Kaikki mitä olet aina halunnut tietää seksistä

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Ainahan arvot ovat kriisissä, se kuuluu niiden luonteeseen, mutta ei Suomessa silti mitään arvotyhjiötä ole nyt eikä ole koskaan ollutkaan. Koko ajatus on idioottimainen, siis "arvotyhjiö". Arvoja on aivan riittävästi, jopa liikaa, ihmiset ottavat arvot vakavasti ja vaativat toisiltaan - joskus jopa itseltäänkin - niiden mukaista elämää. Siitä se kriisi syntyykin, kun aletaan riitelemään siitä, kenen arvot ja mitkä arvot ovat oikeita, siis niitä, joiden mukaan pitäisi elää. Sarjan ensimmäinen osa "Jäähyväiset uskonnolle" on komedia, niin hassunkurisia ovat uskonasiat ja -opit, lähinnä lapsille ja lapsenmielisille tarkoitettuja, kuten Jeesus itse ihan selvästi sanoo: antakaa lasten tulla tyköni, kun "lapset" on metafora ja viittaa kaikkiin ihmisiin, jotka usko tekee taas lapsiksi. Paavali, tuo roomalainen virkamies ja kirjuri, pilasi hyvät juhlat muka vakavasti otettavilla organisaatiokaavioillaan. Toinen osa, "Hyvinvointivaltion hylkäämät" on tragedia, niin kamalaa on ikäihmisten kohtelu Suomessa. Ketkä koronavirukseen ovatkaan kuolleet, ketkä eniten kärsineet? Ei nuori vanhaa ymmärrä. Pohdin myös vanhuuden ja vanhenemisen luonnetta, joka on tietysti toinen surullinen aihe. Kun elämän horisonttina on oma kuolema ja kehyksenä sairaanhoito, vitsit ovat vähissä.

Olen kirjoittanut seksikirjan, joka on sarjan kolmas ja viimeinen osa, ja parodia eli "ivamukaelma". Miksi juuri parodia? "Tieteen termipankki" (kirjallisuudentutkimus) määrittelee parodiaa näin: "kirjoitus, taideteos tai kirjallisuudenlaji saatetaan naurunalaiseksi jäljittelemällä sen tyyliä, kieltä, esitystapaa, rakennetta tai sisältöä [...] Selite: Usein parodinen vaikutelma luodaan liioittelemalla kohteena olevan tekstin joitakin piirteitä." Sitten sanotaan, että parodia vaatii lukijan kompetenssia eli tietoa, kykyä ja alan osaamista. Ei sellaista termiä kuin "parodia" pysty määrittelemään, yhtä vähän kuin ivaa, ironiaa, sarkasmia ja kyynisyyttä - tai normaalia seksiä. Kielen tehokeinot ovat kielen salaisuuksia, joka tekee niistä entistä tehokkaampia ja kiehtovampia. Joka tapauksessa, kirja on viritetty parodiaksi. Mitä se oikeastaan parodioi? Parodialla on aina kohteensa, siis se mitä parodioidaan. Ammattien puheita seksistä olisi helppo parodioida, pappien erityisesti ja miksi ei lääkäreidenkin. Seksiterapeuteista en tiedä. Äiti neuvoo tytärtä ja isä poikaa, helppoja vitsailun kohteita molemmat. Ken lukee, se näkee. Hannu Salamaa parodioidakseni: Siinä näkijä, missä lukija. Kuten yllä sanottiin, parodia vaatii lukijalta kompetenssia. Tämä kirja esittää erään parodian arkielämän siveysnormeista ja säädyllisyyden vaatimuksista, tai eräästä etiikasta ja sen normien rikkomisen hurmiosta.

Kaikki tämä perustuu sille ajatukselle, että seksi itse on oikean, kunnollisen, siveän ja tavallisen elämän parodia, ivamukaelma, jonka tyylilaji on groteski. Mitä on groteskius? Ei sitä kukaan osaa määritellä, vaikka "Suomisanakirja.fi" luonnehtii seuraavasti: "luonnottomasti liioiteltu, suhdaton, irvokas, eriskummallinen" - oikeastaan vain "irvokas" kannattaa muistaa. Hirressä roikkuva ihminen on groteski näky. Röyhelöihin pikkutytöksi puettu vanha ja lihava seksityöntekijä on groteski ilmestys. Drag Show on joskus aika groteskia. Ja sitähän seksi juuri on. Kaksi ihmistä toistensa kimpussa luonnottomasti liioitellen tunteitaan ja halujaan, ilman mitään suhteellisuuden tajua, irvokkaasti ahmimassa ja raastamassa toistaan, mitä erikummallisimmissa asennoissa ja asuissa huutelemassa toisilleen jotakin rakkaudesta ja hekumasta, jos yleensä pystyvät vielä jotakin verbalisoimaan. Ähkiminen, kiljuminen ja erilaiset murinat ja kähinät ovat kielen groteskia, ja samalla parodia kielestä järkevän kommunikaation välineenä. Tai sitten toinen ähkii ja riemuitsee päällä ja toinen odottaa, että lopettaisi jo pian, parasta teeskennellä orkkuja - irvokasta sekin on. Tai sitten paavinuskoinen pari tekemässä lasta tietoisena siitä, että kaikki seksi on syntiä; siksi siitä ei saa nauttia, mutta lapsi on silti saatava alulle. Heillä on ongelma: lapsenteko on velvollisuus mutta himo ja kiellettyjä, miten yhdyntä onnistuu? Kai sitä vähän saa haluta? Ammattilaiset panevat pornorainassa, ei sitä vakavasti voi ottaa sitäkään.

Näky ei ole kaunis, mutta se ei ole minun vikani. Seksi on joka tapauksessa arkielämän ja sen normiston groteski parodia. Ihmisen on kuitenkin aivan pakko panna. Aikoinaan kauan sitten ei ollut arkielämää, oli vain elämää. Alkeellinen ihminen söi, nai ja tappeli sen kun ehti, ihan apinoiden tapaan, mutta se aika on ollutta ja mennyttä. Nyt me elämme sivistynyttä arkielämää, jolloin seksi on arkielämän groteski parodia, sen käänteiskuva ja eräässä oudossa mielessä myös totuus. Elämä kuitenkin alkaa seksistä, sitten se, siis elämä, piilottaa alkuperänsä ja teeskelee olevansa jotakin aivan muuta. Ihminen keksii hyveet ja etiikan piilottaakseen groteskin, mutta mitä siitä seuraa, siitä kerron tässä kirjassa. Apina meissä pysyy kontrollissa - paitsi seksin tiimellyksessä. Kiima riisuu vaatteet ja himo sivistyksen kahleet. Ei ihme, että seksin kontrolli on kontrollinen ensimmäinen laji, väkivallan kontrolli toinen ja muut hillitsimet sitten kaukana perässä.

Seksi on sivistyneen elämän groteski parodia, mutta samalla seksistä tulee oman itsensä hillitön parodia, jota myös perverssiksi sanotaan. Seksi on siis parodia, joka kääntyy itseään koskevaksi parodiaksi. Seksi ikään kuin pilaa arjen ja sitten itsensä, kun hyvä kiima menee pilalla perverssissä. Seksi ei pysy kuosissa vaan ylittää koko ajan omat rajansa ja siten muuttuu oman itsensä parodiaksi. Ihmeiden aika ei ole, kun sänkyyn mennään - jokainen panee parastaan. Tämä on tämän kirjan keskeinen filosofinen teema ja sanoma, joten selostan ideaa tässä ihan aluksi.

Erityisen kummallinen luulo, joka on sisään rakennettu kristilliseen keskiluokkaiseen kulttuurimme, on ajatus juuri oikeanlaisesta seksistä, siis seksistä korjattuna ja kontrolloituna. Ajatellaan, että seksi on luonnostaan kaamea ja groteskia puuhaa (totta), johon kuitenkin aika monilla on taipumus (totta) ja jonka vietinomaisuutta on mahdotonta torjua (totta). Lisäksi lapsentekokin on tarpeellista ja perheen perustaminen mukavaa (ehkä totta). Pelastuksena tästä kauhistuksen alhosta on kuitenkin ajatus siitä, että seksi hoidetaan, sillä ainoalla ja oikealla tavalla, luonnollisesti eikä luonnottomasti (väärin). Tässä kirkonmiehet ovat pettäneet meitä oikein kunnolla uskottelemalla, että kristittyjen seksi ja sen normit ovat ainoita oikeita. Katolinen selibaattipiispa on tuskin mikään asiantuntija, vai onko? Ehkä homoseksissä, mutta entä naisen kanssa? Paras olisi kysyä naispuolisilta seksin ammattilaisilta, kuten Markiisi de Saden irstailijat tekevät kirjassa Sodoman 120 päivää. Pyhien miesten suosittelema seksi ei riitä nautinnoksi nautiskelijalle, siinä koko ongelma.

Harha se on normaaliudenkin harha, koska kaikilla kulttuureilla on ollut oma tapansa hoitaa seksi ja samalla myös seksin kontrolli. Ei ihminen mikään apina ole, toisin sanoen, ihminen keksii ja kuvittelee kaikkea kummallista. Ei aina nytkytä samalla tavalla. Kristityt ovat keksineet itselleen muka oikean seksin. Muslimeilla on sitten oma käsityksensä, johon en puutu tässä enkä koskaan muutenkaan. Vielä vaikeampaa muslimeilla lienee seksi kanssa kuin kristityillä ja juutalaisille, joka on tietysti harmi. Maallistuneen ihmisen seksielämä on vapautunut monista perinteisistä kahleistaan, joka on hyvä asia. Taudit ovat hallinnassa, ehkäisy helppoa ja luotettavaa ja abortti saatavilla heti, kun homma menee vaikeaksi. Nyt siis rohkeasti vaan toisemme kimppuun yhteiselle matkalle koti suloisen hurmion hetkiä. Avioliittoihin vielä usein liitetty uskollisuuden vaatimus kannattaa kuitenkin ottaa aina huomioon, ettei tule itku pitkästä ilosta. Ja narujen hölläämisen ajatuksesta kannattaa aina ensin puhua puolison kanssa, vaikka tuloksia en osaa luvata. Avoin avioliitto sopinee joillekin, mutta harvemmille kuitenkin.

Seksi on aina ajankohtainen aihe Ennen siksi, että seksiä valvottiin niin tarkasti ja seksirikollisia nähtiin ja jahdattiin kovasti ja kaikkialla. Nykyään siksi, että seksi on vapautumassa pakkopaidasta ja etsii itselleen uusia vapauksia ja ilmenemismuotoja. Olen yrittänyt kuvata seksin kenttää kokonaisuudessaan, siten kuin sen nykyään ymmärrän. En ole kiinnostunut tilastoista. Osmo Kontulalta voi aina kysyä, jos kaipaa faktoja, sellaisia kuin montako yhdyntää kuukaudessa keskimäärin on normaalilla avioparilla, joka on ollut vuoden naimisissa ja miten tämä luku vertautuu normaaleihin aviopareihin, jotka ovat olleen naimisissa kymmenen vuotta. Ihmiset kuitenkin valehtelevat, kunhan vain kysytään. Esimerkiksi, kansainväliset tutkimukset osoittavat, että yleensä miehillä on panokumppaneita puolet enemmän kuin naisilla - miten se muka olisi mahdollista, jos kysymys koskee heteroseksiä? Kiinnostava tilastotieto, joka kertoo jostakin aivan muusta kuin todellisesta seksuaalisesta aktivisuudesta. Moniko nainen saa orgasmin ja kuinka usein? Montako kertaa seksiä tietyn ikäisillä miehillä ja naisilla on vuoden aika. Mikä prosentti aikuisista on hetero-, homo tai biseksuaaleja? Kysymyksiä riittää, mutta miten on vastausten tulkinnan laita?

Petri Sipilän väitöskirja "Sukupolitettu ihminen" (1998) on fantastisen hyvä ja hieno kirja, tietysti useimmiten huonosti luettu, väärin ymmärretty ja turhaan unohdettu. Useimmat filosofiset kirjat seksistä ovat todella tylsiä, eivätkä sano asiasta juuri mitään. En suosittele. Itse kirjoitin kirjan rakkaudesta, Rakkauden vangit (2001). Siinä oli alaotsikkona "Filosofisia tunnustuksia", vaikka en minä siinä mitään tunnusta, niin kuin en tunnusta tässäkään kirjassa. Tuo kirja koski rakkautta, eikä siinä puhuttu seksistä; tämä kirja puhuu seksistä, vaikka ei rakkaudesta. Rakkaus ja seksi ovat kaksi aivan eri asiaa, kuten todistelen tuonnempana. Rakkauden vangit on oikeasti filosofinen kirja ja se myi hyvin, kunnes huomattiin, että se on oikeaa filosofiaa. Digivallila.comin päätoimittaja Harald Olausen on toiminut uuden kirjasarjani takapiruna, ja tässä seksikirjassa hänen alan tuntemuksensa on hyödyttänyt minua kovasti. Hän tuntee homomaailman juurta jaksain, minä taas kovin heikosti. Harald on ollut myös korvaamaton apu käytännön asioita hoitamassa. Siitä kiitokseni hänelle. Tommi Paalanen teki minulle väitöskirjansa Vapaus ja seksuaalisuus: Tutkielmia liberaalista etiikasta (2015). Hyödyin siitä itsekin uutta oppien.

Olen kirjoittanut seksistä filosofis-tieteellisesti. Markiisi de Saden filosofia (1995) täytyy tietysti mainita. Sen on englannin kielestä kääntänyt Manu J. Vuorio, rauha hänen muistolleen. Käännös on loistava. Harald Olausen on julkaissut uuden, hieman muokatun Kulttuuriklubin kustantaman laitoksen, jossa on myös uusi jälkipuheeni ja Haraldin laaja johdantoessee, otsikolla "Markiisi de Sade tänään (2019). Englanniksi on saatavissa Varieties of Desire (Brill, 2019), jossa puhutaan sadomasokismista ja perversioista. Tämä teos on open access, eli se on ladattavissa ilmaiseksi kustantajan kotisivuilta. Kirjaani "Halun vallassa - onnellisuutta etsimässä" (2015) en ottanut mukaan seksihaluja, mutta haluista yleensä tuo kirja kertoo aika paljon. Gerald Dohertyn kanssa Rymättylän yössä pohdimme kauan sitten seksin ja pornon arvoituksia, ja molemmat myös kirjoitimme aiheesta niin sanottuja tutkielmia tavoitellen akateemista yleisöä.

Tärkein asia viimeiseksi: tässä kirjassa ei ole mitään viitteitä oman elämääni tapahtumiin ja kokemuksiin. Jos tämä kirja sisältää tarinaa, sillä ei ole mitään yhteyttä eläviin tai jo kuolleisiin. Sepite on sepitettä, ja sen lisäksi tässä kirjassa on faktoja, filosofiaa, johtopäätöksiä ja seksiä koskevia teoretisointeja, joten sitä voi lukea tietokirjana. Kirjani yksinomainen tarkoitus on avartaa näköaloja ja näkymiä sekä edistää pyrkimystä vapaampaan, hauskempaan ja tyydyttävämpään seksiin, siis verrattuna siihen mitä ennen on ollut ja mitä on joskus pidetty normaalina, luonnollisena ja sallittavana.

Olennainen kysymys tietysti kuuluu, kuinka harjoittaa seksiä, eikä kuinka kirjoittaa seksistä. Kirjoittaminen saattaa tietysti olla eroottinen kokemus sinänsä, samoin kuin lukeminen, mutta yritän olla kiihottamatta itseäni tai lukijaani tämän kirjan tekstin parissa. "Harjoittaa seksiä" on kummallinen kiertoilmaus, huonoa suomea ja kömpelöä puhetta. "Harjoitella seksiä" on paljon hauskempi ajatus, koska se vie ihmisen omaan lapsuuteen ja ensikokemuksiin, siihen aikaan, kun vielä piti treenata ja opiskella asiaa. Kun kävimme poikina julkisessa vessassa, tyypillinen tokaisu oli "Taidanpa käydä kättelemässä tulevan vaimon parasta ystävää". Eikö olekin hellyttävä tarina? Oliko nuorilla naisilla jotakin vastaavaa mielessä puheenpartena, sitä en tiedä - rohkenen epäillä.

Mutta piti puhumani siitä, kuinka kirjoittaa seksistä. Ongelma on todella vaikea ja olen valvonut yökaudet painiskellen tuon kysymyksen kanssa. Mitkä ovat vaihtoehdot? Ne lienevät tieteellinen, kiertelevä, siveä ja rahvaanomainen. Mitä tarkoittaa tieteellinen? Se voi tarkoittaa lääketieteellinen tai vaikkapa folkloristinen. Kuulin kerran Tampereella lääkärien järjestämässä tilaisuudessa, missä itse pidin esitelmän poikkeavuuksien filosofiasta, folkloristiikan professori Satu Apo esitelmän kansanonmaisista seksiuskomuksista ja -tavoista. En enää muista, mikä aihe tarkasti ottaen oli, mutta mitä siitä. Sen muistan, että professori puhui kansan tavoista kansan kielellä, siis "ruma sana sanotaan niin kuin se on", siteeratakseni Simo Salmisen "Pornolaulua", tai katukielellä, puhui vxxxsta kuin leivästä. Muistan myös ihailleeni professorin viileää esiintymistä. Hän puhua jälkeeni ja totesin jääneeni selkeästi toiseksi puheiden rivoudessa, varmasti muutenkin.

Kun kirjoittaa xxx, kirjoittaja ikään kuin piilottaa ruman sanan, joten lukijan on ihan itse rakennettava tuo sana, tai sitten sivuutettava se kokonaan. Näyttäisi siltä, että tarkoituksena on välttää ruman sanan esittäminen tekstissä, joka on tietysti hyvän maun mukaista. Rumaa sanaa ei pidä sanoa tai kirjoittaa, mutta jos sana on välttämätön, näin sen saa kätkettyä vihjeen taakse. Tämä on kuitenkin pinnallinen selitys ja vain osittaisin tosi. Parempi selitys on sellainen, että vastuu kätketyn ruman sanan lausumisesta jää lukijalle. Edellisessä esimerkissä on selvää, mikä tuo sana on, mutta silti sanan rakentaminen osaksi luettua tekstiä on lukijan vastuulla. Kirjoittaja ei moista rivoutta ole tekstiin pannut, onpahan vain laittanut vihjeen siitä, mikä sana on kyseessä. Lukija saa syyttää vain itseään, jos poimii tekstistä tuon vihjeen, rakentaa sanan ja lukee sen niin kuin sana yleensä luetaan. Tässä kirjassa ei moisia ansoja tehdä, vaan asiat ilmaistaan suoraan juuri niin väkevää termiä käyttäen kuin on sopivaa tai tarpeellista.

Seksiin viittaavat sanat, elleivät ne ole lääketieteellisiä termejä, mielletään yleensä "rumiksi" sanoiksi tai jopa rivouksiksi. Moisia sanoja ei saisi käyttää tai edes mainita. Ero käytön ja maininnan välillä helppo tehdä. Vertaa virkkeitä "Poika hässi tyttöään" ja "Miksi käytät sanaa 'hässiä' kuvaamaan tilannetta, jossa ollaan sukupuoliyhteydessä?" Edellisessä virkkeellä sana "hässiä" viittaa sukupuoliyhteyteen; jälkimmäisessä sana mainitaan ja siitä puhutaan. Usein ajatellaan, että ruman sanan käyttö on paheksuttavaa, vaikka maininta ei ole. Miksi käyttö olisi paheksuttavaa? Käyttö ikään kuin manaa esiin ruman asian, jonka esiintymistä kukaan ei toivo tai halua.

Kun puhuu saastasta, saasta tulee esiin ja on ikään kuin paikalla nähtävissä ja koettavissa. Mutta kun ruma sana vain mainitaan, kysymys itse asiasta ei lainkaan herää. Virke on siis harmiton ja viaton. Tämä ei tietenkään ole ihan pätevä selitys, koska myös maininta tuo pahan asian mieleen. Sana ei silloin viittaa pahaan asiaan, mutta sanan ja pahan asian välille muodostuu ikoninen suhde. Näin pahan sanan mukanaan tuoma paha asia on edelleen läsnä. Kun sanon "vittu", mainitsen vitun, ja se riittää - ikoninen käyttö ja asiayhteys on rivo, vaikka en olekaan suoraan puhunut vitusta. Huomaa, kun sanon, etten ole suoraan puhunut vitusta, puhun suoraan vitusta. Kieli on veikeä väline kaikessa monimutkaisuudessaan.

Ajatellaan kolmea lajia rumia asioita, jotka ovat rasistisia, likaisia ja saastaisia tai rivoja. Huomaamme, että puheen sensurointi toimii eri tavalla kaikkien kolmen kohdalla. Olemme oppineet, että rasistiset termit viittaavat ihmisen identiteettiin tavalla, joka on yksikäsitteisesti ja selkeästi paha ja väärin. Ennen puhuttiin lappalaisista, nyt saamelaisista, koska edellinen on halventava termi. Halventavaa ja rasistista termiä käyttävä puhuja viittaa ihmiseen sellaisen ryhmän jäsenenä, joka on oletettavasti halveksunnan tai alentuvan suhtautumisen kohde.

Puhe siis tuo mieleen ja nostaa esiin pahan ajatuksen ja antaa uskoa, että tämä ajatus on myös puhujan uskomuksen sisältönä; toisin sanoen puhuja uskoo, että puheen kohde on halveksuttava ihminen. Tuollaisen sanan voi joskus mainita, esimerkiksi opetustilanteessa, mutta sillä ei saa leikkiä, siis mainita sitä turhaan. Ruma sana joka tapauksessa tuo mieleen pahoja ajatuksia, sellaisia jotka on paras pitää poissa mielestä.

Toisenlainen ongelma liittyy likaisiin asioihin ja niitä kuvaaviin likaisiin sanoihin, kuten sanan "uloste" likainen synonyymi "paska", jota siis ei pitäisi käyttää tai edes mainita ilman pätevää syytä. Tässä tapauksessa likaisen asian likaisuus siirtyy sanaan, jonka se likaa. Silloin on aivan sama käytetäänkö sanaa vai pelkästään mainitaan se. Teho on molemmissa tapauksissa sama. Tähän perustuu sanan "paska" käyttö kirosanana, tai halveksuva.

Rasistista termiä ei pysty käyttämään kirosanana, miksi? Rasismissa sana pilaa kohteen, mutta kirosanan kohdalla kohde pilaa sanan. Rasisti käyttää halveksuvaa sanaa viittaamaa kohteeseen, jossa ei ole mitään vikaa. Puhuessaan paskasta puhuja puhuu inhottavasta ja likaisesta asiasta käyttäen termiä, joka on pilallinen vain siksi, että puheen kohde on likainen. Onko "uloste" likainen sana? On, sekin on likainen, mutta ei yhtä likainen kuin "paska". Miten tämä ero selittyy? Uloste on kiertoilmaisu, koska se viittaa ulostuloon, ei siis siihen mikä tuli ulos. Me kuitenkin tiedämme, mikä tuli ulos ja on niin inhottava asia, mutta ulos tuleminen itsessään on aivan neutraalia tapahtumista.

Miten on laita seksitermien, kuten sukupuoliyhdyntä, paneminen ja nussiminen? Miksi ne ovat rivoja ja myös käyttökelpoisia kirosanoina? Yhdyntä ei ole likainen asia samassa mielessä kuin uloste. Seksitermit ovat parhaiten rinnastettavissa uskonnollisten termien kanssa, kun kiroilusta on kysymys. Siis, "saatana" ja "perkele" ovat kelpo kirosanoja, koska saatana ja perkele olioina ovat niin pelottavia ja kammottavia. Niiden manaaminen esiin puheessa koetaan hätkähdyttäväksi ja jopa pelottavaksi.

Vähän samalla logiikalla toimii sana "vittu", kun se on kirosana: sanan kuuleminen hätkähdyttää, joskus jopa järkyttää. Vitun manaaminen esiin on epätoivottavaa, paitsi tietysti lasten mielestä. He toistelevat "vittuaan" sen kun ehtivät. Lapseni to Vantaalla lapun koulusta, siinä pyydettiin kertomaan lapsille mikä se vittu oikein on, josko sitten sanan hokeminen laantuisi. Ei tainnut auttaa.

Mutta sanat "perkele" ja "vittu" toimivat eri tavoin. Perkele on tuo hirveä peto, joka kulkee kiljuen ympäriinsä etsien kenet saisi niellä. Vittu taas on verraten viaton olio, vieläpä kovin kaivattu ja haluttu sellainen. Miksi sen mainitseminen on niin järkyttävää, ei ainakaan samasta syytä kuin perkeleen? Selitys on helppo löytää. Seksi on kristillisen moraalin piirissä kätkettävä asia, joka on piilotettava niin, ettei se koskaan näy missään. Porno, joka näyttää kaiken on väärin, syntiä ja kamalaa - sitä vastaan taistellaan kaikin keinoin.

Ajatus on siis se, että seksi kuuluu pimeään paikkaan ja mitä siihen kuuluu, ei kuulu kenellekään muulle kuin asianosaisille, siis niille ketkä naivat. Yhdyntä tehdään salaa piilossa ja sukuelimet kätketään aina ja huolella. Rivot sanat rikkovat tämän tabun. Ne mainitsevat ja nostavat esiin sen, minkä kuuluu olla ja pysyä piilossa. Siis myös rivot sanat on pidettävä piilossa, aivan sanoin kuin ne asiat, joihin nuo sanat viittaavat. On kiinnostavaa, että seksin kohdalla kieli on yhtä salainen ja oudoksuttu asia kuin kuvattu asia. Tämä tarkoittaa, ettei ole mitään tapaa puhua oikein seksistä, eikä siis myöskään oikeaa tapaa kirjoittaa siitä. Pitää vaieta. Kuten jokainen Wittgensteinia lukenut tietää: mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava.

Näin sanoo ja uskoo perinteinen kristillinen etiikka, johon Suomessa on aina uskottu. Porno on rivoa juuri tästä syystä. Seksin kieli on siis yhtä salaista kuin seksi itse. Meidän kuuluu kuvitella, ettei seksiä ole edes olemassa, ja siksi rivot sanat ovat mitä ovat. Ne muistuttavat meitä siitä, mitä kenenkään ei kuulu ajatella, paitsi joissakin erityisissä tilanteissa. Lääkärin vastaanotolla asiasta saa ja pitää puhua. Seksivalistusta annetaan lapsille ja ystävät keskenään vertailevat kokemuksiaan sopivassa määrin oikein termein ilmaistuna. On siis oikeita tapoja puhua seksistä joissakin erityisissä asiayhteyksissä, mutta ei yleensä ja ylipäänsä. Seksin ei kuulu avautua arkiselle keskustelulle. Seksipuheella on aina jokin erityinen tarkoituksensa. Tätä tarkoitin, kun valitin, että on vaikea löytää oikea kielenkäytön taso ja muoto, kun puhutaan ja kirjoitetaan seksistä ja seksuaalisuudesta.

Tässä kirjassa en käytä katu- ja kansankielen täyttä verbaalista arsenaalia, joka on sanalla sanoen aivan fantastisen laaja, värikäs ja iskevä. Sukupuoliyhdyntä oli aikoinaan koinaamista, latinan sanasta "coitus", uskoisin, mutta myöhemmin panemista, naimista tai nussimista. Kansakielessä on tarkka skaala sanojen rivouden asteen arvioinnille: "paneminen" on vähemmän raaka termi kuin "nussiminen" ja vain pikkuisen raaempi kuin "naiminen". Sarja "pimppi, pillu ja vittu" ovat käyttöyhteyksiltään tarkasti määriteltyjä. Jos noita sanoja käyttää, on parasta tietää missä yhteydessä sen tekee.

Sitten on tietysti kiertoilmaisuja, kuten "panna lihaa piiloon" ja muuta yhtä vitsikästä. "Hässiä" mielenkiintoinen termi, mistä se tulee? "Rakastella" on amerikkalaisen häveliäs kiertoilmaisu, käännös sanonnasta "make love". Tuolla ilmaisulla on rajoituksensa. Miten olisi "Rakastelin eilen seksityöntekijän kanssa, kyllä tuli kalliiksi"? Ei oikein pelaa, jos ei rakasta partneriaan. Toisaalta suomalainen puhuu maksetusta rakkaudesta, joka täytyy kyllä tulkita raskaaksi ironiaksi. Olennaista amerikkalaisessa ideassa on rakkauden sekoittaminen seksin kanssa, joka on moralistinen ja virheellinen ajatus. Rakkautta on ilman seksiä ja seksiä ilman rakkautta. Naiminen saattaa olla parempaa, jos tykkää toisesta, vaikka sellaistakin on kuultu, että avioparien paras seksi syntyy aina kovan riidan päätteeksi. Siinä viha antaa ekstra puhtia, joka sekin on joskus tarpeen.

Otetaan vielä yksi esimerkki, itsetyydytys, siis seksi oman itsensä kanssa. Kuten Woody Allen sanoi, itsetyydytys on seksiä sen ihmisen kanssa, jota eniten rakastat. Mutta kielestä piti puhua. Onania on vanhentunut Raamatullinen termi. Iso Kirja kertoo: Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku. Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla." (1. Mooseksen kirja 38). Mutta kauhistuksen kanahäkki, tässähän puhutaan keskeytetystä yhdynnästä ehkäisykeinona eikä suinkaan itsetyydytyksestä.

Onanian eli itsetyydytyksen ajatus ei toteudu Onaniaan synnissä. Raamattu ei puhu mitään oman käden käytöstä, vaan makaamisesta naisen kanssa. Ei kai Onanias olisi runkkinut naisensa vieressä, miksi ihmeessä hän olisi niin tehnyt. Tekstin mukaan hän makasi naisen kanssa, mikä kiertoilmaisu tarkoittaa aivan yksiselitteisesti sitä, että Onanias nai kälyään niin kuin asiaan kuuluu. Ja lopussa hän keskeytti, siis veti ulos ja antoi sperman lentää. Kuvainnollisesti sanoen sperma "meni maahan". Käännös on kömpelö, ei kukaan sano siemenen menevän maahan. Parempi olisi sanoa "naisen reisille" tai "omaan käteen", mutta siveä kääntäjä on ilmeisesti ollut vaikeuksissa oman mielikuvituksensa kanssa - tai sen takia. Hän on paennut maanviljelystermien pariin.

Onaniasta päästään masturbaatioon, joka ennen aikaan oli itsesaastutusta eli englanniksi "self-pollution", kun pollinaatio tarkoittaa nykyään kasvien pölyttämistä. Kansankielellä puhutaan runkkaamisesta, ja siinä se ruma sana sitten onkin. Miehet ja naiset runkkaavat, vaikka menetelmät ovat aivan erilaiset. Oma mielitermini on kyllä "itsesaastutus", niin verrattoman inhottava se on. Ja kuten seksin kielessä yleensä, termi on yhtä likainen ja inhottava kuin itse asia ja teko - riippuu puhujasta.

Entä tieteellinen ilmaisu? Ei sekään toimi tällaisessa kirjassa, joka ei ole lääketietteellinen tai muutenkaan kovin tieteellinen luonteeltaan, vaan lähinnä hirveän pitkä essee. "Penis vaginaan ja sitten rektumiin", kuulostaa korviini kummalliselta ja jopa kuvottavalta. Mutta ei "persepano" myöskään mikään herkkutermi ole.

"Anaaliyhdyntä" on aika hyvä termi, vaikka ei suomea olekaan. Mutta Nuoriso sanoo, "panin ykköseen ja sitten kakkoseen", joka on tosi vinkeä kiertoilmaus.

Miehen sukupuolielintä en kutsu sen tieteellisellä nimellä "penis", miksi sitä sitten sanoisi? Kalu, kulli ja kyrpä ovat taas esimerkkejä kieleen rakennetusta rivouden asteen skaalauksesta. Vagina on sekin kamala sana, jonka sointiväri on aivan väärä. Miten on siitin ja emätin? Mikä on vulva ja miten se eroaa vaginasta? Entä puhe ulkosynnyttimistä pimpin synonyymina? En haluaisi panna siitintä emättimeen, niin rumia ja kummallisia nuo termit ovat. Joku tolkku sanoissakin pitää olla, aina käyttöyhteyden mukaan. pitää Suomi on hieno ja ilmaisurikas kieli ja siksi meille niin rakas. Olen aina sanonut, että paras asia Suomessa on suomen kieli; muuta hyvää onkin vaikea keksiä.

Taitava puhuja osaa sanoa juuri sen mitä haluaa, kunhan ei kärsi turhasta siveyden vaivasta. Yritän luovia suon ja vetelän, tai englannista vääntäen, kiven ja kovan paikan välistä. En puhu lääketieteen tai seksologien kieltä, mutta en myöskään kadun ja kansan pahinta murretta. Jälkimmäinen on minulle kyllä edellistä tutumpaa, mutta sittenkin. Lukijan siveitä asenteita on kunnioitettava, ja sietokykyä. Kieli on niin tunneperäisesti ja myös eettisesti ladattua, että oikein naurattaa. Outoa sinänsä, että kieli ja sanat saattavat olla niin kauheita ja pelottavia, nehän ovat vain sanoja. Ei saa puhua rumia, ei edes mainita, rivoudet pitää jättää sikseen. Väärä seksitermin skaalaus tekee lausutusta sanasta pommin, joka tuhoaa ympäristönsä kerralla. Ihmiset pökertyvät järkytyksestä. Silti viesti ei saisi kärsiä liikaa, puhutaanhan tässä kirjassa itse asiasta, seksistä kaikissa sen muodoissa ilman tabuja ja ennakkoluuloja. Toivon rivologiselle skaalalleni ymmärtämystä, vaikka ei se pahimmasta päästä olisikaan.

Kuten seksin kieli, seksi itse on salattavaa, ei julkista, piilotettua. Mitä tämä kertoo seksistä? Mitä me yleensä piilottelemme? Vastaus: jotakin häpeällistä tai inhottavaa, jotakin joka ei sovi aisteillemme. Entä puheen inhottavuus, pahuus ja epätoivottavuus, siis salattavuus? Aivan sama varaus kuin seksiä koskee myös seksistä puhumisen kielellistä ilmaisua: koska kielenkäyttö on liian rivoa ja siveetöntä? Kirjoittajana en ota asiaan mitään kantaa. En arvota, arvostele enkä tuomitse. Siveä, tuhma vai rivo kielenkäyttö, mitä se minulle kuuluu. Kieli on kieltä ja kielen käyttäjä kielen herra. Miksi ihmeessä joku sana olisi rivo ja siksi kielletty? Itse olen ylpeä tämän alan kielellisestä kompetenssistani, jota olen vuosikymmenten saatossa uskollisesti vaalinut ja treenannut.

Toki tässä kirjassa käytän kansanomaisen sanaston rivousasteikon kesympää päätä. Tämä siksi, etten karkottaisi turhan monta lukijaa, vaikka toisaalta, moni meistä esittää siveämpää kuin onkaan. Joku esittää siveää, mutta kun tarvitaan, tilanteen mukaan, sanaisesta arkusta löytyy kovaakin kamaa. Esimerkki psyyken sairaudesta: tietyissä sairaustiloissa ihminen puhuu rivouksia pakkomielteisesti. Muuten aivan siveästi käyttäytyvä hieno rouva alkaa syytää törkeyksiä aivan verrattomaan tahtiin. Siinä on sitten lapsilla ja sukulaisilla ihmettelemistä. Kysyn vain, mistä hän on oppinsa saanut? Eivät ne rivot ilmaisut itse keksittyjä ole - jostakin ne on opittu. Toivon, että kielelliset valintani ovat hyväksyttäviä ja sopivia, eivät turhan neutraaleja eivätkä suorastaan rivojakaan.

Miehet puhuvat rivommin kuin naiset, niinkö? Miesnäkökulma? Onko tämä kirja kirjoitettu miesnäkökulmasta? Varmasti on, vaikka olen yrittänyt loiventaa sitä parhaani mukaan. Ongelma on siinä, ettei seksiin ole olemassa yhtä neutraalia, ja sellaisena oikeaa, näkökulmaa. Pitäisi kai sanoa, että tämä kirja on kirjoitettu miesnäkökulmasta, mutta ei nimenomaan miesnäkökulmasta. Ainakaan tätä kirjaa ei ole tarkoitettu vain miehille herra paratkoon, sellaista virhettä en tee ikänä. Naiset toivottavasti lukevat tätä kirjaa suvaitsevaisuuden nimissä ja laupiaasti hymyillen. Seksi kuuluu kaikille ja asiaan on kovin monta näkökulmaa. Pohditaan hieman tuota ajatusta miesnäkökulmasta ja nimenomaan sitä, kuka tietää ja mitä, silloin kun puhutaan seksistä.

Petri Sipilä sanoo kirjassaan Sukupuolitettu ihminen, että vain mies tietää kuinka mies tyydytetään - ja tietysti saman voi sanoa naisista. Tätä ajatusta pitää ja kannattaa pohtia. Kun ajattelen, kuinka vastata Petelle, en tiedä miten sen tekisin, en ole koskaan tiennyt. Mitä tuohon nyt sanoisi? Mistä nainen tietäisi, miten ja mitä mies haluaa ja salassa toivoo? Tämä on todellinen ongelma, ei ehkä enää sitten kun molemmat osapuolet ovat tarpeeksi vanhoja ja kokeneita, mutta aluksi, kun kaikki on outoa, uutta ja ihmeellistä, jopa pelottavaa. Oletetaan aivan tavallinen, keskivertoinen heterohalu ja kysytään, kuka tietää siitä ja mitä, sitten kun kokemusta on karttunut. Kun kysyy näkökulmien, tiedon ja tiedonlähteiden perään, saa sanotuksi seksin sosiaalisesta puolesta jotakin outoa ja olennaista.

Tässä on kumma epäsymmetria: mies tietää enemmän naisista kuin naiset ja päinvastoin. Mies seurustelee, yrittää ja nai naisten kanssa ja oppii kaikenlaista; nainen panee miestä ja oppii omituisia asioita, salaisuuksia. Joka viettää aikansa oman käden onnea tavoitellen, ei opi mitään. Joka elää pornosta, pornolle ja pornossa, ei opi mitään, tai oppii jotakin pornosta vaikkakaan ei seksistä, siis tarkoitan, ellei ole tuotantopuolella. Siellä oppii varmasti jotakin uutta ja erilaista. Olen monesti ajatellut, millaista olisi tutustua pornon tekemiseen paikan päällä. Olen kyllä ollut radiossa keskustelemassa Rakel Liekin kanssa. Hän oli todella vaikuttava pornotähti, nyt tietysti jo jotakin muuta.

Heteromaailmaa koskien, mies tietää enemmän naisista kuin naiset, koska seksi on kätkettyä ja normaalin puheen ja keskustelun tuolla puolen. Puhumattomuus tuottaa suuren varieteetin, sillä puhumisen mukanaan tuoma kontrolli puuttuu. Pornon vaikutus saattaa hyvinkin olla rajoittava sekin, koska pornon kuvakulmat ovat kuitenkin niin keinotekoiset, mutta pornosta enemmän tuonnempana. Onko tämä ajatus uusi, vai ovatko kaikki, lukijani ja muut, havainneet tämän epäsymmetrian, tiedostaneet sen vaikutukset ja vaihtaneet ajatuksia teemasta, en tiedä. Minulle ajatus on kuitenkin ollut käänteentekevä samanaikaisessa outoudessaan ja ilmeisyydessään. Siitä seuraa myös yllättäviä ja pitkälle meneviä johtopäätöksiä - siis mitä?

Selitän asiaa. Mies menee sänkyyn naisen kanssa ja nai hänen kanssaan. Nainen vinkkaa tuttavilleen, että toi on mun uusi pano ja näyttää ylpeältä. Sama toistuu toistumistaan saman kaavan mukaan, kuten tässä oletan yksinkertaistuksen vuoksi. Ei sotketa asioita, jotta argumentti tulee selväksi, ja monimutkaistetaan sitten jälkeenpäin. Lukumäärät vaihtelevat yksilökohtaisesti, muutamasta partnerista sataan ja enempäänkin, maksulliset panot ja satunnaiset suhteet mukaan lukien. Jos mies ajattelee yhtään mitään ja on kykenevä jonkinlaiseen henkilöhavaintoon, hän oppii naisista aika paljon.

Jos hänellä on pitkä suhde tai pitkiä suhteita naisen kanssa, hän oppii ei vain määrällisesti vaan myös laadullisesti. Tarkoitan, mies oppii naisista yleisesti ja yhdestä tai useammasta naisesta erityisesti. Oppi vaihtelee melkein nollasta varsin syvälliseen. Joku viettää enemmän aikaa naisten kanssa kuin miesten, eikä tämä ole vaikuttamatta hänen tietovarantoonsa. Sama pätee naisista: kun seksikokemuksia karttuu aviossa ja sen ulkopuolella, tieto miehestä ja miehisyydestä kertyy ja jalostuu aste asteelta.

Tämä tarkoittaa, että mies tuntee naisen ja nainen miehen, kun seksistä on puhe. Vastaväitteitä? Mistä heteromies tuntisi miehen? Kaksi ja vain kaksi tietolähdettä on käytössä, nimittäin puheet ja itsetuntemus. Puhe kulkee keskustelussa ja joskus jotkut puheet tiivistyvät teksteiksi, joita mies lukee. Teksti on aina editoitua, yleistävää ja abstraktia, eikä siitä paljon hyödy. Tärkein havainto on kuitenkin se, että puhuja aina valehtelee. Mieliesimerkkini: Miehet kertovat saaneensa Saksassa bordellissa hoidon ilmaiseksi, kun seksityöntekijä oli niin ihastunut kertojaan, tämän upeaan mieskuntoon, suoritukseen ja ties mihin muuhun. Olen kuullut saman jutun monta kertaa esitettynä aivan vakavalla naamalla. Kertoja varmasti uskoi omaan juttuunsa. Tilanne on sama kuin menisi Stockalle ja saisi talvitakin ilmaiseksi, kun myyjä oli niin ihastunut asiakkaaseensa. Alkostakin saattaisi saada pullon mukaansa ilmaiseksi, vai kuinka? Kaikkea muutakin rehentelyä olen joutunut kuuntelemaan ja sitä kuunnellut.

Kukaan ei ole luotettava salatuissa ja salattavissa asioissa, joihin liittyy suorituspainetta ja häpeää. Esimerkiksi alkoholinkäyttöä kysyttäessä vastaaja arvio oman käyttönsä alakanttiin ja siitä alle. Arvioinnin prosenttivirhettä en osaa arvioida, mutta se lienee jossakin kolmenkymmenen ja viidenkymmenen prosentin välillä. Kun kysytään niin yksinkertaista asiaa kuin seksikumppaneiden määrää, miesten ilmoittamat luvut ovat paljon korkeammat kuin naisten. Miten tämä on mahdollista? Mitä se kertoo? Naiset ovat häveliäitä ja miehet kerskailevat, kuten sukupuoliroolit sanelevat. Myös panon määritelmä vaihtelee sukupuolen mukaan. Nainen katsoo tapauksen panoksi, jos jotakin todella tapahtui, siis naitiin ihan oikeasti elin elimessä. Mies laskee panoksi kun melkein sai naitua tai ikään kuin nai. Rakastajan määritelmä on myös kiinnostava. Perinteinen mies-naisongelma on, kumpi on pahempi tapaus, panorakastaja vai keskustelurakastaja? Mies valitsee edellisen, nainen useammin jälkimmäisen kauhistuksen. Syy on helppo arvata: keskustelussa tulee helposti ilmi kovin intiimejä salaisuuksia, pano saattaa olla vain pano ilman sen kummempaa merkitystä.

Miesten seksipuheet ovat todellista kerskailun ja valehtelun ilotulitusta ja juhlaa ilman rajaa ja vailla totuudellisuuden taakkaa, takaan sen. On mieskulttuureita, joissa panemisesta, kyvykkyydestä ja suosiosta kerrotaan ilman hävyn häivää koko ajan. Akateemisissa piireissä on alakulttuureja, joissa seksiasioista ei puhuta mitään, paitsi jo on aivan pakko sanoa jotakin asiasta, joka kiinnostaa kollegoita aivan sairaasti. Olit toimistosihteerin kanssa työmatkalla, olette aina paljon yhdessä, antoiko vain ei? Ketä professori on pannut? Kaikki tämä tarkoittaa, etteivät miehet opi miehistä mitään, kun kysymys on seksistä. Miespolo on aivan yksin kohtuuttomien vaatimusten ja omien odotusten paineessa. Miten on tilannekohtaisen impotenssin kanssa, onko joku muu joskus kokenut samaa? Paras vain touhuta omiaan ja valehdella niin kuin kaikki muutkin, tai jos seura sitä edellyttää, pitää suunsa kiinni. Miehen tieto miesten seksistä on todella rajoitettua. Naisista hän sen sijaan oppii aika lailla.

Naisten kohdalla puhumattomuus lienee sääntö, nykyään varmasti vähemmän kuin ennen. Uudet sukupolvet ovat vanhempia avoimempia, olen varma siitä. Olen myös varma siitä, että oman sukupolveni naiset eivät olleet avoimia seksikokemustensa kanssa, tarkoitan siis yksityiskohtia. Ehkä on myös niin, että avoimuuden lisääntyessä valheet ja liioittelu lisääntyvät vielä nopeammin kuin avoimuus. Naisten puhe lähestyisi silloin miesten puhetta samoin seuraamuksin: tieto seksistä ei lisäänny vaan vääristyy. Naiset eivät tunne naisen seksuaalisuutta, vaikka olen valmis tekemään tähän varauksen: naiset tietänevät enemmän naisista kuin miehet miehistä.

Kuinka yleistä on, että naiset kertovat yksityiskotia anaalista viehtymyksistään, fetisseistään, ja kivun tai nöyryytyksen kaipuustaan? Seksi on iso ja monipuolinen kenttä, jonka nurkkiin ei keskinäisen ymmärryksen luoma valo ylety kuin häivähdyksinä. Ja muistettakoon, että seksi on helposti kuvottavan inhottavaa noin vain kuvattuna - kun halu ei ole paikalla -, ja samalla tavoin puhe seksistä on kauheaa ja sensuroitavaa. Seksitermit ovat likaisia, eikä niitä saa käyttää kuin aivan erityisissä tilanteissa, joissa niiden vaarallisuus ei ole suoranainen uhka. Kaikki seksissä on salaista ja salattavaa, halu, puhe, kuvat, esiintyminen ja teot. Samalla seksi on vapaata kaikessa groteskiudessaan, joka sitten kääntyy parodiaksi omasta itsestään.

Kaikesta tästä seuraa järeä johtopäätös: seksin ja seksuaalisen halun ja sen ohjaaman toiminnan moninaisuus on valtava. On turha kuvitella, että mies ja nainen naivat niin kuin opetettu on, hissukseen lähetyssaarnaaja-asennossa. Halut ovat moninaiset, oudot, kummalliset ja hämmentävät. Kaikelle on tilaa, kun kukaan ei tiedä mitä muut tekevät. Seksi ja seksuaalisuus muodostavat oudon tyhjiön, jossa jokainen on omillaan toteuttamassa omia halujaan tietämättä, mitä muut haluavat ja tekevät. Ehkä mies ja nainen aloittavat niin kuin kuuluu ja opetettu on. Alasti pimeässä lukitun oven takana, vähän suuseksiä ja sitten kulli ykköseen ja siemen lentää kondomiin, jos on vieraan kanssa, ja naisen sisään, jos on oma. Siinä on tyttö sitten kuin omena, posket punaiset ja siemenet sisällä. Sitäkö se sitten on? Ei todellakaan, vaan pitkän päälle aivan jotakin muuta, villiä tai ainakin outoa ja aina niin vaikeasti ymmärrettävää.

Löysin antikvariaatista ostamani kirjan välistä lehtileikkeen, josta saa hyvän ja samalla korkeakulttuurisen esimerkin. Jukka Petäjä kirjoittaa James Joycesta ja hänen vaimostaan Nora Barnaclesta kertovan kirjan arvostelussaan näin:

H. G. Wells lohkaisi, että James Joycen seksuaalisen orientaation perustana oli puhdas "kloaakkiriivaannus". Joyce nimittäin nautti anaalisuudesta: sukupuoliyhteydessä hän halusi, että Nora ulosti. Myös alusvaatteet olivat hänen himonsa pysyvä kohde. / Kirjeissä Joyce herkutteli erilaisilla seksuaalisilla taipumuksillaan ja yhdisteli mitä levottomimpia mielikuvia. Hän halusi, että Nora ruoskisi hänet, jos hänen saastaisuutensa loukkasi. Nora vastasi samalla mitalla ja kuvasi yksityiskohtaisesti, kuinka kävi klosetissa. Kirjeet innoittivat molemmat turvautumaan oman käden oikeuteen, masturbaatioon. (HS 4. 3. 1992).

Artikkeli on hieno tavalla, jota enää harvoin näkee lehdissä. Petäjä kuitenkin sanoo, että sana "Barnacle" tarkoittaa hanhea. Tämä ei ole aivan totta, koska sana tarkoittaa barnakkelia eli hanhenkaulaa, joka on äyriäinen, ja barncle goose on hanhilaji. Joka tapauksessa, Joycen Odysseusta pidettiin siveettömänä teoksena ja Joycea itseään inhottiin sen takia. Maila Talvio kertoo kirjeissään, kuinka hän suurlähettilään ylpeä rouva kävi Lontoon Pen-klubin kokouksessa, jossa vieraana oli itse James Joyce. Talvio inhosi Joycea sydämensä pohjasta, aivan kuin tämä olisi ollut joku saastainen eläin. Talvio kirjoittaa Joycen ulkonäöstä moraalisen rappion kuvana.

Mutta kirjeet ovat kirjeitä. Toisiaan kaipaavat ihmiset kirjoittavat mitä kirjoittavat, ja kirjailijan mielikuvitus toimii miten toimii, yleensä kai luovasti. Joycen tapauksessa teksti, sanat ja tapahtumat sekoittuvat toisiinsa tavalla, jota siveä ihminen ei sietänyt Joycen aikaan eikä siedä vieläkään. Toki Odysseuksen rivous on tänään jo väljähtänyttä, mutta uusiakin esimerkkejä riittää. Ei saa kirjoittaa seksistä, koska se on rivoa, saastaista ja loukkaavaa. Kirjallisuuden Nobelin palkintokin on varattu siveellisesti ylentäville teoksille, ei siis James Joycelle tai Henry Millerille, noille aikansa suurimmille kirjailijoille.

Joka tapauksessa, tietämättömyys merkitsee vapautta, tieto puolestaan kahlehtii. Filosofit toistelevat usein Francis Baconin vanhaa fraasia, "tieto on valtaa", mutta aina yhden valta rajoitta toisen tekoja. Kun sanomme, että tieto vapauttaa, tarkoitamme, että tietävä osaa toimia oikein. Tämä on Rousseaun ja Kantin käsitys vapaudesta, joka on aina sidottu oikein toimimiseen. Toinen, libertaristinen ajatus vapaudesta sanoo vain, että vapaus on toimintaa ilman rajoja. Siis, jos ei tiedä mitään, ei myöskään tunne rajoja, ja jos tunne rajoja, niitä ei voi noudattaa.

Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, miten veistä ja haarukkaa käytetään oikein, joten olen vapaa syömään veitsellä ja haarukalla aivan miten vain haluan. Juuri tämä on vapautta. Kun ei tiedä, toimii ilman rajoituksia, jos ylipäänsä tekee mitään. Mutta mies ja nainen tietävät aina sen verran, että jotakin tässä tarvitsee tehdä. Ja he tietävät, mitä seksi on, mikä on oikein ja normaalia - siitä on hyvä aloittaa. Mutta sitten kaikki muuttuu, kun halut kehittyvät ja eriytyvät, mieleen tulee vihjeitä siitä, mitä voisi olla ja mitä tehdä, ja niin kaikki alkaa muuttua. Tai sitten mikään ei muutu ja seksi kuihtuu suhteesta pois, jää muistojen kirjaan kaihoisana kappaleena tai menneisyyden outona ilmiönä.

Kun ei ole tietoa, ei ole myöskään yhteisöllisen normaaliuden normeja. Kun on tietoa, tiedosta syntyy välttämättä normeja, sitä vaatii yhteisöllisyys ja sitä koossa pitävä logiikka. Ei ole yhteisöä ilman normaalin halun ja toiminnan vaatimusta. Tätä mekanismia sietää vähän selittääkin, koska seksin kohdalla se puuttuu. Tilanne on monimutkainen: normi puuttuu, koska seksi on salattu maailma, josta normeja ei löydy; toisaalta seksi on salattu maailma, koska seksillä ei ole normeja ja tämä tekee sen salattavaksi. Ajattelu ja argumentti kulkevat kehää.

Tietysti seksillä on julkiset norminsa, siis pedofilia on rikos ja ulosteiden kanssa pelehtiminen saastaisen inhottavaa, alusvaatefetisimi on säälittävää ja sadomasokismi pelottavaa. En kuitenkaan halua puhua tässä julkisista ja ikään kuin virallisista normeista vaan nimenomaan implisiittisistä normeista eli piilonormeista, jotka ihmisen tajunnassa koko ajan määrittävät hyväksyttävä normaalisuutta ja siitä poikkeamisen asteita. Tässä piilonormilla tarkoitetaan sallivaa normia, siis mitä on lupa haluta, mistä on lupa puhua ja tehdä. Virallinen normi ja piilonormi ovat usein ristiriidassa keskenään siten, että piilonormi sallii sen, mitä virallinen normi kieltää.

Aviollinen uskollisuus saattaa hyvin olla virallinen normi, jota vaalitaan puheissa, vaikka aviollinen uskottomuus olisi miten yleistä tahansa. Jos se on yleistä, mikään piilonormi ei kiellä sitä. Siitä voi kertoa kavereilla ja jopa saada osakseen ihailua, joka tarkoittaa, ettei uskottomuus ole mikään kielletty leikki. Sitten on seksileikkejä, joista ei puhuta, jotka ovat yhtä aikaa haluttavia ja yksityisiä. Esimerkkinä vaikka lapsipornon katselu tai eläinseksin harrastaminen. Netin pornosivuilta saa kattavan kuvan: osasta harrastaja pystyy keskustelemaan kavereiden kanssa, mutta ei suinkaan kaikista. Mies pukeutuu naisen vaatteisiin ja vaatii vaimoa piiskaamaan itseään itkuun asti - ei mikään hyvä julkisen keskustelun aihe. Tällaiset puheenaiheet ovat sovinnaisuussääntöjen vastaisia, kun sovinnaisuussääntö on nimenomaan kielto, siis negatiivinen normi.

Tilanne on monimutkainen. Seksin kieltoja on kolmea lajia, siis virallisen normit, kuten lait, piilonormit ja sovinnaisuussäännöt. Ensimmäinen laji on ilmeinen ja itsestään selvä. Toinen tarkoittaa piilotettua mutta yhä mainittavissa olevaa halua, kolmas halua, josta ei pidä puhua. Toinen on julkinen salaisuus, kolmas taas kätketty halu, jonka paljastumisella on aina hintansa, joskus kovakin.

Ihminen on matkiva olento ja eläin, joka aina pyrkii käyttäytymään samoin kuin muut. Me kopioimme halumme ja tarpeemme muilta. Katsokaa vaatetusta ja kuunnelkaa puhetta, yhdenmukaisuus on aivan ilmeinen ja vastaansanomaton. Me kaikki olemme kuin yhdestä muotista. Me syömme samoja ruokia ja kuuntelemme saamaa musiikkia, mikä nyt sattuu olemaan muodissa. Me luemme dekkareita ja katsomme Hercule Poirotia TV:sta. Kaiken takana on normi, joka vaatii samanlaisuutta, yhdenmukaisuutta ja sopeutumista tavalliseen. Kyse ei ole vain tilastollisesta samanlaisuudesta vaan normin noudattamisesta. Tuo normi ei ole virallinen normi vaan sovinnaisuussääntö. Japanissa on sanonta, ylös lattiasta sojottava naula hakataan alas. Tämä on äärimmäinen esimerkki, joka on osaltaan sovellettavissa Suomeenkin. Kaikilta vaaditaan sitä samaa.

Seksin ongelma on siinä, ettemme tiedä mitä meiltä kielletään sovinnaisuuden nimissä. Lakia me kunnioitamme ja piilonormit me tunnemme, mutta sovinnaisuussäännöt puuttuvat. Me emme tiedä mitä toiset tekevät ja siksi emme osaa mukautua siihen mitä pitäisi tehdä. Me tunnemme normit vain sillä perusteella, että tutustumme toisten haluihin ja toimintaan. Seksin kohdalla tämä ei ole mahdollista, koska seksi on salaista ja salattua, valehdeltua ja aina niin outoa.

Vaellamme pimeyden valtakunnassa omine pakottavine haluinemme, jotka toteutamme kaikessa hiljaisuudessa ja aina salassa. Saatamme hävetä ja pelätä omia halujamme, mutta toteutettava ne silti on. Tärkeintä on, ettei kukaan saa tietää, paitsi kumppani, joka on siinä samassa veneessä kanssani. Naiset ovat hienotunteisia, sillä he tuntevat miehen heikkoudet. Näin selittyy seksin villi moninaisuus, normittomuus ja perimmäinen pelottavuus. Seksi on kalteva pinta: kun aloittaa vienosti lähetyssaarnaaja-asennossa, päätyy ties minne omituisuuksien keskelle. Seksuaalinen halu on lisäksi yleistyvää. Miehen kulli ja naisen pimppi tuntuvat kuuluvan yhteen, mutta sitten tarjoutuvat käsi, suu ja p-reikä yhtä hyvin käytettäviksi. Pimppiin voi yrittää tunkea koko käden. Ja sama koskee ruumiin eritteitä, aina miten pariskunta sattuu tuntumaan. Seksihalu valloittaa ympäristönsä seksualisoiden sen yksityiskohdat. Tukka, iho, jalat, vaatteet, hajut kaikki saavat seksuaalisen merkityksen, joka laajenee ja tarttuu yhä uusiin kohteisiin. Seksi on normitonta. En tiedä mitä sovinnaisuussäännöt kieltäisivät, jos sellaisia olisi olemassa.

Otetaan aivan yksinkertainen sepitteinen esimerkki, joka selventää asiaa. Oletetaan iso tavaratalo vieraassa maassa ja kulttuurissa, siis kauppa, jossa on kaikkea, ruokaa, vaatteita ja kaikkea muutakin. Olet juuri tullut maahan ja tarvitset aivan kaikkea, joten kuljet ympäriinsä ja ostat mitä haluat. Jostain syystä olet yksin kaupassa, joten ostaa rauhassa juuri mitä haluat. Kukaan ei tunne, tiedä eikä välitä sinusta. Olet vapautunut ja onnellinen. Menet ostostesi kanssa kotiin ja otat tavarat käyttöön. Nyt havaitset ongelman. Olet pukeutunut väärin ja tarjoat vieraillesi vääriä ruokia, kotisi näyttää kummalliselta, joten olet kävelevä katastrofi. Sinun olisi pitänyt ensin tutustuttava ihmisiin ja kulttuuriin, jotta osaisit ostaa oikein ja asustaa itsesi kunnolla. Sinun on mentävä uudestaan ostoksille. Esimerkki on sepitteinen, koska tuossa tavaratalossa oli kaikkea, myös vääränlaista tavaraa. Näin ei todellisuudessa ole, koska myynnissä on nimenomaan normin mukaista tavaraa. Voit ostaa huoletta, koska tarjonta kertoo, mikä on nyt ja tässä normina, siis vaatimuksena. Mies ei mene naisten osastolle, vaikka nainen saattaa joskus ostaa jotakin itselleen miesten osastolta - niin se menee. Vaikka kuinka tekisi mieli, mies ei saa ostaa itselleen naisten alusvaatteita ja sukkia. Pitää ainakin teeskennellä ostavansa parilleen lahjaksi.

Seksi on kuin tuo tavaratalo, josta ostaa itselleen normin vastaista tavaraa. Ero on vain siinä, ettei ostaja koskaan ja missään esittele ostoksiaan vaan salaa ne huolellisesti. Ostokset tehdään yksityiskäyttöä varten, joten mikään normi ei pääse vaikuttamaan. Sovinnaisuussäännöt eivät päde. Piilonormi säätelee puhetta ja kertomuksia seksistä, mutta tämä johtaa vain entistä suurempaan salailuun. Ihminen saa kertoa panojensa määrän ja liioitella tai vähätellä sitä, sen piilonormi sallii, mutta ei kertoa mitä todella tapahtuu ja mitä oikeasti halutaan.

Tietämättömyys ja informaation puute vapauttavat seksin ja laajentavat seksuaalisuuden alaa. Minä en tiedä mitä sinä teet ja päinvastoin. Mitään sovinnaisuusnormia ei pääse muodostumaan, siis kukaan ei tiedä mitä seksiä pitäisi olla ja mitä ei pitäisi olla. Jokainen tekee mitä haluaa, eikä kerro kenellekään. Porno antaa uusia ideoita rajattomasti ja luo halun haaveiden kohteita, mutta ei vaikuta tietoon siitä, mitä kukin tykönänsä tekee. Pornonsivujen todistusvoima on suuri, ja tässä esitelty ideani seksin alan laajuudesta ja seksuaalisuuden kohteiden moninaisuudesta perustuu pornonsivujen rehelliseen todistukseen. Porno tietysti omalla tavallaan harhaanjohtavaa, sitä en kiellä.

Vielä yksi tärkeä asia seksihalusta, nimittäin seksihalu on spesifiä tai erikoistunutta hyvin erikoisella tavalla: kiihottumiseen vaikuttavat yksityiskohdat ovat tarkkarajaisia ja hyvin määriteltyjä. Karvainen mies on partnerille kiihottava tai sitten selvästi vastenmielinen. Joku katsoo pornosivuilta vanhoja ja lihavia ihmisiä, joku treenattuja vartaloita. Joka katsoo nuorten tyttöjen jalkojen väliä lähikuvissa, mutta ei kestä häpyhuulien raottamista, siis sisäkumin näyttämistä. Joka haluaa katsoa vihjailevia eroottisia kuvia, toinen haluaa nähdä kaiken. Amsterdamin punaisten lyhtyjen näyteikkunoissa on kaunottaria, tavallisia tylleröitä ja rumia ihmisiä.

Ruman kanssa meneminen on ehkä joillekin helpompaa kuin upean kaunottaren, jonka erinomaiset avut masentavat ahdistavat tavallista naapurin poikaa. Oli miten oli, varsinkin netin tarjonta osoittaa, kuinka spesifejä kiihottavat yksityiskohdat voivat olla. Osmo Kontula sanoi joskus, että netistä löytyy jopa nenäkarvaseksiä Tämä todistus pätee ainakin miehistä, naisten kohdalla tilanne on arvioitava erikseen, homomiehistäkään en tiedä. Mutta netin todistus on epäämätön. Kukaan ei kiihotu kaikesta, ja parhaat orkut saa aivan spesifeistä aiheista. Kuulin aikuisen naisen kerran sanova jotenkin näin: On se kumma, että tissimiehen vaimolla ei ole tissejä eikä säärimiehen naisella sääriä. Kas siinäpä tosi arvoitus.

Nettiporno kattaa käsittämättömän laajan kirjon seksuaalista materiaalia. Pikkutytöt levittävät pimppiä ja peräreikää ikionnellinen hymy huulillaan, amatöörit laittavat nettiin filmiä panoistaan ja runkkaamisestaan, raakaa piiskaamista löytyy, seksiä eläinten kanssa ja aivan vaikka mitä. Lapsipornoa ei saa kitkettyä pois. Netissä esiintyminen on itsessään seksiä, kun sen tekevät amatöörit silkasta rakkaudesta lajiin, ja samalla netti kertoo seksin variaatioista kaiken.

Mitä se kertoo? Se kertoo, että katsojia ja ostajia on kaikelle tälle materiaalille, ei sitä muuten verkossa olisi. Tutkimusten mukaan naiset katsovat pornoa, ei niin paljon kuin miehet, mutta kun he katsovat, he suosivat lesbopornoa - kiinnostava fakta, jonka selitystä en tunne enkä tiedä. Katsovatko lesbot lesbopornoa, vai onko se vain "lesbopornoa". Joka tapauksessa, pornon suuri varieteetti merkitsee halujen hämmästyttävää erilaisuutta. Uskon, että porno heijastelee todellisuutta ja samalla rikastuttaa sitä.

Porno luo uutta seksuaalisuutta, mutta on samalla tiukasti kiinni siinä, mitä ihmiset itse asiassa haluavat. Otetaan esimerkki. Suuseksin yletön tarjonta nettipornosivuilla luo normia suuseksin puolesta, se on ikään kuin normaalia ja siten normin mukaista, ja antaa toimintamallin kokeiltavaksi. Lisäksi tulee vielä sperman kanssa leikkiminen ja sen nieleminen suurenmoisena ohjelmanumerona.

Katsoja huomaa tämän olevan myös hänen juttunsa. Porno on siis antanut idean, laajentanut seksin todellisuutta ja mahdollistanut uusia kokemuksia, mutta vain joillekin. Muut sivuuttavat nuo sivut inhoten. Mutta he, jotka jäävät, toteavat noiden sivujen vastaavan omaa halutodellisuuttaan jossakin laajennetussa muodossa. Porno luo, mutta on samalla kiinni olemassa olevissa haluissa. Ellei näin olisi, miksi joku jäisi noille sivuille ja toiset pakenevat kauhun vallassa? Nuo sivut sopivat yhden halumaailmaan, mutta eivät suinkaan kaikkien.