Kun Lieksan eroava kaupunginjohtaja kehuu ammatiksi itseään!

Teksti Harald Olausen

Lieksalaisen, Lieksaa ja Lieksan vaskiviikkoja kuukauden ajan kehuneen Vaskiradion kolmas tuotantokausi on juuri päättynyt ja nyt on ruusujen ja risujen aika. Oli paljon hyvää musiikkia ja kiinnostavia asioita sekä mielenkiintoisia vieraita. On hyvä, että Vaskiradio on olemassa. Mutta mutta joopajoo!

Oli piristävä kuunnella muusikkojen itsensä ylläpitämää radiota, jossa soittolistat poikkesivat nykyisestä markkinarahoitteisista tavanomaisista tylsyyksistä. Siinä ne lyhyet kehut sitten olivatkin, sillä liian helpolla ei itseään kannata päästää vaskiradiolaistenkaan hyvästä yrityksestä huolimatta.

Vaskiradion juontajat, muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta, selvisivät amatööreinä ammattilaisurakastaan jotenkuten, mutta muuten Vaskiradion puheet ja pölinät saavat kovaa sapiskaa näin jälkikäteen ja ihmetyksen, miksei ohjelmasta vastannut ammattitoimittaja, joka olisi osannut hieman linjata puheiden suuntaa kriittisempään ja aidompaan puheradion tyyliin?

Nyt puheista tuntui ikävällä tavalla puuttuvan kokonaan terve itsekriittisyys ja juttujen toimittaminen. Se näkyi tylsän lööperin yleisyytenä ja kritiikittömyytenä Ei kaikki Lieksaa sivuavat aiheet voi olla ihania/mukavia tai kaupungin surkeutta ja omaa saamattomuuttaan Muurameen karkuun lähtevän kaupunginjohtajan tyhjien puheiden ihastelua koko rahan edestä.

Jos Lieksa olisi niin ihana paikka kuin väistyvä kaupunginjohtaja väitti, eivät uutiset aina olisi kaupungista niin masentavia. Tai kaupunkilaisilla olisi todellisia vaihtoehtojakin mistä valita vapaa-ajalla. Puhumattakaan työpaikoista. Onko kaupunginjohtaja saanut houkuteltua kaupunkiin lisää työpaikkoja? No eipä juuri ole. Tyhjää puhetta on kyllä riittänyt liiaksikin.

Se mikä Vaskiradiosta puuttui kokonaan, oli toimittajan ohjaileva käsi ja se kuului monessa kohdassa varsin ikävällä tavalla. Kun esimerkiksi jotain Sanna-nimistä (ihan kamala tyyppi kuunelkaa sen "mukahaastattelu" ja järkyttykää!) tanssijaa haastateltiin, kaikkia asiat mitä hän raikuvan tekonaurun säestämänä tekopirteästi hehkutti, oli aivan "superia, ihanaa ja hienoa". 

Mutta ei tämä vielä mitään ole kuin vasta alkusoittoa. Sen sijaan miten voi joku antaa tylsämielisen kaupunginjohtajan puhua katteettomia löysiä ja mielistellä työantajiaan, eikä kukaan puhalla vihaisena peliä poikki? Koska ohjelmaa ei toimittanut ammattilainen. Eikä Vaskiradion amatööritoimittajien olisi pitänyt sitä säikähtää, että vieraana oli koko kaupungin ja myös samalla Vaskiradion pomo eli Lieksan kaupunginjohtaja. 

Mutta toisaalta jumalan hylkäämässä korvessa ei ehkä pidä unohtaa, että koska kyseessä on mainosradio sen lauluja lauletaan, joka hommat maksaa. Mutta millainen on/oli kaupunginjohtaja. Siitä olisi parasta on aina kysyä ikuisilta totuudenpuhujilta, erilaisilta vastarannankiiskeiltä ja aidosti eri mieltä kaupunginjohtajan kanssa olevilta epäilijöiltä. Kai niitäkin Lieksassakin on?

Totuushan on se, että persuja täynnä oleva Lieksa on surkea ja ikävä kaupunki, jossa asiat on hoidettu vielä surkeammin ja ikävämmin kuin monessa yhtä surkeassa suomalaisessa persukaupungissa. Mitä tätä kaikkien tietämää asiaa nyt piilottamaan. Nostetaan kissa pöydälle ja pyyhitään sen hännällä pöytä. Tässä tapauksessa tuo häntä olisi totuuden etsimistä ja kriittisiä huomiota ympärillä (jatkuvasti ja aina kaikkialla) vellovista valheista, joita Vaskiradiokin kokemattomuuttaan levitti kanavillaan.

Tässä tapauksessa se ei onnistunut, ja siksi suljin tältä erää Vaskiradion tähän epäonnistuneeseen kaupunginjohtajan itsekehuiseen harhayritykseen. Homman olisi voinut hoitaa varmaan tyylikkäämmin. Minä kerron vihjeeksi, miten ohjelma olisi journalistisesti pitänyt tehdä. Ensinnäkin Vaskiradion olisi pitänyt piirtää kriittinen poliittinen profiili kaupunginjohtajasta. 

Ei hän nyt ihan niin puhdas pulmunen ole kuin esitti. Olisi pitänyt kysyä, mistä hän tuli nykyiseen tehtäväänsä ja millaisin lupauksin, ja mitä sai tai ei saanut aikaa. Todennäköisesti paljon mielestään mutta ehkä vähemmän muiden mielestä. Tästä olisi saattanut löytyä journalistisesti kiinnostava, eli kutkuttava ristiriita eli paskanpuhumisen perusongelma, isot herrat kun ammattivalehtelijoina osaavat aina sopivissa tilanteissa vilauttaa itsekehua niin, ettei sitä tavallinen kuuntelija edes huomaa.

Vaskiradion haastattelussa ovela kaupunginjohtaja kuitenkin teki kaikkien julkisten toimijoiden tapaan temput ja nuoli kuuntelijoita sekä haastattelijaa moneen kertaan, kun muuta ei keksinyt. Samalla hän kehui rivien välistä itseään ja kritiikki jäi kuulematta: "Lieksalaiset teillä on syytä tyytyväisyyteen. Teillä on hyvä kaupunki!"  Niinpä niin. Onkohan? 

Tässä ammattitoimittaja olisi puhaltanut pilliinsä pelin poikki, ja alkanut kysellä mitä hän sillä tarkoitti. Sen sijaan nössähaastattelijalla oli kurat pöksyissä ja hän pysytteli takavasemmalla hiljaa päästäen helpolla, kun ei osannut tai halunnut, ison kihon verkosta luikertelemaan iloisesti seuraavaan kohteeseen (Muurameen) pölisemään tyhmille kuntapäättäjille lisää puolivillaisia puolitotuuksia ison palkkansa ansaitakseen (omasta mielestään).

Jos Vaskiradio olisi tehnyt journalistista ohjelmaa eikä vain puhdasta mainosradiota, olisi toimittaja tehnyt jo edellä kerrotun kaupunginjohtajan poliittisen profiilin lisäksi katsauksen kaikista niistä sadoista asioista, jotka ovat rempallaan tai silmänlumeeksi hoidettu hieman sinnepäin poliitikkojen toimesta, mutta ei oikeasti kuntalaisten hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kannalta hyvin. 

Onko lieksalaisille esimerkiksi maaliskuun räntäsateessa lähes kolmenkymmenen pakkasasteen kurittamassa autiossa ja tylsässä kaupungissa mitään syytä olla muka tyytyväisiä siitä, että asuu ei oikein missään (tai ainakin yhdessä Suomen takaperoisimmista kolkista), missä ei ole oikein mitään, muuta kuin tyhjää ilmaa, jäätä ja liian harvoin auki olevat kirjasto sekä piskuinen uimahalli, ja välimatkaa paikasta toiseen on helposti aina kerralla sata kilometriä suuntaansa. En oikein jaksa uskoa.

Aihetta tyytyväisyyteen olisi, jos Lieksassa oikeasti olisi jotain muutakin kuin vain Egyptinkorpi ja myymälänhoitajasta eduskunnan varapuhemieheksi edenneen Kerttu Törnqvistin poispilattu poliittinen perintö. Kun asioita hieman tutkii pintaraapaisua syvemmältä, löytyy paljon muutakin kiinnostavaa. Esimerkiksi persoonallisesta Kertusta olisi joku voinut tehdä kriittisen kannanoton postuumisti kirjan Tallella eletty elämä (WSOY, 2000) pohjalta.

Lieksa voisi olla (ehkä?) valovoimainen kaupunki, jos se tekisi asian eteen jotain muutakin kuin joku pomo soittaisi suutaan, antaen erheellisesti ymmärtää kaupungissa kaiken olevan kohdallaan, vaikka kaupungissa ei ole mitään, ja sekin mitä on, on vanhaa ja tylsää tai ainakin täysin toivotonta, kuten todennäköisesti myös sen suuren osan, eli maanhiljaisten lieksalaisten musta mieli tämän takia - mutta hehän eivät saaneetkaan suunvuoroa Vaskiradiossa - kas kummaa!

Pitää olla aika kova mustan huumorin ystävä, tai SDP:n tulevan puheenjohtajan, Antti Lidtmanin, kaltainen supermielistelijä ja ammattipaskapuhuja, joka saa kuulijan keskellä talvea uskomaan elävänsä muiden kadehtimassa paratiisissa kaikkine ihanuuksineen, jos astuu langetettuun ansaan Lieksan muka olevan vetovoimainen paikka. 

Mutta maailma on onnekseen täynnä vastakohtaisuuksia, jotka luovat sanoilla ilmiöitä ja hajottavat valheellisia todellisuuksia. Rankoista risuista huolimatta Vaskiradiota oli joskus ajoittain jopa kiva kuunnella. Kolikon kaksi puolta esittelevää tarinointia olisi mukavampi kuunnella jatkossa. Olkaa rohkeita ja toimittakaa ohjelmia. Siinä olisi haastetta myös tuleville Vaskiradion kuulijoille.