Keskustapuolueen takinkääntö?
Teksti Harald Olausen (HUOM: Tekoälyvapaatuotanto)
Ruotsissa vaalit ovat aina yhtä jännittävä ja täpärä näytelmä, jossa politiikan arvopohjaa ravistellaan kunnolla. Niin nytkin, vaikka jotain hämärää ja aavistuksenomaista pahaa oli syyskuun alun 2026- vaali-iltana kameroiden eteen marssineiden Ruotsin kokoomuksen johtohenkilöissä. Heidän naamoiltaan paistoi läpi yllättäen (huonosti) piilotettu voitonvarmuus. Kokoomus (on ainoa, joka) tietää, etteivät demarit puheenjohtajansa johdolla saa muodostettua uutta hallitusta vaan he, kunhan keskustapuolue on ensin tullut kasvojaan menettämättä ulos kaapista ja hypännyt omiensa, perinteisen porvariblokin joukkoon.
Ruotsin vaalit ovat tärkeät. Muutama päivä vaalien jälkeen alkoi ruotsalaismedioissa aavistelut porvarihallituksen mahdollisuudesta kyteä hiljaa pinnan alla. Jokin ei oikein täsmännyt. Tuntui kuin peli olisi etukäteen käsikirjoitettu ja jo pelattu. Porvarileiri ei anna helposti periksi, sillä punavihreät ovat luvanneet romuttaa heidän saavutuksensa. Kyseessä on suurten panosten politiikka ja panoksena koko maan herruus seuraavaksi neljäksi vuodeksi eteenpäin. Pelaajatkin ovat korkealta huipulta. Ei ihme, että äänenpainot kovenevat ja syytöksiä lentää puolelta toiselle. Kova peli on alkamassa.
Ruotsin Yle, eli SVT alkaa hereillä, ihan kuin olisi saanut vihjeen korkealta taholta politiikan kulisseista. SVT lähettää uutisohjelma otsikolla Stor beredd att göra försök, missä eroava pääministeri Ulf Kristersson myhäilee arvoituksellisesti tyytyväisen oloisena mahdollisuudesta muodostaa vanha porvariblokki keskustapuolueen avulla. Onko sopimus jo syntynyt ja mitä se mahtaa pitää sisällään? Voiko tällaista tapahtua Ruotsissa? Jännitys tiivistyy. Kuka on ratkaisija? Tätä kirjoitettaessa demareiden johdolla on jo käyty hallitustunnusteluja. Ne saattavat olla jo ratkenneet. Mutta mikä on keskustapuolueen rooli? Onko se myynnyt nahkansa?
Jos on, katsoja pääsee mukaan seuraamaan yhtä modernin Ruotsin härskeintä vaalivilppiä, onhan porvarinlokkiin mahdollisesti siirtyvä keskustapuolue mennyt valheen voimin vaaleihin sammutetuin lyhdyin ja siis jo etukäteen tarkoituksellisesti. Totuus on se, että pieni hallitseva sisäpiiri on koko ajan laskenut keskustapuolueen takinkäännön varaan Plan B:nä siitä lähtien, kun gallupit alkoivat muutama vuosi sitten näyttää punavihreälle blokille voittolukuja. Porvareilla on ollut hyvää aikaa toteuttaa suunnitelmansa keskustapuolueen uittamiseksi mukaan yhteistyöhön. Katsoja haukkoo henkeään: onko tämä totta?
On kyllä ja selitystä siihen voi hakea ihmisen psykologiasta, ja jopa saalistaja-saalistettava asetelmasta asti. Ranskalainen Gustava Le Bonin meriselitys kirjassa Joukkosielu sopii hyvin tähän kohtaan. Hänen mukaansa ihminen putosi hätätilanteissa lähes välittömästi "sivistyksen tikkailla johonkin askelmia alemmas". Ihminen panikoituu ja hänen todellinen luonteensa, mikä ei ole mukava eikä avulias, paljastuu ja teot ovat sen mukaisia. Tämä sovellus toimii myös politiikassa. Ja erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa panokset ovat kovia akselilla kuolema-elämä kuten nyt Ruotsissa. Mutta aina on hyvää ja hyvään uskovia.
En ole lainkaan varma, että maata suvereenisti lähes aina hallinneen ison ja vaikutusvaltaisen sosialidemokraattien paluu valtaan olisi Ruotsille hyvä. Maahanmuuttokysymys repii myös Ruotsia, jossa slummijengit varastelevat poliisiautoja ja näyttävät heille keskisormea poliisien uskaltamatta tehdä asialle juuri mitään. Seurasin sillä silmällä vaaleja ja keskusteluja, että miltä demareiden valehtelu ja vakuuttaminen vaikuttivat. Ruotsin porvarihallitus teki saman kuin Suomessakin, korjaavat demareiden virheet ja sitten tulevat taas demarit, jotka peruuttavat porvareiden uudistukset. Silti Ruotsi on talouden suurvalta ja edelläkulkija.
Hallitusneuvottelut ovat siis käynnissä kulissien takana Ruotsissa. Vasta ensi viikolla ja sitä seuraavina viikkoina saamme enemmän tietoa missä mennään. Koko Ruotsi pidättelee henkeä jännityksestä millaisen hallituksen saa. Tämä kirjoitus on kuin veto. Olen veikannut keskustapuolueen kääntävän takkinsa päätellen niistä pienistä merkeistä mitä ilmassa on ollut, kuten olen edellä artikkelissani kuvannut. Keskustapuolue, joka aatteellisesti kuuluu porvariblokkiin, on nyt paljon vartija, ja siksi houkutus valtaan on suuri. Ratkaiseeko pelin pöytään lyöty suurin tarjous vai periaatteet? Tekeekö keskustapuolue takinkäännön?