Joululomalla! 18.12.2022-31.1.2022

Mutta miten intohimoinen ihminen viettää lomansa, tai malttaa viettää. Lukemalla Knausgaardia ja Munroa ja kirjoittamalla tietenkin ihan samalla tavalla loppuun Egyptin prinssin jälkeisiä homonovelleja II - Jäähyväisiä, erottelematta olemisestaan ja elämisestään työtä, samalla tavalla kuin miten Asterix Egyptissä potkut myrkkykakun maistamattomuudesta saanut lihava eunukkikin, jolle kyse oli enemmänkin syntymisestä maistajan ammattiin, elämäntavasta kuin sopimuspalkkaisesta duunista, kun hän hieroo paksua kumpuaan vesi kiellä miettien mihin sitä menisi ja mitä tekisi, kunnes keksii sen onnellinen virne naamallaan: "TAIDANPA MENNÄ HIEMAN MAISTELEMAAN!" Silloin kun kirjallisuus on osa elämää hengityksen tavoin, se on parhaimmillaan myös vapauttavaa ja nautinnollista huumetta kestää tavallisen elämän tylsyys ja pikkumaisten ihmisten yritykset nitistää ja niistää sinua koko ajan. Mottona Foucaultin ajatus siitä, ettei saa itsekään käyttää ajattelua antaakseen poliittiselle toiminnalle totuuden arvoa, eikä käyttää poliittista toimintaa halventaakseen ajattelua, ikään kuin se olisi pelkkää spekulaatiota. Sen sijaan pitäisi käyttää poliittista toimintaa ajattelun tehostamiseen, ja analyysia poliittisen toiminnan interventiomuotojen ja -alueiden monistamiseen: "Älä siis vaadi politiikkaa palauttamaan yksilön "oikeuksia" sellaisina kuin filosofia on ne määritellyt. Miksi? Koska Foucaultin mielestä yksilö on vallan tuote. On purettava sitä, kuinka yksilö ja yksilöllisyys rakentuvat, moninkertaistamalla ja nyrjäyttämällä sijoiltaan erilaisia sommitelmia. Ryhmän ei tule olla orgaaninen sidos, joka yhdistää hierarkisoituja yksilöitä, vaan sen tulee tuottaa jatkuvaa yksilöyden purkautumista. Ja sen voi tehdä vain omalla taiteellaan asettumalla vallitsevaa totuutta ja tylsyyttä vastakarvaan.