Kuka puolustaisi Eurooppaa?

Teksti Harald Olausen

"Venäjän aikomuksia ei voida enää kiistää – mutta kuten Keir Giles kylmäävillä yksityiskohdilla selittää, Euroopan puolustus on jäljessä. Tämä kirja on elintärkeä kehotus toimia ennen kuin se on liian myöhäistä." – Näin omassa kotimaassaan Virossa kyseenalaista mainosta nauttiva Toomas Hendrik Ilves, Viron entinen presidentti, mainostaa Gilesin kirjaa Kuka puolustaisi Eurooppaa."Keir Giles on Ison-Britannian johtava Venäjä-asiantuntija ja Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkija. Hän on perehtynyt laajasti Venäjän sotilaspolitiikan sekä asevoimien kysymyksiin ja toiminut usean maan hallituksen neuvonantajana Venäjä-kysymyksissä. Giles on BBC:n ja monen muun median jatkuvasti käyttämä asiantuntija." Siis rohkea mies paikallaan aikana, jolloin Yhdysvallat on pettänyt Euroopan ja jättämässä sen yksin taistelemaan Venäjää vastaan!

Euroopalla menee tosi huonosti. Kortit on pelattu väärin myös Suomessa, jonka kokoomuslainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ajattelu sekä johto on sokeasti luottanut Yhdysvaltojen apuun ja tukeen. Näin ei tapahdu. Sen tiedämme kaikki varsinkin nyt kun USA:n presidentti on päässyt kuin jatkoksi Jaltan pahamaineiselle konferenssille jakamaan maailmaa taloudellisiin ja poliittisiin etupiireihin yhdessä Venäjän Putinin kanssa. Eurooppa on pahassa kusessa, ja aikoinaan "suureksi rauhanprosessiksi" perustettu EU natisee liitoksistaan Slovakian ja Unkarin jarrutustaktiikan takia, joka nyt poistuu Orbanin tappion myötä.. Saman etunimen omaava työväenpuolueen, ja jo alle vuoden valtaantulonsa jälkeen epäsuosioon äänestäjien silmissä joutunut, johtaja ja pääministeri, Starmer yrittää pelastaa Eurooppaa samaan aikaan sekä EU:n ulkopuolelta, että maansa sisältä tähän mennessä heikoin tuloksin. Ehkä siksi Kyösti Karvosen suomentama ja Docendon kustantama profeetallinen kirja kannattaa jokaisen lukea.

Kirja tulee kuin tilauksesta luettavaksi niille, jotka haluavat selvyyttää Euroopan vaikeaan tilanteeseen. Gilesin kirjaa lukiessa ymmärtää, että Euroopalla on vain kolme vaihtoehtoa selviytyäkseen (jotkut voisivat sanoa kyllästyneenä. TAAS!); turvallisuus, turvallisuus ja turvallisuus, mutta ne pitäisi ottaa nyt viimeistään Ukrainan pelastamisen yhteydessä vakavasti koko maanosassa, varsinkin kun näyttää siltä, että Trumpin Yhdysvallat on hylkäämässä Naton ja erityisesti sen eurooppalaiset jäsenmaat. Kirja kuuluu ns. jälkiviisaisiin varoituskirjoihin, joiden viestiä vahvistavat esipuheissa viisastelevat auktoriteetit, jotka ovat jo oma luokkansa Suomessa eli vanhat Moskovassa palvelleet suurlähettiläät. Sanoma on aina sama: olemme tästä varoitelleet aiemminkin kehottaessa Suomea katsomaan "sillä silmällä": iso paha Venäjä ei muutu miksikään imperialistisesta rosvomaasta.

Tätä vahvistaa Gilesin toinen suomennettu kirja, Venäjän sota jokaista vastaan (2022), joka taas kertoo Venäjän pitkäjänteisestä ei-sotilaallisin keinoin tapahtuvasta vaikuttamisesta sodan ja rauhan välisellä harmaalla vyöhykkeellä esipuheen (Analyysi, varoitus ja kannustus) kirjoittaneen Suomen Moskovan entisen suurlähettilään, Hannu Himasen, mukaan. Kirja on hyvinkin poliittinen. Se on ovelasti naamioitua natopropagandaa, ja sen varsinainen tarkoitus on pyhittää eurooppalainen agenda synnyttää uudenlainen EU, jolla olisi oma vahva armeija, jota se myös uskaltaisi käyttää. Se tarkoittaisi silloin myös koko EU:n uudistamista toimimaan tehokkaasti ilman rajoittavaa yksimielisyysperiaatetta ja Venäjän laskuun toimivia jarrumiehiä. Ehkä töähän ollaan jo menossa kulissien takana varsinkin nyt, kun Unkari tulee taas mukaan täysillä eurooppalaiseen politiikkaan.

Venäjä on Euroopan ainoa todellinen sotilaallinen uhka nyt ja tulevaisuudessa. Se on Suomessakin nyt opittu. Silti maamme voivat toimia yhteistyössä rauhan aikana ja avata jossain vaiheessa nyt kiinni jo monta vuotta olleet rajansa Venäjän kanssa. Gilesin mukaan uhkaa on vuosituhannen vaihteesta lähtien aliarvioitu. Kaikki nämä varoitukset sanat alkavat olla eurooppalaisille jo varsin tuttuja varsinkin nyt, kun Eurooppa on alkanut kilvan varustaa itseään uutta maailmasotaa varten, joka on epätodennäköinen, mutta hyvä tapa ulosmitata ihmisten turvallisuudentunteella valtaa. Tänään tiedämme kieron Putinin valehdelleen koko ajan lännelle ja levittäen eripuraa sekä vääriä viestejä aivan, kuten Stalinkin teki tuloksellisesti Jaltalla saaden Yhdysvaltojen tuen ottaa itselleen etupiiriksi itäinen Eurooppa, jonka se hävyttömästi alisti ja väärentämällä vaalituloksia valtasi itselleen 1940 loppuun tultaessa, jolloin lännen oli liian myöhäistä puuttua ydinasevallaksi muuttuneen Venäjän hirmutoimiin.

Kirjasta saamme myös selville, miksi sellainen byrokraattinen sanhirviö, kuin "kyvykkyydet" (kökköenkusta tietenkin ja sitä käyttävät ulko- ja puolustusvirsnomaiset ahkerasti kuin mantraa toistaen) on luikerrellut salaa kieleemme. Se on alunperin sotilastermi (capability), jota mm. puolustusministeri Antti Häkkänen viljelee runsaasti puheissaan. Se on myös avain sille tosiasialle, että aina kun sana kyvykkyys lausutaan, on se kuin avoin piikki valtion menoihin kenenkään sitä kyseenalaistamatta. "Lännen epäröinti ja myötäsukaisuus on suorastaan rohkaissut Venäjää jatkamaan aggressiivista politiikkaansa. Sodan jatkuttua nyt kolme vuotta johtopäätös on yksiselitteinen. Omista tappioistaan vaikeneva ja niistä piittaamaton Venäjä pystyy jatkamaan kulutussotaansa pitkään. Sodan keskelläkin Venäjä on suunnannut puolustukseensa suuria summia." Näin on ja sota vain jatkuu.

Suomi on ollut kuin puun ja kuoren välissä koko Ukrainan-sodan ajan ja yrittänyt keksiä uusia teitä päästä pälkähästä. Venäjästä on tullut taas se ahne ja arveluttava öykkäri, joka alleviivaa välinpitämättömyyttään kansainvälisistä sopimusjärjestelmistä pystyttämällä uuden ajan mainilanlaukaukset tekosyynä hyökkäyspolitiikalleen. Jos jossain maassa venäläisiä kohdellaan alentuvasti, katsoo Venäjä velvollisuudekseen rynnätä apuun. Uhkan logiikka on kiero ja toimii hyvin pelottimena. Suomalaisille tämä on tullut tutuksi mutta asettaa myös maamme erikoisen asemaan mitä tehdä niille lähes sadalletuhannelle maassa asuvalle venäläistaustaiselle, joista jo yksikin niin halutessaan voi valittaa Suomen sortavan häntä kansallisuutensa ja kielensä takia, ja sen riittävän syyksi Venäjän hyökkäämiselle maahan. Länsi on ollut pahasti Putinin anturan alla vuosituhannen alusta.

Meille on uskoteltu, että länsi on yhtenäinen ja niskan päällä ja siksi ulko- ja turvallisuuspolitiikan pääpaino ei ole ollut vanhan idästä tulevan vihollisen torjumisessa. Putin on kuitenkin ollut valheissaan ja huijaamisessaan yhtä järjestelmällinen kuin Stalin aikoinaan. Hän on istuttanut oman valheensa aitoihin stalinistisiin myyttikehyksiin. Tarina pahasta on toiminut hänen pussiinsa. Pitää muistaa, että Ukrainan sota käynnisty jo vuonna 2014 alkupuolella ja että länsi on asettanut siitä lähtien melko tehottomiksi osoittautuneita pakotteita Venäjää vastaan. Vasta vuoden 2025 toisen alkupuoliskon lopulla pakotteiden koventamisen jälkeen ne alkoivat purra maan talouteen toivottavalla tavalla, mutta eivät nöyryyttäneet isoa maata sittenkään armoa anomaan polvilleen. Venäjä on iso ja osittain edelleenkin sen ydin lännelle tuntematon. Emme tiedä mitä siellä tapahtuu.

Ongelmana ovat olleet paitsi heikot ja huonot poliitikot myös kyvyttömyys nähdä ongelmia, joita hyväksikäyttämällä Venäjä on nöyryyttänyt Eurooppaa. Myös se on ihmetyttänyt, ettei menetettyä sotilaallista uhkaa ja puolustuskykyä ole haluttu rakentaa uudelleen. Eurooppa on ollut toimeton ja, jättänyt itsensä puolustamisen USA:lle ennen Trumpin toisen kauden alun shokkihoitoa. Gilesin sanoma on: herätkää. Eurooppalainen puolustus on surkealla tasolla ja on itsessään riski maiden asukkaille ja heidän turvallisuudelleen. Kirjan kehut Suomelle ja Puolalle ovat tuttuja. Himasen esipuhe on lajissaan enemmän varustautumisen kuin turvallisuuden puolesta manifestoiva. Turvallisuus on myös hyviä naapurisuhteita eikä niitä ole enää olemassakaan. Himaisen sanoma on tuttua virkamiesporvareiden suoiltamaa mantraa taloudesta huolehtimisen olevan turvallisuuspolitiikan kovaa ydintä. Mutta kirja on jo vanhentunut. Kesällä 2025 selvisi, ettei artikla 5 sittenkään suojaa EU:ta ja Suomea Venäjän hyökätessä maahan (vaikka pitää muistaa näiden olevan yhtä spekulatiivisia puheita kuin pörssikurssit).