Keitä ovat somokraatit?

Teksti Harald Olausen

"Kennedy tuomitse lehdistön sekä sen takia, että se kirjoitti liikaa että sen takia, että se kirjoitti liian vähän." -Thomas C. Reeves "A Question of Caracter-A life of John F. Kennedy" (Bloomsbury 1991).

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja, Tytti Tuppurainen, puhuu jatkuvasti somokraateista. Eduskunnasta ei kuitenkaan löydy sellaista puoluetta. Mutta keitä he sitten ovat? Tuppurainen tarkoittaa ilmeisesti sosiaalidemokraatteja. Hänelle on jäänyt puhekieleen vain paha tapa lyhentää kiireessä demarit somokraateiksi. Ihan samalla tavalla teki eroamaan pääministerin paikalta joutunut Antti Rinne. Mutta selitys oli paljon inhimillisempi. Rinteellä on paha puhevika ja niinkin pitkän sanan, kuin sosiaalidemokraatti, lausuminen ei häneltä onnistunut, vaan Rinne alkoi käyttää lyhennettä "somokraatit" yhtä huonoin tuloksin. Hänelle naurettiin kokouksissa, ja lopulta demarit hylkäsivät hänet. Tarina ei kerro johtuiko se somokraateista.

Puheista viis, vaikka ne ovatkin paljastavia. Puheissa on aina kysymys vallasta ja vaikuttamisesta ja millaisen vaikutuksen annat itsestäsi, niin tietoisen kuin tiedostamattomankin. Ulkoinen olemus on aina ratkaiseva. Tuppuraisessa somokraattipuheineen näemme viekastelevan poliitikon, joka ajattelee toista kuin mitä tekee. Hän nöyryyttää ovelasti leikkimällä nöyrää ja unohtamalla tarpeen tullen viisaasti kaiken puhumansa. Ajatuksen ydin on se, että unohdus käyttää mielikuvitusta: prosessi, jossa torjuttu nostetaan tietoiseksi, paljastaa kerros kerrokselta merkityksellisiä mielleyhtymiä. Torjuttu näyttäytyy negaationa, ja hänen puheistaan paljastuu se, mikä sana ei ole. Tarvitaan vain yksi valonsäde tuottamaan kuvasta positiivi.

Platonin perintönä Freud kutsui tätä prosessia sanalla "anamnesis", mikä tarkoittaa torjutun tiedon vähittäistä esiin kutsumista. Sanan avulla minä palaa itsensä luokse. Tuppuraisen agenda on pitää itsensä hinnalla millä hyvänsä uuden puheenjohtajan rinnalla SDP:n näkyvämpänä poliitikkona. Tässä somokraattisen höpötyksen ydin ja takaa-ajatus selkeästi sanottuna. Somokraatti-sanan ilmentyminen 2020-luvulla kertoo myös uudesta ajasta paljon, kuten myös se, että sitä ovat alkaneet käyttää edellä mainitut SDP:n johtajat. Herää tietenkin kysymys: yrittääkö kova pyrkyri Tytti Tuppurainen erottua joukosta matkimalla (epäsuosittua) Antti Rinnettä sösöttämällä kotoisasta epäselvästi saaden samalla lisänä erikoishuomiota? Kyllä!

Tuppuraisen jatkuvan sössötyksen somokraateista tekee epäilyttäväksi se, että muuten hän on sujuvasanainen, ja osaa lausua päällisin puolin suomea kohtuullisen hyvin ollakseen demari. Onko somokraattinen hässäkkä siis vain Tuppuraisen omaa showta yrittäessään nöyryyttää poliittisia vastustajiaan? Tästä esimerkiksi psykiatri Juhani Mattila, joka kuvaa kirjassaan Nöyryytys (Kirjapaja 2017) tunteettomuutta ja ronskiutta ihmisen ominaisuuksina tunneherkkyyden puutoksena juuri niin kuin sitä käyttävät härskisti hyväkseen julkisessa manipuloinnissa, jollainen Tuppuraisenkin operaatio on. "Joidenkin ihanteiden mukaan ihmisen pitäisi olla ainakin ulospäin vakaa; hänen mielialansa pitäisi pysyä tasaisen leppoisana ja tyytyväisenä riippumatta olosuhteista."

Se ei kuitenkaan voi olla Mattilan mielestä tavoiteltava normi, joka sopisi kaikille. Tällainen hyvä itsetunto saattaa olla merkki tunneherkkyyden puutteesta ja joustamattomuudesta. Ihmisessä on silloin jotain kovaa ja luutunutta, ihan kuten selvästikin myös Tytti Tuppuraisessa, joka sössöttää somokraateista peittääkseen kovuutensa ja aikeensa. Mutta kaikki ei mene kuin Strömsössä, siitä Mattilan kirjassa on kohtaus, joka kuvaa tavallisen mielen voimaa sekoittaa valmiita pakkoja ja pahoja aikeita: "Härön elokuva Näkymätön Elina kuvaa nuoren tytön taistelua ruotsalaisessa koulussa, kun hän halusi pitää päänsä eikä alistunut opettajan tahtoon. Äiti, päinvastoin kuin Elina, mielisteli ja puolusti opettajaa, syytti Elinaa ilkeäksi ja kiittämättömäksi. Mutta Elina ei nöyristellyt eikä antanut nöyryyttää itseään."

Mattilan mukaan Elina vain puolustautui uljaasti, ja tuli siinä ohessa nöyryyttäneeksi opettajaa, joka yritti iskeä loukkaantuneena takaisin ja pakottaa Elinan nielemään ylpeytensä ja pyytämään anteeksi. Elina ei antanut periksi, koska toimi mielestään oikein puolustaessaan oppilastoveriaan. Hän ei taistellut opettajan auktoriteettia vastaan, vaikka niin pinnallisesti katsoen voisi ajatella. Hän ei ollut mitään tai ketään vastaan vaan oikeudenmukaisuuden puolella. Koko luokan yhtyminen protestiin johtui opettajan mielivaltaisesta käyttäytymisestä, kun tämä käytti oman roolinsa pönkittämiseen ja lasten nöyryyttämiseen. Juuri tätä keinoa Tuppurainen yrittää. Hän on sisäistänyt elokuvan sanoman tehokkaasti. Kokoomuksen ja persujen nöyryyttäminen on tätä.

Kysymys on Orpon-Purran hallituksen kunniasta nyt kun gallupit näyttävät persuille Britannian konservatiivien tapaista rökäletappiota. Eikä hyvissä asemissa hallitusten naurettavien töppäysten takia kyttäysasemissa oleva SDP uusine johtajineen voi olla käyttämättä ilmaista mainosta oman kilpensä kiillottamiseksi. Oikeisto ei saa millään ilveellä läpi rajalakia, ja SDP kiristää sen tukemisella itselleen poliittisia voittoja tekemällä samalla hallituksen osto- ja myyntitoiminnan naurettavaksi äänestäjien silmissä. Hallitus on heikko ja sitä nöyryyttää somokraateista sössöttävä verovirkailijan näköinen, vuoroin sinisiin, punaisiin, oksennuksen värisiin, mustiin ja nyt keltaisiin pukeutunut somokraatti, joka kiusaa höpötyksillään altavastaajiksi jäänyttä heikkoa hallitusta ja kostonhimoisella kansalla on hauskaa, vaikka se ei pidä Tuppuraisesta eikä pidä tätä kivana.

"Nöyryytys merkitsee kokemusta arvokkuuden menettämisestä. Nöyryytetty ihminen kokee joutuvansa keinottomana vääryyden kohteeksi tai alistetuksi. Yksilön ohella myös kokonaiset kansanosat tai kansakunnat voivat kokea tulevansa nöyryytetyksi. Juhani Mattila selvittää teoksessaan, miten nöyryytyksen kokemus vahingoittaa mieltä ja miten nöyryytykset ja niiden pelko vaikuttavat käyttäytymiseemme ja rajoittavat meitä. Tärkeä teos tarjoaa näkökulmia myös nöyryytyksen kokemuksen käsittelemiseen, oman arvokkuuden ja omien voimavarojen uudelleen löytämiseen sekä nöyryytyksen jälkiin yhteiskunnassamme."- Kustantajan mainoistekstit kirjasta.

Kyllähän tämän vielä kestäisi, mutta kun Tuppuraisesta paistaa läpi itsetyytyväisyys siihen, että hän osaa ja saa höynäytettyä löperillä puheillaan melkein kenet tahansa somokraatin, mikä ei olisi kovinkaan vaikea tehtävä edes naapurin luihulle kissalle. Mutta kun Tuppuraista hetken katsoo hieman tarkemmin, hän ei enää näytä verovirkailijalta, vaan poliittiselta jyväbroilerilta, jolla on pellen kasvot, ylipunatut kurmotushuulet, ja joko Anttilan viimeisestä alennusmyynnistä 90-luvulta ostamat neonväriset housupuvut, bleiserit ja muut halvat tuulipukukansan hurmaamiseen tarvittavat akkaintamineet (tuleehan hän umpimielisten ja turpeiden maalaisihmisten Oulusta), tai sitten Tallinasta juuri, kun maa itsenäistyi vuonna 1991, yhteislaulun voimalla Puna-Armeijan hoilottamaa Kansainvälistä vastaan, kaupungin viimeisestä aidosta neuvostomuodin mekasta toverihintaan tottakai!

On kyseessä sitten kuka ja mikä tahansa nuo kasvot ovat luihun petturin ja oikeistodemarin. Tuppurainen olisi ensimmäinen kokoomuksen loikkaava, jos siitä saisi kasapäin rahaa ja mainetta sekä kunniaa - juuri niitä tärkeitä asioita, joiden takia hän seisoo ilta illan jälkeen kärsivällisesti ylipunatut huulensa töröllä yhtä perverssin näköisenä kuin yövuoronsa aloittava hömelön ilotytön vanhempi painos, itseään tyhmemmän puheenjohtajansa, Antti Lindtmanin takana tuntemassa syvää myötähäpeää, koska maan tuleva pääministeri on selvästi idiootti, eikä osaa edes kunnolla alkeita maan toisesta virallisesta kielestä ruotsista.

https://www.suomalainen.com/products/noyryytys