Kuinka edetä militarismista pysyvään rauhaan

Teksti professori Timo Airaksinen

Filosofi Immanuel Kant julkaisi vuonna 1795 teoksen "Ikuiseen rauhaan" (Zum ewigen Frieden), jossa hän hahmotteli reittiä pysyvään rauhantilaan maiden ja kansojen välillä. Vitsi piilee siinä, että teoksen nimi on otettu hautausmaan kyltistä. Vain siellä vallitsee ikuinen rauha. Kant oli kuitenkin teoksessaan optimistinen ja uskoi pysyvän rauhantilan mahdollisuuteen. 

Kirjan otsikko on siis varoitus siitä, miten käy ellei hänen neuvojansa noudateta. Ennenaikainen hauta odottaa. Silti sodat sen kun jatkuvat, vaikka aina uskotellaan viime sodan olevan viimeinen. Kuka olisi uskonut, että Euroopassa soditaan 2020-luvulla?

Keskustelin Varsovassa pari vuotta sitten ystäväni, paikallisen sosiologian professorin kanssa sodasta ja rauhasta. Päädyimme ajatukseen siitä, että aidosti rauhantahtoisia valtiota ovat ne, jotka ovat kärsineet täydellisen tappion sodassa, sellaiset valtiot kuin Japani ja Saksa. Japanilaiset olivat sotien välisenä aikana militarismin pauloissa koko kansa. 

Luin tositarinan japanilaisesta vaimosta, joka teki itsemurhan upseerimiehensä lähtiessä rintamalle. Syy ei ollut kaipaus tai epätoivo vaan halu antaa miehen sotia ilman huolta perheestä.

Japanin onnettomuus oli siinä, että he voittivat Venäjän sodassa vuonna 1905 ja alkoivat kuvitella itsestään liikaa. Sotaseikkailut loppuivat kahden ydinpommin räjähdykseen 1945. Silloin kansakunta kiinnostui kukkien asettelusta ja unohti väkivaltaisen samuraihengen.

Saksa solmi rauhan ympärysvaltojen kanssa vuonna 1918, mutta katkeruus ja revanssihenki jäivät kytemään. Sotaisa into heräsi Hitlerin mukana ja johti täydelliseen katastrofiin toisessa maailmansodassa. Nyt sitten ollaan niin rauhantahtoisia, että sotilaallinen apu Ukrainallekin on vähän liikaa.

Venäjä voitti toisessa maailmansodassa itselleen puoli Eurooppaa. Vaikka omat tappiot olivat kamalat, ne oli helppo unohtaa sotaisan uhon taas noustessa eliitin parissa. Ja kansa kyllä saadaan mukaan propagandan avulla. Voitto on aina voitto ja nyt sitä taas tavoitellaan Venäjän nimissä. Pitää vaan muistaa, että Suomea vastaan soti ukrainalaisia joukkoja Neuvostoliiton riveissä. 

Suomi tuli sodassa niin lähelle totaalista tuhoa, että se riitti pienelle valtiolle. Ennen uhottiin kovasti pyhää sotaa itää vastaan, nyt haetaan turvaa Natosta.

Tällainen täydellisen tappion oppi on tietysti masentava. Täystuho sodassa merkitsee kokonaisen sukupolven menettämistä. Silti valtiot yhä edelleen hakeutuvat sotimaan toisiaan vastaan ja aseistautuvat hampaisiin asti. Jokin valuvika ihmiskunnassa lienee, muuten asiaa ei pysty ymmärtämään. 

Tahto valtaan on ikuinen ja leppymätön, ja se vaatii ensin nuorten uhraamista rintamalla ja sitten myös siviilien tuhoa – niin on ollut ja tulee aina olemaan. Ikuinen rauha on unelma hautausmaan portilla.