Kuka on Andy Burham?
Teksti Harald Olausen
Tänään Britannian suosituimmasta poliitikosta inhotuimmaksi kahdessa vuodessa muuttunut Sir Keir Starmer ilmoitti eroavansa työväenpuolueen puheenjohtajan paikalta, mikä automaattisesti tarkoittaa myös eroa pääministerin paikalta. Työväenpuolueessa on kiehunut siitä lähtien, kun aikaisemmin keväällä puolue kärsi rökäletappion paikallisvaaleissa, ja maan suurimmaksi puolueeksi nousi Nigel Faragin johtama Reform U.K. työväenpuolueen jäädessä vasta neljänneksi. Pääministerin paikka on osoittautunut jatkuvaksi myrskyn silmässä olemiseksi, josta Starmer ei selviytynyt kovasta yrityksestään huolimatta.
Briteissä, jossa mediat päättävät pitkälti "Fleet Streetillä (googlaa)" kuka tippuu ja kuka nousee politiikan herrahissisä, kahden ison puolueen ylivalta on murtumassa, ja maassa on noussut taas toiveita siirtymisestä suhteelliseen vaalitapaan, mikä ei ole ihan helppo juttu monista historiallisista ja valtapoliitisista jännitteistä johtuen, ja toteudu noin vaan sormea näpsäyttämällä. Mediat ovat pitäneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huolen siitä, että maassa on kovien kohujen saattelemana joutunut eroamaan peräti seitsemän epäonnista pääministeriä. Samalla brittejä on vaivannut ongelma no: 1, hallitsematon maahanmuutto
Seuraavana putkessa odottelee Suur-Manchesterin pormestari Andy Burham, joka on kisannut aikaisemmin kahdesti työväenpuolueen puheenjohtajuudesta häviten molemmat vaalit. Mutta kuka oikein Andy Burham, jota veikataan yleisesti (ja on median suosikki) seuraavaksi työväenpuolueen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi? Onko hänellä luurankoja kaapissa ja joutuuko hän brittiläisen median ja politiikan tappavan ruletin pelinappulaksi ja erióamaan itsekin? Hän on vasemmistolaisempi vaihtoehto Starmerin tavallista ihmistä kurittaneelle tiukan rahan politiikalle. Mutta miten hän hoitaisi ongelma no1:sen?
Briteissä on ollut kovaa taistelua vallasta jo 1600-luvulta lähtien. Siitä lähtien kuninkaat ovat pelänneet syystäkin parlamenttia, koska muutama, jotka eivät miellyttäneet kansaa, on menettänyt päänsä. Nykyisin kuningasta vastaa pääministeri ja parlamentin ja medioiden edustaessa kansaa. Taustalla on koko ajan kova valtapeli. julkisuus täyttyy jyrkistä keskenään taistelevista ääriryhmistä ja maltilliset äänet alkavat näyttää tahdottomilta sekä liian monimutkaisilta, jotta niihin olisi aikaa. Maassa kytee kansalaissota, lisäksi ulkomaalaiset pakolaiset terrorisoivat keskiluokkaa ennen turvallisilla ja siisteillä alueilla.
Kuka ratkaisee tämän ongelman? Ei ainakaan Labour ja Burham, jotka edustavat maltillista linjaa suhteessa pakolaisiin, koska puolueen äänestäjistä monella on etninen tausta. Parlamentin ja pääministerin sekä medioiden valtakolmio on lähes täydellinen. Jos demokratia on tätä, olemme ongelman ytimessä ja energiaa paneutua. Meillä ei ole olemassa muuta tietä kuin Leo Tolstoin sanat siitä, että ihmisen pitää noudattaa järkensä ja omantuntonsa ääntä yrittäessään selviytyä ja elää jotenkuten kunniallista ja ehyttä elämää. Mediat päättivät, että Burham on paras seuraaja Stramerille. Burhamia on viime päivät seurattu tarkasti.
Junaa, jolla Burham tuli Manchesterista Lontooseen, seurattiin helikopterilla ja suorana lähetyksenä monen tv-kanavan, ennen kaikkea BBC:n toimesta. Kansaa tungeksi väentungoksessa kännykamerallaan kuvia ottaen siitä lähtien, kun heille selvisi, että medioiden rummuttama mahdollinen pääministeri oli astumassa junasta ulos seurueensa kanssa. Näin briteissä kruunataan nykyisin kuninkaat, hurmaamalla hurraavat kansanjoukot ja luomalla sankarillisia tähtikultteja. Burman on pääministeri niin kauan, kuin mediat ja parlamentti eivät ala tiputtamaan häntä jonkun paljastuneen entisen synnin takia tai saamattomuudesta.
Burnham on poliitikko, joka oli Suur-Manchesterin pormestari vuosina 2017–2026 ja Leigh'n kansanedustaja vuosina 2001–2017. Hän myös toimi useissa ministerin tehtävissä, Vuosina 1998–2001 hän toimi kulttuuriministeri Chris Smithin erityisneuvonantajana. Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa hänet valittiin Leigh'n parlamentin jäseneksi Suur-Manchesterissa. Tony Blairin ja Gordon Brownin johdolla hän toimi useissa hallituksen tehtävissä, kuten parlamentaarisena yksityissihteerinä, sisäministeriön alivaltiosihteerinä, terveysministerinä, valtiovarainministerinä ja kulttuuriministerinä.
Vuosina 2010–2015 hän toimi Milibandin alaisuudessa varjo-opetusministerinä ja varjo-terveysministerinä. Vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen Burnham asettui ehdolle työväenpuolueen johtajanvaaleissa ja sijoittui toiseksi Jeremy Corbynin jälkeen. Vuosina 2015–2016 Burnham toimi Corbynin alaisuudessa varjopuolueen sisäministerinä. Tultuaan valituksi työväenpuolueen ehdokkaaksi uuteen Suur-Manchesterin pormestarin virkaan, hän luopui kansanedustajan paikasta vuoden 2017 parlamenttivaaleissa, voitti vuoden 2017 pormestarinvaalit ja hänet valittiin uudelleen vuosien 2021 ja 2024 vaaleissa.
Työväenpuolue on vaikean totuuden edessä. Maata ei hallita enää vanhan mallin mukaan puhumalla pehmoisia, mikä on ollut aina aikaisemmin pääministerin päätehtävä. On uuden yhteiskuntasopimuksen aika. Rousseaun lähtökohtana oli Thomas Hobbesin tavoin yhteiskuntasopimus, mutta kun Hobbesin suvereeni on yksi henkilö, niin Rousseaulla se on yhteistahto, joka on kaikkivaltias yhteiskunnassa, missä kaikki ihmiset hallitsevat itseään. Vuonna 1775 julkaistussa Tutkielmia eriarvoisuudesta -kirjassaan hän kuvaa ihmistä pohjimmiltaan hyväksi, jonka vasta kulttuuri turmelee - pitäisi kai sanoa mieluummin: politiikka.
Rousseau esitti ensimmäisen kerran teorian yksilön vapauden ja hallintojärjestelmän välisestä suhteesta. Mutta yhteiskuntasopimus-kirjassaan hän luo ajatuksillaan valheellisen ja tekopyhän pohjan suurten vallankumousten perusvaatimuksille vapaudesta veljeydestä ja tasa-arvosta, ja valehteli myös tekopyhästi valheesta: "En ole koskaan valehdellut omien etujeni tähden, mutta olen usein häpeällisesti valehdellut välttyäkseni hämilleen joutumiselta, kuten halutessani jatkaa keskustelua. Ideoitteni hitaus ja keskusteluni tylsyys pakottavat minut kuvitteellisiin asioihin sanoa jotain" Joopajoo!
Kuka tai mikä sitten Andy Burham on? Ei oikein kukaan vaan osa valtakoneistoa, ja samalla kuin kasvoton mies vailla ominaisuuksia. Burham on pitkän linjan ammattipoliitikko, joka hallitsee politiikan lisäksi imagojen luomisen. Hän on oppinut poliitikkona väistämään mutta myös hyökkäämään. Emme tule koskaan tietämään, mikä hän oikeasti on, koska hän on harjoitellut sopivaa olemista olla liukas ja ei mitään liian selkeää. Eräs MP ennätti kuvaaman hänen auraansa: tuntuu kuin Amerikka olisi tullut hänen mukanaan. Siinä avainsana vallankaappauksen Labourissa aikaan saaneen olemukselle: liero!
Pääministerin eropuhe oli silkkaa itsensä kehumista ja tehostamista, eli valkopesua Labourin ja hänen itsensä neuvottomuudelle. Momentun oli muutaman kuukauden, ja sitten alkoi tapahtua kaikkea sellaista ikävää, mihin Labour ja Starmer itse syyllistyivät sössittyään pahasti kansan luottamuksen, eikä siihen auttanut ammattikirjoittajien fiksusti kirjoittamat erosanat Starmerin vähäisistä onnistumisista. Mediat ja kansa olivat päättäneet toisin. Starmer sai lähteä monen skandaalin ja huonon päätöksen takia. Labour on nyt muutoksen edessä. Burham kruunataan pääministeriksi ja politiikkaa väännetään hieman vasemmalle.