Juna meni jo Mika Aaltola

Teksti Harald Olausen

"Moni on varmasti miettinyt mitä ihmettä se Mika Aaltola oikein meinaa, kun ei ole koskaan poliittiseen puolueeseen kuulunut eikä aio sellaiseen liittyä. Miksi hän tavoittelee politiikan yläpuolella olevaa tehtävää?"

-Presidenttiehdokkaaksi tänään Luumäellä itsensä julistanut Mika Aaltola puolen tunnin monologissaan

Edellä siteeratussa Aaltolan puheessa oli kaikki se oleellinen, millä Aaltola markkinoi itseään suomalaisten presidentiksi. Hän tulee asiantuntijana politiikan ulkopuolelta edustaen omasta mielestään uudistuvaa presidenttiä ja uudenlaista johtamista. Mutta se ei enää riitä. Ja sen Aaltola tietää hyvin. Hetki sitten päättyneestä ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolan lehdistötilaisuudesta Luumäellä jäi sellainen kuva, että juna meni jo. 

Aaltola ei tajunnut hypätä oikeaan aikaan junaan, sillä venkoilun ja viivyttelyn takia laajempi kiinnostus häneen on jo muiden ehdokkaiden onneksi hiipunut. Oikein hirvitti kuunnella nyt Venäjä-vastaisten korttiensa paljastaneen Aaltolan paasaamista pahasta Venäjästä. Puheen tummia vihasävyjä alleviivatakseen, Aaltola oli valinnut tiedostustilaisuutensa paikaksi Suomen ehkä tunnetuimman Venäjä-vastaisen poliitikon ja Karjalan mäntyihin päänsä iskeneen Svinhufvudin kotitalon Luumäellä. Jos Svinhufvudia eivät olisi demarit lähettäneet takaisin Luumäelle ja hän olisi johtanut presidenttinä sota-aikaan, me olisimme pahassa lirissä vieläkin. 

Aaltolan epäpresidentillinen puhe oli kirjoitettu yleiseksi itsensä kehumiseksi eikä esillä olleet argumentit vakuuttaneet. Puhetta voisi hyvin jopa kutsua "naamioiduksi kylmän sodan "-vaalipuheeksi. Aluksi hän esitti litanian asioiden joukoksi, jotka ovat tae hänen ehdokkuudelleen, korostaen presidentin asemaa ulkopolitiikan johtajana ja murrosaikoina kaivattavaa määrätietoista johtamista sekä kansalaisten rauhantoiveita ja presidentti-instituutioon kohdistuvia odotuksista rauhasta, vakaudesta ja yhteiskuntasovusta sekä turvallisemmasta elämästä. 

Yllättävää puheessa oli myös tietynlainen epäkorrekti röyhkeys korostettaessa omia luuloteltuja hyveitä vastaan kuvitellut vastustajien pahuudet eli lähinnä kai rohkeuden puute. Aaltola on kaikessa pahasti myöhässä. Politiikan ulkopuolelta tulevalla Aaltolalla olisi ollut mahdollisuus nousta hieman samanlaiseksi ilmiöksi kuin aikoinaan Mauno Koivisto, jos hän olisi osannut tarttua hetkeen silloin kun vielä siihen oli mahdollisuus eli alkukeväästä 2023, jolloin hän yllätysnimenä nousi selvästi presidenttigallupin kärkeen hurmaten suomalaisia. Aaltolan kannatusta kasvatti suorapuheisuus Venäjästä. 

Nyt hän tyri pahasti mahdollisuutensa ja joutui naurunalaiseksi kilpailijoidensa silmissä. Ja osoittihan se naurettavaa amatöörimäisyyttä rekisteröidä valitsijamiesyhdistys ennen virallista ilmoitusta. Tilanne on jo toinen ja kiinnostuskin ehkä siksi vähäistä. Esikoisaika median kanssa on sekä hukattu että tuhlattu eikä uutta tule. Luumäellä pidetty tiedotustilaisuus ei kiinnostanut erityisesti mediaa, koska Aaltolan imu ei enää vedä eikä hänen nyt uskota pääsevän edes toiselle kierrokselle gallupkärjessä olevaa Pekka Haavisto (vihr.) vastaan. Paljon yllättäviä ihmeitä pitäisi tapahtua, jos näin kummallisesti kävisi.

Hieman yllättävää olivat myös Aaltolan tilaisuudessa esittämät puheet. Ne kun eivät vaikuttaneet kovinkaan presidentillisiltä. Sutkautuksien ja pitkäpiimaisten esitelmien lisäksi hän ei tarjonnut yleisölleen juuri mitään muuta, kuin halunsa toimia tasavallan presidenttinä. Mutta millä ehdoin? Se ei ihan selvinnyt. Aaltola on nyt presidenttikilvan yksinäinen ratsastaja ja on epäselvää, saako hän edes yksityisen valitsijamiesyhdistyksen tarvittavat 20.000 kannatuskorttia kerättyä ehdokkuutensa taakse. En usko. Ainakin kova homma se on. Aaltolan heikko kohta on kokemattomuus politiikassa niin ulko- kuin kotimaankin. 

Sitä hän yritti korjata korostamalla osaamistaan lähes kolmenkymmenen vuoden tutkijan kokemuksella ulkopolitiikasta, mikä on tietenkin ihan eri asia kuin olla itse poliitikko. Aaltola yritti puheessaan tehdä itsestään eräänlaista politiikan ulkopuolelta tulevaa sankaria, jonka usko omiin voimiinsa lähes sarjakuvasankarillisesti, korjaisi hänen käytännön kokemuksen puutteensa. Sitä oli kai vitsiksi tarkoitettu, mutta pannukakuksi lässähtänyt elähtäneen toimintasankari Tom Cruisenkin sankaruuden hehkutus.

Yllättävää oli Aaltolan tilaisuudessa esittämä väite siitä, että hän ajaa Suomen etuja, mikä on hänen mielestään "tärkeä etu muihin ehdokkaisiin verrattuna". Väite tuntui kovin dramaattiselta ja epäuskottavalta ensikuulemalta presidenttiehdokkaan suusta esitettynä. Miten muka muut ehdokkaat eivät ajaisi Suomen etua, jos pääsisivät presidentiksi? Näin varomaton, mutta selvästikin tahallinen lapsus, on laskettavissa Aaltolan poliittisen retoriikan taitamattomuuden sekä pelisilmän puuttumisen piikkiin.

Eihän väite "de facto" pidä paikkaansa, eikä kuulu normaalisti presidenttikilpaan maan tärkeimmästä virasta kilpaillessa. Tilaisuuden jälkeen on vaikea kuvitella, että tästä miehestä tulisi koko kansan presidenttiä Suomelle, varsinkin nyt kun mukaan kisaan on lähdössä kovanluokan, ja monessa liemessä aiemmin keitettyjä, tunnettuja maan kärkipolitiikkoja. Aaltola on käyttänyt hyväkseen medioita aiemmin oman mediakuplansa luomisessa. Nyt tämäkin kortti on käytetty loppuun.

Silti Aaltola osaa. Julkisuudessa paljon julkkisten kanssa viihtyvä Helsingin konservatiivinen piispa, joka tähtää seuraavaksi arkkipiispaksi, on kastanut Aaltolan perheen kesällä syntyneen esikoispojan, ja ihan varmasti vaimo on alkanut suunnitella jo ensimmäisiä itsenäisyyspäivänjuhlia, kattausta, omaa pukuaan ja vieraslistaa. Siihen viittasi vahvasti valittu sinivalkoinen esiintymispaikka jyrkän linjan perustuslaillisen kokoomuspresidentti P.E. Svinhufvudin jyhkeässä kotitalossa Kotkaniemessä.

Aaltolan tämän päivän esiintymisen, ja sen saaman laimean vastaanoton, jälkeen voi sanoa Aaltoloille hyvällä syyllä, että ihan turhaan suunnittelette mitään presidenttiyteen liittyvää. Pitäkää mieluummin kunnolla lomaa ja tähdätkää seuraaviin seurakuntavaaleihin ensin. Ei tästä miehestä ole koko kansan presidentiksi. Mutta miksi Aaltola yrittää peitellä poliittista viiteryhmäänsä? Mieshän on selvästi ajatuksiltaan kokoomuksen oikeaa ja jäykkää vanhempaa laitaa. Luulisi mieluummin kokoomuslaisen äänestävän liberaalia ja laajan poliittisen kokemuksen omaavaa Alexander Stubbia tai jopa Pekka Haavistoa.

Me emme suuntaa länteen, me olemme jo lännessä. Meidän pitää vain hakea oma linjamme, sanoi Aaltola. Ja tätä suuntaa hakemaan ja vahvistamaan hän tarjoaa valitsijamiesyhdistyksensä Suomen turvattu tulevaisuus ry:n kautta itseään Suomen seuraavaksi presidentiksi. Minä en veikkaisi kovinkaan paljon tämän hevosen puolesta, sillä ei vakuuta. Itse en häntä äänestäisi. Ei puhe vakuuttanut eikä miehessä tunnu olevan puhtia ja vetovoimaa aina vaativaan presidentinvirkaan saakka.