Israelin ja Palestiinan vaikea ja ikuinen konflikti

Teksti Harald Olausen

"Kolmiosainen dokumenttisarja vie katsojan kulissien taakse, kun Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin johtajat ja heidän neuvonantajansa kertovat diplomaattisista väännöistä ja siitä, kuinka he ovat vuosien ajan yrittäneet hallita tapahtumien kulkua. Ohjaus: Norma Percy. (Israel and the Palestinians: The Road to 7th October, Britannia 2025)." Tämä dokumentti on katsottava!

Israelin ja palestiinan sota tuntuu ikujiselta ja rauha kaukaiselta, sillä on vaikea neuvotella rauhasta, kun osapuolet tappavat toisiaan kuin kärpäsiä heti, kun silmä välttää ja on poistuttu neuvottelupöydistä. Tämä on tapa ja perinne Lähi-Idässä palestiinalaisten ja juutalaisten vuosisatoja kestäneen pitkän vihoittelun ja murhaamisen keskellä. Hamas on uhonnut tuhoavansa koko Israelin, Israel taas Hamasin. Vuoden 2006 vaalit Palestiinassa pahensi vain lisää tilannetta.

Mutta miten? Pelissä ovat suuret ja omaa etuaan tavoittelevat pelaajat (USA, Venäjä, Arabimaat, Israel ja EU), ja panokset sen mukaisia (joidenkin mielestä intressien suojelu on samaa kuin rikollisuus). Kaikki vaikuttaa tässä prosessissa kaikkeen. Rauhanpyrkimykset alueella ovat kuin jo etukäteen hävitty korttipeli, missä sotaiset toimet ovat fraasimaisten rauhanpuheiden tyhjyyden läpivalaisijoina. Juuri siksi tämä sarja pitää nähdä. Me tiedämme vain ohuita otsikoita, emme syvältä miksi näin on.

Pitää muistaa David Humen fiksu varoitus, eettei tosiasioista voi päätellä miten tosiasioiden tulee olla). Juuri tällaista politiikan parrasvalojen takaa, siellä missä oikeasti on valta ja päätökset tehdään kuvaavia dokumentteja vaativa televisiokatsoja on aina halunnut nähdä. Israel and the Palestinians on juuri sellainen hyvin tehty, kiinnostavasti ongelmaa valottava ja yllättävän suorasukainen kertomus siitä, mikä mättää Israelin ja Palestiinan välisissä suhteissa ja USA:n roolissa konfliktissa.

ja vaikka kuinka paljon aiheesta lukee ja etsii asiallista, tutkittua tietoa, tarkempi tutkiminen paljastaa sen joko Israelia tai palöestiinaa puolustavaksi propagandaksi. Israel ja Palestiina ovat jatkuvasti kivenä kengässä. Kumpi oli ensin, kana vai muna? Tätä kysymystä on turha esittää iänikuisen Palestiina-konfliktin molemmille osapuolille, arabeille ja juutalaisille, jotka Vanhan Testamentin mukaan ovat alun perin sukua toisilleen. Yli kaksituhatta vuotta kestänyt raadollinen konflikti ei ota laantuakseen. 

Mitä me ulkopuoliset voimme asialle tehdä? Emme juuri mitään muuta kuin ihmetellä. Samaan aikaan julmuus ja teurastaminen vain jatkuvat. Ongelma on molemmilla sama: kovat on jatkuvasti piipussa ja äärityhmät käyttävät määräysvaltaa ja sanoma on, ettei periksi anneta tuumaakaan, sillä toisen rauhantahtoon ei luoteta eivätkä rauhanehdot ole koskaan riittävän hyviä kummallekaan puolelle. Neuvottelut ovat heikkouden merkki ja hämäystä. Vain tappaminen ja murhaaminen vakuuttaa.

Dokumentti avaa uusia näkökulmia vanhaan aiheeseen. Tällaisia laadukkaita dokumenttielokuvia on valitettavan harvassa. Osaavat toimittajat pureutuvat ongelmien ytimeen ja näyttävät hyvinkin rehellisiä haastatteluja ihmisistä, jotka ovat olleet konfliktin ytimessä ja ratkaisuehdotuksia neuvottelemassa. Dokumenttisarjaa katsoessa tuntuu kuin olisi itsekin osallisena tuossa jännittävässä (mutta valitettavan jatkuvassa) juupaseipäs-keskustelussa. Se on yksi dokumentin parhaista puolista.

Ensimmäisessä osassa kerrotaan kulissien takana vallan ytimessä siitä, kun vuonna 2003 Israelin pääministeri Ariel Sharon hämmästytti maailmaa päätöksellään vetää Israelin asukkaat ja asevoimat pois Gazan kaistalta. Vetäytyminen käynnisti toteutuessaan valtavan myllerryksen. Israelin lähtöä seurasivat Hamasin yllättävä vaalivoitto ja Gazan täydellinen haltuunotto.

Ensimmäinen osa on kuin suoraan tiukkatahtisesta uutislähetyksestä keskeltä sotatanteretta. Israelin äärioikeisto hallitsee oikeistolaisemmaksi muuttuneen Likuidin johdolla ja kaiken takana on korruptiosta syytetty pääministeri Benjamin Netanjehu, joka odotti vallanvaihtoa, kunnes valtaan nousi "hänen hengenheimolaisensa", Donald Trump, joka tukee estottomasti Israelia.

Toisessa osassa kaivetaan esiin totuus Benjamin Netanjahun ja Barack Obaman välisestä törmäyskurssista, kun he ajautuvat törmäyskurssille keskenään, ja pitkään valmistellut rauhanneuvottelut Israelin ja Palestiinan välillä katkesivat. Netanjahu päätyi paineessa tekemään Hamasin kanssa sopimuksen, jolla oli välittömiä vaikutuksia konfliktin pahenemiseen.

Se on ikävää katseltavaa, miten tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla. Sopimus takasi terroristijärjestö Hamasin nousun Palestiinaa johtavaksi puolueeksi ja rauhanhaaveiden hautaamista. Hamasin ohjuksia lentää joka päivä satoja Israeliin niin, että niistä on tullut jo osa tavallista arkipäivää. Muutaman vuoden takainen Hamasin yli rajan ulottunut teurastus oli osa tätä.

Kolmas osa kertoo siitä, mitä kukaan ei koskaan olisi voinut uskoa eli tarinan presidentti Donald Trumpin uskomattomasta tavasta rikkoa ensimmäisellä virkakaudellaan kaikki totutut pelisäännöt Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin käsittelyssä. Trump kävi neuvotteluja vain Netanjahun johtaman Israelin kanssa ilman palestiinalaisia, ja suututti monet että sai lisää vihollisia.

Yhdysvaltojen uskonnollinen oikeisto ja Donald Trump ovat sidoksissa toisiinsa hyötyajattelun kautta, jossa oikeisto tarvitsee Trumpin saavuttaakseen poliittisia tavoitteitaan (kuten aborttikiellot), kun taas Trump tarvitsee heidät valtaan. Pitää muistaa, että Trumpin poukkoileva ulkopolitiikka ei ole uutta Amerikassaakaan, vaan pitkän historiallisen kehityksen muovaamaa.

Israelilaiset toivovat Yhdysvaltoihin republikaanipresidenttiä, koska he ovat suopeampia Israelin toiveilla Lähi-Idässä. Demokraattipresidentit ovat tukeneet maan rauhanprosessia ja yrittäneet saada käytännössä toteutettua alueelle kahden maan mallia valitettavan huonoin tuloksin molempien maiden ääriainesten kovan vastustuksen ja väkivallan takia.

Ohjelma kannattaa katsoa sillä varauksella, että sen tarkoitus on myös peitellä tiettyjä tulenarkoja salaisuuksia ja sopimuksia amerikkalaisesta ulkopolitiikasta, jota ohjaillaan yhtä varmasti kuin tiukasti hallinnon sisältä yhteisin salaisin sopimuksin, oli sitten vallassa republikaani- tai demokraattipresidentti. Kyseessä on tietysti Israelin vaikutusvalta USA:n politiikkaan.

Tällaisia asioita taustoittava dokumenttisarja politiikan ytimestä on aina hatunnoston arvoinen asia ja ohjelmasarjaa kannattaa katsoa moneen kertaankin, varmistaakseen ohi pikaisesti vilahtavien tapahtumien sekä ihmisten suhteet julki lausuttuihin toivomuksiin, ja niiden suhteeseen lopulta toteutuneisiin tapahtumiin, mitkä ovat aina erilaisia kuin toiveet ja tarkoitukset.

Jos jotain ohjelmasta voisi sanoa puuttuvan, olisi se ehkä asiantuntijoiden haastattelut. Jenkeistä olisi löytynyt varmasti sellaisia ulkopolitiikan vahvoja tuntijoita kuin aikoinaan Madeleine Albright, jonka älyllinen rauhallisuus sekä asioihin perehtyminen tekivät suuren vaikutuksen maailmalla hänen toimiessaan maansa ensimmäisenä naispuolisena ulkoministerinä Clintonin kaudella.

Mutta jos jotain opimme dokumentista, on se tietenkin, että politiikka on teatteria ja suurvaltapolitiikka suurta teatteria. Mediahuomion polttopisteessä isot johtajat tapaavat toisiaan ja neuvottelevat rauhasta, vaikka itse ovat olleet sotia lietsomasta. ja jos kansalta kysyttäisiin, mitä ei koskaan tehdä, olisi vastaus kaikkialla sama: kukaan ei halua sotia nurkilleen ja silti soditaan.