Koronan ilojen äärellä

Teksti:

Professori Timo Airaksinen

Olemme päätyneet nyt toukokuussa tilanteeseen, joka vastaa katajaisen kansan ikiaikaista unelmaa: ei tarvitse mennä kotoa minnekään, ravintolat ja terassit ovat kiinni, kukaan ei käy, ketään ei tavata, töissä ei käydä, ovet ovat lukossa ja verhot edessä.

TV on päällä ja puhelimella hoidetaan asiat, ruuan tilaamista myöten, mutta ilman alkoholia. Ulkona saa käydä mutta varovasti. Lapset ovat etäkoulussa, ja turhahan sitä kouluun on mennä, kun kotona oppii ihan saman helpommalla. Lääkärissäkään ei enää käydä, turhaan odottavat tohtorit potilaitaan tänään ja huomenna.

Kun lukee lehtiä, ei voi olla huomaamatta nyt yleistyvää vakaumusta siitä, että maailma ei enää palaa ennalleen. Kaukomatkailu loppuu. Kun lippujen hinnat kohoavat taivaisiin, lentokoneet pysyvät maassa. Kotimaassa on hyvä matkailla omalla autolla. Ja rajat saadaan vihdoin kiinni, ei tule enää kaikenkarvaisia ulkomaalaisia tänne vaivoiksi.

Perheen tulot saattavat vähetä, kun kansantalous sakkaa, mutta kansalaispalkka on keksitty sitä varten. Jokaisen suomalaisen tilille tulla tupsahtaa sellainen tuhat euroa kuukaudessa perustuloa. Näin tämäkin ongelma ratkeaa. Jo suuren 90-luvun alun laman aikana tätä pohdittiin, ja minä kannatin ajatusta. Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin tätä aletaan kokeilla noin pikku hiljaa ja varovasti.

Hävittäjäkaupat ovat nyt vaarassa ja se on tosi huolestuttavaa. Millä sitten käydään ilmataisteluja, helpotetaan sotureidemme eloa juoksuhaudoissa ja ammutaan risteilyohjuksia, jos ei osteta uusia hävittäjälentokoneita.

Viimeksi ostettiin kalliita kaksimoottorisia Hornetteja eli suomeksi Herhiläisiä juuri tuon saman suuren laman aikana. Vastustin kauppaa ja sain Pääesikunnasta kirjeen, jossa minua sotilaallisen jämäkasti käskettiin pitämään pienempää ääntä asiasta. Olin mairiteltu saamastani huomiosta. Montako ilmataistelua Herhiläiset ovat käyneet?

Nyt kun ollaan kotona ja on aikaa, moni meistä lukee paljon ja moni myös kirjoittaisi mielellään jotakin. Kirjoittajille minulla on tarjota aihe-ehdotus. Kustantajat hakevat nyt ja lehtien kulttuuripalstojen pitäjät ihan janoavat uutta tarinaa, mutta ei sentään mitä tahansa.

Ei isänne ehkä ole aivan Jörn Donner, mutta jos hän kuitenkin oli ikävä ihminen, tai jopa vakivaltainen juoppo naistenmies ja äitinne muuten vaan häjy, niin siitä vain kirjoittamaan veret seisauttava paljastuskirja. Menestys on taattu ja pääsee lehteen kertomaan, miten on ollut hirmu vaikeaa, mutta nyt kirjoittamisen ansiosta olen eheytynyt ja onnellinen. Aihe on raskas, mutta menestys on sitten sitä kevyempi kantaa. Meidän joiden vanhemmat ovat olleet kovin kilttejä, pitää sitten keksiä jokin muu aihe.