Kansa on muka taas puhunut

Teksti Harald Olausen

Some alkaa vedellä viimeisiään. Tai ainakin siltä tuntuu, kun sen syövereissä liikkuu. Jutut ovat tylsiä ja vaihtoehdottomia. Tulee vielä aika, jolloin ihmiset inhoavat somea ja ihmettelevät, miten jotkut ovat voineet roikkua siellä päivät pitkät ja miten se vaikutti ihmisten elämään ja politiikkaan.

Sen huomaa siitä, kun katsoo millaisia ihmisiä ja mielipiteitä siellä esitellään. Vaikuttaa, että kaikki joksikin haluavat ja jotain suurempaa itsestään luulevat, ovat ainakin twitterissä, mikä on täyttä hölynpölyä alusta loppuun. Mielipiteiden esittäminen on eri asia kuin faktoihin perustuvan tiedon.

Ongelma on aina ollut vain siinä, että joku ja jotkut haluavat omistaa totuuden ja ohjailla sillä muiden elämää haluamiinsa suuntiin ja rahastaa sillä. Yksi sellainen on nykyajan pelottavimmaksi hirviöksi ja uhkaksi vapaiden kansalaisten demokratialle noussut monimiljardööri Elon Mask ja hänen temppunsa, kuten inhotun ja vihapuheista elävän toisen hirviön, Donald Trumpin päästäminen takaisin riehumaan twitteriin.

Päätös oli odotettu. Itseasiassa siitä lähtien kun Musk ilmoitti ostavansa twitterin, motiiviksi arvailtiin ensin Trumpin auttaminen ja myöhemmin oman poliittisen uran aloittaminen twitterin siivittämänä. Mutta onneksi asiat eivät tapahdu niin kuin niiden toivotaan tapahtuvan. Musk ei ole yhtään sen paremmassa huudossa kuin Trumpkaan maailmalla mitä tulee totuuden kopelointiin itselleen mieluiseksi.

Ihmiset ja poliitikot alkavat olla ympäri maailman kyllästymispisteessä somen vihapuheen voimaan. Edessä saattaa olla demokratian turvaamistalkoiden nimissä somen pahojen voimien eli valheiden ja vihapuheiden levittämisen estävät lait. Eikä se olisi ensimmäinen kerta varsinkaan USA:ssa kun näin tehtäisiin kun yritetään oikealta kurssilta eksynyt isoa laiva palauttaa turvallisesti linjalleen.

Yhdysvalloissa on ollut vuodesta 1890 voimassa ns. antritrustilait, joiden tehtävänä on ollut estää vinoutunutta kilpailua. Siinä voisi olla mallia muullekin maailmalle. Omistuksen keskittyminen ja nimenomaan mediaomistuksen, on vaaraksi sekä ihmisille että demokratialle.