Kongulaer-romaani
Teksti Eero K.V. Suorsa

Harald Olausen - Köngulaer - romaani Islannista, hämähäkeistä ja ikävästä. 123 sivua. Kulttuuriklubi.
Turun kirjamessuilla sunnuntaina 2.10 julkaistiin mielenkiintoinen uuttuuskirja skandinaaviset juuret omaavalta suomalaiskirjailija Harald Olausenilta. Kirja on lyhyt, iskevä ja painajaismainen seikkailu omien luulojen, muistojen ja pelkojen maailmassa, missä mikään ei ole sitä, miltä se näyttää. Kuisti-lavalla esiintynyttä Olausenia haastatteli Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori emeritus Timo Airaksinen. Ja yleisö oli mukana: Kuisti-lavan edusta oli täynnä. Keskustelussa käsiteltiin monia queer-kulttuurin ajankohtaisia teemoja ja myös ongelmia; syrjintä on edelleen läsnä, mutta myös marginaalin sisällä on paljon raja-aitoja: kuka on liian maskuliininen, ja kuka on liian feminiininen "kelvatakseen" yhteisöön "aidoksi homoksi tai lesboksi? Airaksinen ja Olausen myös käsittelivät kysymyksiä biseksuaalisuudesta ja kaappihomoudesta; Olausen kertoi, että kaapissa olevien homoseksuaalien määrä on edelleen suuri, ja tämä ilmiö on totta erityisesti maaseudulla. Joten huolimatta kaikesta tasa-arvon etenemisestä monet ongelmat ovat edelleen olemassa, vaikkei niistä puhuta.
Köngulaer käsittelee
monia erilaisia teemoja aina peloista ja ahdistuksesta alkaen homomiesten
arkipäiväisessä elämässä. Samaan aikaan kun lukijaa kuljetetaan erilaisten
arvoituksellisten juonen käänteiden myötä päähenkilön menneisyyden ja
nykyisyyden välillä niin Tanskan kesäisen Skagenin
ja Helsingin keskusta-alueiden välillä, niin lukijalle näytetään myös
homomiesten arkea. Siis
sellaista arkea, jota uskaltaisin kutsua tavalliseksi, jota ei kuvata
drag-show'n tai stereotyyppisten tosi-tv-ohjelmien glitterin kimaltavien
metaforien kautta. Juoni on itsessään arvoituksellinen ja mielenkiintoinen. Tarina alkaa, kun päähenkilö
löytää asunnostaan hämähäkkejä, mutta vasta tästä käynnistyy tapahtumasarja,
joka kuljettaa lukijan niin pohdiskelevalle niin ihmissuhteiden maailmaan,
mutta myös arvoituksellisten tapahtumien maailmaan. Lukijalle herää kysymys:
mikä on totta, ja mikä ei? Tyylilajillisesti
Köngulaeria on hankala kuvailla.
Kyseessä on ehdottomasti romaani, mutta queer-kirjallisuuden merkkitapaus.
"Viime viikolla heräsin yöllä siihen,
että joku puri minua. Kun katsoin tarkemmin en nähnyt mikä se oli, mutta
puremisesta jäi jalkaani ikävä punainen näppylä. Seuraavana yönä sama toistui
ja sitä seuraavana yönä. Jalkani näytti siltä, kuin siinä olisi kasvanut
punaisia kärpässieniä. Neljäntenä yönä olin neuvokkaampi enkä nukahtanutkaan
tavalliseen tapaani autuaan tietämättömänä, mitä ympäristössäni tapahtui, vaan
valvoin koko yön odottamassa yöllistä purijaani. Kolmen aikaan aamulla tunsin,
miten jalkojani pitkin vilisti taas jotain. Samalla löin sitä ja tapoin sen.
Hieroin sitä vasten säärtäni vielä varmuuden vuoksi moneen kertaan ollakseni
varma, että se oli kuollut. Kokosin kämmenelleni ötökän jäänteet ja keittiönvalossa
tutkin sen. Katsoin netistä mikä se olisi lajiltaan; lutikka, torakka vai joku
muu kodin tunnettu nilviäinen, mutta en löytänyt sieltä vastaavaa. Ötökkä
näytti olevansa omassa sarjassaan jonkinlainen muukalainen, ei lainkaan
tunnistettava tuholainen, ihan kuin se olisi tipahtanut sänkyyni suoraan
ulkoavaruudesta. Sen pää oli neliskulmainen ja silmät pullottivat ulkona. Suun
kohdalla sillä oli ilkeännäköiset, ulkonevat hampaat, ja sen kroppa oli kuin täysinäinen
tankkiauto tehty vain sen ihmisestä imettävän veren säilytyspaikaksi. Pilkoin
sen veitsellä vielä varmuuden vuoksi moneksi palaseksi ja laitoin sen
muovipussiin, minkä teippasin ilmatiiviiksi ja vein koko höskän takapihan
roskiksiin."
Kirjaa voi lukea ilmaiseksi kustantajan sivuilla:
- https://kulttuuriklubi.com/wp-content/uploads/Kongulaer/index.html#PDF/1