Swiftin, 15-vuotiaan pojan, jonka yksi heistä, Lennie Smith, oli parittanut. Jasonin tausta oli hyvin samanlainen kuin joillakin täällä olevilla pojilla – onnettomasta, kaoottisesta perheestä ja ajautuen holhouksen ja hoidon ulkopuolelle. Sidney Cooke -jengin todettiin olevan osa paljon suurempaa ja laajempaa verkkoa. Heidän itsensä tiedettiin salakuljettaneen lapsia Southendista Essexin kautta Lontooseen, Croydoniin ja Brightoniin. Yhteyksiä tutkittiin myös Walesin, Durhamin kreivikunnan, Newcastlen ja Aberdeenin ryhmiin. Lennie Smith on tässä erityisen kiinnostava, koska hänkin oli vuokrapoika, josta tuli parittaja, ja oli asunut Birminghamissa vain muutama vuosi aiemmin. Mietin, oliko kukaan täällä olevista pojista koskaan tavannut häntä."

@bingobearuk kirjoittaa: "Muistan, kuinka minä ja ystäväni menimme West Endiin eräänä lauantai-iltapäivänä, koska halusimme mennä Hamleysin lelukauppaan. Poliisi otti meidät kiinni Piccadilly Circuksen metroasemalla juuri kun olimme tulossa kotiin. He ottivat yhteyttä vanhempiimme ja heidän oli pakko tulla hakemaan meidät, koska he sanoivat, että siellä oli vaarallista ja että IRA pommitti, mutta minusta tuntuu, että kyse oli enemmänkin elämästä, he luulivat meidän olevan karkulaisia ​​ja pitivät meitä turvassa hölmöiltä. Tuolloin olin ärsyyntynyt, mutta nyt minusta tuntuu, että he tekivät työnsä oikein."

@Tommysgirl14 kirjoitti:" Todella loistava dokumentti. Se on yksinkertaisesti kuvattu keskittyen poikien tilanteeseen. Olin vasta 10-vuotias vuonna 1984, mutta muistan lukeneeni kaikista lapsista, jotka päätyivät yksin Lontoon kaltaisiin paikkoihin, koska heidän oli paettava kotoa. Se on niin surullista. Ensimmäisen pojan, joka puhuu tästä, koin erityisen surulliseksi. Hän kuulostaa niin yksinäiseltä. Toivon, että hänen elämänsä paranisi paljon sen jälkeen."