Kiimainen kesäpastori kosketteli rippileirillä ja lestadiolaisten kesäjuhlien kortsumeri
Teksti Harald Olausen
Tänään Keskisuomalainen-sanomalehdessä oli juttu pastorista, jonka häiritsevä käytös on koettu leiriläisten toimesta (tai sitten kyseessä on yhteinen kosto liiottelun nimissä) sen verran ikäväksi, että asiasta on tehty julkinen ja kirkkoherra on vaihtanut pastorin toiseen. Nykyjään tuomiot tehdään julkisuudessa. Ennen rikos olisi hyssytelty hiljaiseksi. Seksijutut alkavat olla peruskauraa maakunallisissa medioissa siinä missä ennen olivat missien ja muiden turhien julkkisten kesäkeikat ja yksityiselämän paljastavat henkilöhaastattelut.
Halumme piehtaroida meille pahoiksi kerrotuissa asioissa, ja uskoa näitä tarinoita kutistaa meidän "sensus communikuksemme" eli moraalisen yleistajumme postimerkin kokoiseksi, ja jonkun muun nuoltavaksi suuren ja mahtavan jumalansa nimissä ja oikeutuksella, josta papit sitten omissa kammioissaan määrittelevät saadakseen synnintunnon heräämään meissä. Kiimaisen kesäpastorin koskettelut rippileirillä ja lestadiolaisjuhlien kortsumeri-tarinoita tarvitsevat nimenomaan kansan kiinnostuksesta altavastaajina taistelevat kristityt, jotka ovat jo hävinneet netissä rehottavalle härskille pornolle ja muulle viihteellistä hyvää oloa korostavalla vapaa-ajan huvittelulle.
Suomessa on aina ollut muun maailman tapaan valta, seksi ja uskonto omassa ylhäisessä liitossaan, vaikka nyky-Suomessa luullaan katolisen kirkkon pedofiiliskandaalien laajamittaisten ja koko ajan jatkuvien paljastusten valossa seksin, vallan ja uskonnon pyhän liiton koskevan vain latinalaisen temperementin ja kuuman veren omaavia pohjoisen näkökulmasta taiuskoineen ja maanaajineen sekä inkvisaatioineen eksoottisia jumalan hulluja. Kirkon alkuperäisen kannan mukaan miehen erektio on kapina Jumalaa vastaa.
Pyhä Augustinus oli irstailija, joka ryhtyi julki jumalaiseksi, laittoi seksin pannaan ja siellä se pysyy. Selibaatti on tästä kiperin esimerkki, koska se pakottaa selibaattipapin hakemaan seksiä salaa, joka taas helposti johtaa pervoihin haaveisiin. Kirkolla ja kirkonmiehillä on joskus ennen ollut rajaton valta, nyt jo rajalliseksi muuttunut, mutta valta kumminkin. Ja ne joilla valta on ollut, ovat etääntyneet ihanteistaan kovin kauas jo kristiollisine kirkon alkuvuosikymmeniniä. Historia tuntee hyvin ennen uskonpuhdista katoliselta ajalta ainakin yhden julkisuudessa riepotellun ankaran hengenmiehen.
Claudius Brenneruksen varoitteli seurakuntalaisiin luonnottoman seksin vaaroista Tuomas Akvinolaisen tavoin, jakamalla ne neljään eri luokkaan; ensimmäinen ja vähäpätöisin oli huoran palveluksiin antautuminen, seuraavaksi oli aviorikos ja sukurutsa, neljättä hän piti erityisen vastenmielisenä ja pirun keksintönä: runkkaamista, eläimiin sekaantumista, sekä miesten välistä seksiä, joka oli silloin yhtä yleistä kuin on nykyjäänkin.
Näistä hän jaksoi sunnuntaisin paasata saarrnastuolista seurakuntalaisille, joille saarnat olivat enemmänkin sukupuolivalistusta siihen, mitä seksin iloja oli tarjottavana, kuin moraalisia sormenheristelyjä. Saadessaan piispalta valtakirjan Taivassalon seurakuntaan, piispa oli kovin sanoin varoitellut Brennerusta seurakunnan hengenmiesten aikaisemmasta huonosta maineesta, ja korostanut kovan moraalisen kurin olevan ainoa lääke pappilassa rehottavaan säädyttömään rappioon. Esimerkit pelottivat. Apupappi Johan Lauren oli tuomittu sukurutsauksesta. Jopa itse kirkkoherra Nils Bysk oli käynyt Roomassa asti vuonna 1498 katumassa sukupuolista hairahdustaan.
Uskonpuhdistuksen jälkeen seurakunnassa vilisi lisää heikkoja herran palvelijoita, jotka aiheuttivat moraalittomilla käytöksillään paljon päänvaivaa sekä kirkkoherralla että piispoille. Nuoret ja hyvistä perheistä olevat kiimaiset papit käyttivät asemaansa törkeästi hyväksi ja nussivat ketä milloinkin halusivat useinkaan seurauksista piittaamatta. Kappalainen ja huorimus Zacharias Jacob oli yksi pahimmista ja julmemmista ja päätyi lopulta pyövelin mestaamaksi.
Eikä tässä vielä kaikki. Kappalainen Michael Stigelius tuomittiin oikeudessa vanhemman virkaveljensä vaimon lähentelystä. Tiedetään myös, ettei noista ajoista ole säilynyt kaikkea sitä pahaa, mitä papit seurakuntalaisilleen seksin nimissä tekivät. Uutinen on kutenkin nykyihmisille se yllättävä tietoa että, pappien joukkoon mahtui tuolloin muutama hetero kuin todistukseksi, etteivät kaikki mustapukuiset tuolloinkaan olleet perverssejä, homoja ja lapsiin- tai eläimiinsekaantujia tai itseään paljastelevia runkkareita.
Kristunuskon yksi ongelma on aina ollut Augustinuksen ajatus, että jumala on määrännyt edeltä käsin muutamat henkilöt pelastukseen ja toiset kadotukseen, johtaa meidät Edvard Westermarckin mukaan vapaan tahdon ja moraalisen vastuun ongelmaan, sillä kun ihmisen koko käyttäytymisen määrää hänen toimiaan hallitseva ulkonainen voima, Jumala tai kaikkivaltias kohtalo, ei häntä voida varsinaisesti pitää itseään vastuullisena mistään teoistaan.
Suomessa äärikristityt – Päivi Räsäsen porukka ja Tapio Puolimatka – ovat osoittaneet aina erityistä kiinnostusta seksiä kohtaan. Edesmennyt kristillisen liiton kansanedustaja Olavi Ronkainen edustaa tässä tarinassa äärilaitaa. Hän sai kristillisen liiton eduskuntaryhmältä tehtävän tutkia maan pornotilannetta sillä seurauksella, että luettuaan kaikki alan julkaisut ja käytyään huorissa muiden kansanedustajatovereiden kutsusta tunnetussa tyrkkybaarissa Mikadossa, alkoholisoitu pahasti, erosi diakonissa-vaimostaan ja tippui eduskunnasta seuraavissa vaaleissa. Porno-Ronkaiseksi kutsutusta kansanedustajasta tuli koko kansan tuntema varsinkin, kun Irwin Goodman levytti vuonna 1979 Ronkaisesta ja pornolehdistä kertovan satiirisen laulun "Nakutaiteen Tukija". Ronkainen mainitaan myös Juice Leskisen kappaleessa "Hypätään koskeen".
Kirkko-ja kaupunki-lehden facebook-sivuilta saimme lukea nykyisin "lähiöisoäitinä" itseäänmainostavan entisen yliopistollisen kristillisen auktoriteetin kirjoituksesta kirjailijanimimerkki E. L.Jamesinvuonna 2011 julkaistusta, miljoonapainoksina levinneestä kirjasta "Fifty Shades of Grey". Se on hänestä yksinkertaisen kertomusrakenteen varassa etenevä viihteellinen, kirjallisesti vaatimaton kuvaus erilaisista sadomasokismia, alistamista ja sitomista sisältävistä eroottisista fantasioista.Jaana Hallamaa kirjoittaa nimimerkillä "lähiöisoäiti" - mikä olisikaan luotettavampaa ja hellyttävämpää? Mummo ei varmasti pervoile. Mutta kun puhutaan esim S&M maailmasta, isoäidin mietteet ovat oudosti asemoituja itse aiheen kanssa. S&M isoäiti on outo ajatus, vaikka olen varma, että monet heistä ovat isovanhempia. Seksi kuuluu kaikille, myös vanhemmille ihmisille, sillä seksin rajat ovat kaukana ja katto korkealla.
Millaista olisi seksi täydessä valossa? Kaikki seksi meidän kulttuurissamme on harmaalla alueella, niin tukahdutettua seksuaalisuus on, kiitos kristillisten opettajiemme. Miten ihmeessä vetää raja oikean ja väärän seksin välille? Puhummeko pervoilusta vai mistä? Kristityt ovat aina olleet kaikkea seksiä vastaan, joten se siitä. Mikä on se oikea laji seksiä, joka on valosta syntynyt? Halu on aina pahasta.Hallamaa väittää, että vääränlainen seksi on syntistä, paheellista ja jopa rikollista; hän kirjoittaa, "yleistyykö alistava ja kumppania fyysisesti ja psyykkisesti vahingoittava seksi?" Toisen vahingoittaminen on rikos, alistava seksi taas saattaa olla konsensuaalista, esim. orjasopimukset kahden aikuisen välillä. Monesta juuri alistaminen on kivaa, mutta vain seksileikkinä. Kipu tekee seksissä hyvää yllättävän monelle.
Kaikilla on omat fetissinsä, sanoo tuntemani psykiatri, myös naisilla. Naisten alistamine kuuluu juuri sille patriarkaatille, jota kirkko on tukenut kaikkina aikoina. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Seksissä naisilta ei ole kysytty mitään: raskaana ja paljain jaloin on nainen kohdallaan. Kirkon olisi hyvä siivota oma pihansa ensin, ennen kuin moittii muita. Hallamaan tapainen eliitti kyllä pärjää."Tunnemme viehtymystä myös haitalliseen, eivätkä nautinnon ja hyvää tekevän rajat osu yksiin. Mielihyvä saa keskittymään huonoihin asioihin", mitä tähän rimanalitukseen enää sanoisi? Hallamaa tuomitsee mielihyvän tavoittelun, ilman mielihyvää ei ole seksiä, siis Hallamaa tuomitsee kaiken seksin, aivan kuin huomaamattaan. Mitä jos kirkonmenot ja rukous tuottavat mielihyvää?
Tietysti moni meistä tuntee mieltymystä haitalliseen, kuten tupakkaan, viinaan ja ankaraan vittuiluun, mutta mitä tällä on tekemistä nautinnon ja hyvää tekemisen rajojen kanssa. Joskus teemme pahaa, joskus hyvää, joskus nautimme, joskus kärsimme. Ja sitten on seksiä, joka joskus on hyvää, joskus ei. Mutta miten seksuaalinen nautinto haetaan ja miten se saadaan, on asia erikseen. Hallamaa voisi sanoa suoraan olevansa huolestunut raiskauksista, mutta niin ovat kaikki vastuulliset kansalaiset riippumatta siitä, kuinka himokkaita ovat muuten. Kunnon kristittyjen makuuhuoneissa tapahtuu kummia. Papit ovat pedofiileja siinä missä muutkin ja vähän enemmänkin.
Mutta miten pärjää pedofiili pappi pääsiäisen kovassa valossa? Onko homous todella pahe? Mitä todella tapahtuu rippikoululeireillä? Ovatko kiihkeät lahkolaiset myös siveitä ihmisiä? Vapauttaako usko seksin orjuudesta? Hän sorkkii ampiaispesää. Niitä on lähiöissä. Olisi hyvä jos Hallamaan tapaiset siveyden sipulit pääsisivät eroon perverssin teemasta ja uskosta, että kaikki seksi ja siihen liittyvä nautinto vahingoittavat ihmistä. Seksi on vain seksiä, tarve jota hoidellaan monin eri tavoin. Jos vahingoittaa toista, poliisi hoitaa asian. Jos vahingoittaa itseään, on paras mennä psykiatrille hoitoon. Muut sitten hakevat nautintoaan omalla tavallaan, joka herra paratkoon ei kuulu mitenkään muille eikä erityisesti siveyspoliiseille tai tiukkapipoisille