Kuka tehtailee näitä valeuutisia ja miksi?
Teksti Harald Olausen
Valeuutisista on tullut viime aikoina varsinainen vaiva. Viimeksi tänään torstaina Ylen tekstiuutisissa oli isolla uutinen tunnetun toisinajattelijan ja yhteiskuntakriitikko, Noam Chomsky olevan hengissä liikkeillä olevista vääristä kuolemauutisista huolimatta. Ylen jutun mukaan tiedot tunnetun yhdysvaltalaisen yhteiskuntakriitikon ja kielitieteilijän Noam Chomskyn kuolemasta eivät pidä paikkaansa, kertoo Ylen mukaan hänen vaimonsa Valeria Wasserman Chomsky uutistoimisto AP:lle sähköpostitse.
"95-vuotias Chomsky on ollut sairaalahoidossa Brasiliassa sen jälkeen, kun hän viime vuonna sai halvauskohtauksen. Tiistaina hänet päästettiin kotiin, jossa hoidon kerrotaan jatkuvan. Vääriä tietoja Chomskyn kuolemasta levisi tiistaina muun muassa brasilialaismediassa ja X-viestipalvelussa."
Irvokkaaksi tämän valeuutisen tekee se, että juuri Chomsky on kirjoissaan ja puheissaan puhunut julkisesta manipulaatiosta, disinformaation levittäjistä ja medioissa tapahtuvasta järjestelmällisestä harhauttamisesta ja valheiden levittämisestä sekä paljastanut sen kuka niitä tehtailee. Hän on nyt itse lopulta tutkimien kohteittensa uhri maailmassa, missä sanominen ja totuus ovat syvässä kriisissä. Siksi Noam Chomsky kysyy kirjassaan Mediakontrolli (Sammakko 2003) tärkeän kysymyksen lukijoiltaan.
"Haluammeko elää vapaassa yhteiskunnassa, vai eräänlaisessa itse aiheutetun totalitaarisen järjestelmän alistamina. Haluammeko elää yhteiskunnassa, jossa hämmentynyt lauma on syrjäytetty päätöksenteosta, jossa se on hämättynä, kauhuissaan karjuu isänmaallisia iskulauseita, pelkää henkensä edestä ja palvoo pelonsekaisella kunnioituksella johtajaa, joka pelasti heidät "tuholta", samalla kun koulutetut massa tepsuttavat käskystä hanhenmarssia ja hokevat iskulauseita, joita heidän kuuluu toistaa, ja yhteiskuntamme mätänee ja rappeutuu. Päädymme palvelemaan väkivaltaista palkkasoturivaltiota toivoen, että muut maksavat meille maailman murskaamisesta."
Myötäsyntyisen epäluuloisuuden ajamana Chomsky pohtii median roolia nykypolitiikassa ja sitä, miten se pakottaa meidät myös kysymään, minkälaisessa maailmassa ja yhteiskunnassa haluamme elää; aivan erityisesti on syytä hänen mukaansa lisäksi kysyä, millaiseksi ymmärrämme demokratian, mikäli haluamme elää demokraattisessa yhteiskunnassa? Tai oikeammin luettuna rivien välistä voivotella kohteliaasti laiskoille sohvaperunoille, että hyviä pyrkimyksiä on paljon, mutta rohkeus viedä ne loppuun asti puuttuu siltä ihmiskunnan hyvinvoivalta keskiluokkaiselta enemmistöltä, jonka saamattomuus ja asioihin puuttumattomuus takaavat sen, etteivät asiat koskaan muutu paremmaksi ja ongelmat vain pahenevat.
Chomsky on kritiikissään hyvin camulainen, sillä Albert Camus kysyi alati itseltään, mikä on se arvaamaton tunne, joka riistää
sielulta sen elämälle välttämättömän unen?
"Maailma, jonka pystymme selittämään kehnoillakin
perusteilla, on tuttu maailma. Mutta maailmankaikkeudessa, jossa on riistetty
haavekuvat, ihminen tuntee olevansa muukalainen. Hänen maailmanpakolaisuutensa
on auttamaton, sillä häneltä on riistetty niin kadotetun isänmaan muistot kuin
toivo luvatusta maasta. Absurdisuuden tunne merkitsee juuri tätä kuilua ihmisen
ja hänen elämänsä, näyttelijän ja kulissien välillä." Näin Camus vastasi.
Tämän tunteen ja tyhjyyden kaipuun välisen yhdyssiteen erästä tärkeää levittäjää Chomsky kuvailee kirjansa ensimmäisessä luvussa Yhdysvaltojen hallituksen ensimmäistä modernia propagandakampanjaa presidentti Woodrow Wilsonin hallituskaudella 1916, kun rauhaan sitoutuneet amerikkalaiset onnistuttiin lietsomaan puolessa vuodessa Greelin ryhmäksi kutsutun propagandakoneiston ansiosta hysteeriseksi, sotaa lietsovaksi joukoksi. Komission työ oli suurmenestys ja se oli vasta alkusoittoa valtamedioiden ja liike-elämän hyvin alkaneelle yhteistyölle kansan mielten muokkaamisessa haluttuun suuntaan tuloksellisesti ja nopeasti.
Chomskyn mukaan samoja tekniikoita käytettiin myöhemmin lietsomaan myös "Punaista uhkaa" vastaan. "Käytetyt keinot olivat mittavia. Paljon käytettiin esimerkiksi tekaistuja julmuuksia, joihin "hunnit" olivat syyllistyneet. Heidän väitettiin repineen belgialaisilta vauvoilta käsiä irti ja tehneen monenmoisia kauheuksia, joista voi vieläkin historiankirjoista lukea. Ne oli paljolti keksinyt brittien propagandaministeriö, jonka tehtävänä tuohon aikaan sen omien salaisten kaavailujen mukaan oli "ohjailla maailman valtaväestön ajatuksia."
Eniten propaganda kuitenkin halusi ohjailla yhteisönsä älykkäimpiä jäseniä Yhdysvalloissa, jotka sitten levittäisivät brittien kokoon keittämää propagandaa ja muuttaisivat rauhanomaisen maan mielialan sota-ajan hysteriaksi. Kirjassaan Kuka hallitsee maailmaa? (Sammakko, 2016) Chomsky on tutkinut poliittisia linjauksia ja toimenpiteitä rikosoikeudellisella tarkkuudella vaatien poliitikkoja, instituutioita ja mediaa tilille tekemisistään, Chomsky käsittelee erityisen herkkää ja tunnepitoista Yhdysvaltojen ja Kuuban suhdetta, Kiinan pelottavaa nousua, CIA:n palhastavia kidutuspäiväkirjoja, Naton ja Venäjän välisiä salaisia jännitteitä selä aina yhtä tulehtunutta Lähi-idän poliittisesti kuumaa tilannetta.
"Hän osoittaa kuinka Amerikan puheet vapaudesta ja ihmisoikeuksista ovat usein ristiriidassa maan omien toimien kanssa. Hän paneutuu Irakin ja Afganistanin konflikteihin sekä Israelin ja Palestiinan väliseen kriisiin ja tarjoaa vivahteikkaita ja yllättäviä näkemyksiä maailmanpoliittiseen keskusteluun."
https://www.booky.fi/tuote/noam_chomsky/kuka_hallitsee_maailmaa_/9789524833219