Kuka on Andy Burham?
Teksti Harald Olausen
Tänään Britannian suosituimmasta poliitikosta inhotuimmaksi kahdessa vuodessa muuttunut Sir Keir Starmes ilmoitti eroavansa työväenpuolueen puheenjohtajan paikalta, mikä automaattisesti tarkoittaa myös eroa pääministerin paikalta. Työväenpuolueessa on kiehunut siitä lähtien, kun aikaisemmin keväällä puolue kärsi rökäletappion paikallisvaaleissa, ja maan suurimmaksi puolueeksi nousi Nigel Faragin johtama Reform U.K. työväenpuolueen jäädessä vasta neljänneksi. Pääministerin paikka on osoittautunut jatkuvaksi myrskyn silmässä olemiseksi, josta Starmer ei selviytynyt kovasta yrityksestään huolimatta.
Briteissä, jossa mediat päättävät pitkälti "Fleet Streetillä (googlaa)" kuka tippuu ja kuka nousee politiikan herrahissisä, kahden ison puolueen ylivalta on murtumassa, ja maassa on noussut taas toiveita siirtymisestä suhteelliseen vaalitapaan, mikä ei ole ihan helppo juttu monista historiallisista ja valtapoliitisista jännitteistä johtuen, ja toteudu noin vaan sormea näpsäyttämällä. Mediat ovat pitäneet viimeisen kymmenen vuoden aikana huolen siitä, että maassa on kovien kohujen saattelemana joutunut eroamaan peräti seitsemän epäonnista pääministeriä. Samalla brittejä on vaivannut ongelma no: 1, hallitsematon maahanmuutto
Seuraavana putkessa odottelee Suur-Manchesterin pormestari Andy Burham, joka on kisannut aikaisemmin kahdesti työväenpuolueen puheenjohtajuudesta häviten molemmat vaalit. Mutta kuka oikein Andy Burham, jota veikataan yleisesti (ja on median suosikki) seuraavaksi työväenpuolueen puheenjohtajaksi ja pääministeriksi? Onko hänellä luurankoja kaapissa ja joutuuko hän brittiläisen median ja politiikan tappavan ruletin pelinappulaksi ja erióamaan itsekin? Hän on vasemmistolaisempi vaihtoehto Starmerin tavallista ihmistä kurittaneelle tiukan rahan politiikalle. Mutta miten hän hoitaisi ongelma no1:sen?
Wikipedian mukaan Burnham on poliitikko, joka oli Suur-Manchesterin pormestari vuosina 2017–2026 ja Leigh'n kansanedustaja vuosina 2001–2017. Hän myös toimi useissa ministerin tehtävissä, viimeksi terveysministerinä vuosina 2009–2010 Gordon Brownin johdolla. Burnham yhdistetään työväenpuolueen lievään vasemmistoon. Aintreessä syntynyt ja Culchethissa kasvanut Burnham opiskeli englantia Fitzwilliam Collegessa Cambridgessa. Hän liittyi työväenpuolueeseen 15-vuotiaana, ja hänen uransa alkuvaiheeseen kuului työskentely tutkijana Tessa Jowellille, joka oli NHS Confederationin parlamentaarinen virkamies.
Vuosina 1998–2001 hän toimi kulttuuriministeri Chris Smithin erityisneuvonantajana. Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa hänet valittiin Leigh'n parlamentin jäseneksi Suur-Manchesterissa. Tony Blairin ja Gordon Brownin johdolla hän toimi useissa hallituksen tehtävissä, kuten parlamentaarisena yksityissihteerinä, sisäministeriön alivaltiosihteerinä, terveysministerinä, valtiovarainministerinä ja kulttuuriministerinä. Vuonna 2009 hänet ylennettiin terveysministeriksi, ja tässä tehtävässä hän vastasi sikainfluenssapandemian hoidosta ja käynnisti riippumattoman tutkinnan Staffordin sairaalan (sikamaisesta) skandaalista.
Vuosina 2010–2015 hän toimi Milibandin alaisuudessa varjo-opetusministerinä ja varjo-terveysministerinä. Vuoden 2015 parlamenttivaalien jälkeen Burnham asettui ehdolle työväenpuolueen johtajanvaaleissa ja sijoittui toiseksi Jeremy Corbynin jälkeen. Vuosina 2015–2016 Burnham toimi Corbynin alaisuudessa varjopuolueen sisäministerinä. Tultuaan valituksi työväenpuolueen ehdokkaaksi uuteen Suur-Manchesterin pormestarin virkaan, hän luopui kansanedustajan paikasta vuoden 2017 parlamenttivaaleissa, voitti vuoden 2017 pormestarinvaalit ja hänet valittiin uudelleen vuosien 2021 ja 2024 vaaleissa.
Työväenpuolue on vaikean totuuden edessä. Maata ei hallita enää vanhan mallin mukaan puhumalla pehmoisia, mikä on ollut aina aikaisemmin pääministerin päätehtävä. On uuden yhteiskuntasopimuksen aika. Rousseaun lähtökohtana oli Thomas Hobbesin tavoin yhteiskuntasopimus, mutta kun Hobbesin suvereeni on yksi henkilö, niin Rousseaulla se on yhteistahto, joka on kaikkivaltias yhteiskunnassa, missä kaikki ihmiset hallitsevat itseään. Vuonna 1775 julkaistussa Tutkielmia eriarvoisuudesta -kirjassaan hän kuvaa ihmistä pohjimmiltaan hyväksi, jonka vasta kulttuuri turmelee - pitäisi kai sanoa mieluummin: politiikka.
Rousseau esitti ensimmäisen kerran teorian yksilön vapauden ja hallintojärjestelmän välisestä suhteesta. Mutta yhteiskuntasopimus-kirjassaan hän luo ajatuksillaan valheellisen ja tekopyhän pohjan suurten vallankumousten perusvaatimuksille vapaudesta veljeydestä ja tasa-arvosta, ja valehteli myös tekopyhästi valheesta: "En ole koskaan valehdellut omien etujeni tähden, mutta olen usein häpeällisesti valehdellut välttyäkseni hämilleen joutumiselta, kuten halutessani jatkaa keskustelua. Ideoitteni hitaus ja keskusteluni tylsyys pakottavat minut kuvitteellisiin asioihin sanoa jotain" Joopajoo!