Kuin Pauligin mainoksesta…
Teksti Harald Olausen
"Fatbike-retket ja pyöränvuokraus, ohjatut safarit, retket, aktiviteetit ja muut elämykset löydät nyt kätevästi Visit Oulun verkkokaupasta! Halusit sitten vuokrata välineet seikkaillaksesi Oulussa omatoimisesti tai osallistua ohjatulle retkelle oppaan kanssa, voit varata haluamasi elämykset etukäteen verkkokauppamme kautta. Löydät myös lahjaideoita rakkaallesi tai ystävällesi: miltä kuulostaisi lahjakortti oululaisiin elämyksiin tai vaikkapa metsäretkitalutus alpakoiden kanssa?"
Onnitelkaamme itseämme! Ihan kaikkea kukkua ei tarvitse sietää ja kehua. Loppuvuotta on jäljellä enää alle puoli vuotta eikä vieläkään ole Oulun kulttuuritapahtumista kuulunut pihaustakaan täällä etelässä – no jotain yrityksiä on tietenkin ollut mutta melko vaatimattomia tosin (odotetusti). Tai emme ole huomanneet niin, koska meidän ei ole tarvinnut osallistua tähän täysin turhaan sirkuksen ja typerään hössötykseen, onneksemme. Sillä kulttuurisanan väärinkäyttö kätkee alleen matalamielisyyttä.
Tapahtui juuri niin kuin epäilinkin Oulun julistautuessa uudenvuodenaattona 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, ohjelma on kuin suoraan siitä Pauligin vuosikymmententakaisesta mainoksesta, jossa rauhallisen musiikin säestyksellä eri alan ammattilaiset hörppivät kahvia. Paitsi että Pauligin mainos oli taiten tehty ja laadukas, mitä taas Oulun kulttuurivuosiohjelma ei kyllä ole.
Koko idea eurooppalaisesta kulttuuripääkaupungista kuoli seimeen jo heti alussa sitä ehdotettaessa, koska kaappasivat alusta ovelat markkinamiehet, joiden tehtävä on kaupallisesti hyödyntää karnevalismia ja kansanjuhlintaa. Kuka muistaa mitään Helsingin kulttuuripääkaupunkivuodesta? Paitsi että se oli oman aikansa korruptiivinen hanke, missä kaverille hommattiin töitä.
Euroopan kulttuurikaupungin yksi tärkeä idea oli esitellä ruohonjuuritason kaupunkikulttuuria ja olla näyteikkuna uudelle osaamiselle. Minulla on jopa hieman perspektiiviä tähän asiaan, sillä olin yhden pitkän viikonlopun kesällä 1990 Glasgowssa Skotlannissa seuraamassa Euroopan ensimmäistä tapahtumaa. Minua viehätti sen silloinen anarkistinen ja rohkea luonne.
Glasgow oli tuolloin vielä skotlantilaisen, jos mahdollista, yhden mauttomimman betonibrutalismin potenssiin kymmenen, kuristama levoton kaupunki huumeineen ja rikollisineen (ei voi verrata mihinkään tämän päivän suomalaiskaupunkiin, joiden rinnalla silloinen G oli partiopoikaluokkaa). Oulu on ruma kaupunki, joka yrittää kulttuurin nimissä pukea päälleen kutsuvan asun.
"Tämä merkki kannattaa maistaa. Merkki kertoo, että tuote tai ruokaelämyksesi juuret ovat pohjoisessa. Se on tunnus arktisista raaka-aineista, puhtaasta luonnosta ja paikallisesta osaamisesta, jotka tekevät alueen ruokakulttuurista ainutlaatuisen.Näet merkin ja tiedät olevasi jäljillä. Se on lupaus mauista, jotka eivät synny sattumalta – vaan arktisissa oloissa ja paikallisten tekijöiden käsissä."
Oululaisessa Kaleva-lehdessä 15.6.2024 olleessa Ville Skarpin, kauppatieteiden maisteri, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu, ja Jaakko Simosen, kauppatieteiden tohtori, apulaisprofessori, Oulun yliopiston kauppakorkeakoulu, mielipidejutussa otsikolla Oulu2026-hankketta tarkasteltava kriittisesti – aktivoiko kulttuuripääkaupunkihanke alueen kulttuurielämää ja taloutta, kirjoittajat paljastavat mistä suunnasta ahnein silmin koko hanketta katsovat itse oululaiset "toimijat".
https://www.kaleva.fi/oulu2026-hankketta-tarkasteltava-kriittisesti-akti/11016212