Kun Suomi oli rähmällään Natsi-Saksaan

Teksti Harald Olausen

"Vakuuttava kuvaus Suomen ja natsi-Saksan suhdedraamasta. Saksa-suhde vajosi pohjamutiin 1939, kun Hitler jätti Suomen idän armoille. Petoksesta huolimatta Suomi tarttui välirauhan aikana oljenkorteen ja liittyi 1941 Saksan tuhosotaan Neuvostoliittoa vastaan. Hurmos jäi lyhyeksi, Saksasta tuli taakka ja lopulta vihollinen."- Otava.

Suomalaisuuden historiaa voisi kuvata hyvin "rähmällään olon" historiaksi ja pieneksi pakoksi yrittää tulla toimeen kahden suuren jättiläisen puristuksessa ja valvovien silmien alla eli Venäjän ja Saksan. Siksi ei olekaan ihme, että maassa on aina silloin tällöin vallinnut toista suurvaltaa nuoleva alamaismentaliteetti eräänlaisena äidinmaidosta opittuna selviytymisprojektina. Sen jälkeen, kun toinen suurvalta on romahtanut ja toinen noussut, on vuorossa ollut takinkääntö ja kohtelias kumarrus samalla kun on pyllistetty entiselle auktoriteetille ja käskyttäjälle. Tästä on tullut maan tapa eikä sitä enää ihmetellä On ollut suuri ihme, ettei asiasta juuri ole kirjoitettu lukuun ottamatta Timo Vihavaisen lisäksi muutama vähälle huomiolle jäänyt tutkija.

Vihavaisen kirja ainoa ansio on se, että siinä puhuu "nuori vihainen mies" vastaan vallitsevat käsitykset. Siksi onkin hyvä, että Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares kertoo uutuuskirjassaan Petos, hurmos ja ero (Otava, 2025) rähmällään olon totuuden Suomen ja Saksan välisistä asevelisuhteista, mitä suomalainen oikeisto on yrittänyt pitää piilossa tähän päivään saakka, vedoten milloin mihinkin sattumaan tai pakkoon ja Suomen vaikeasta asemasta johtuvaan ajautumiseen Saksan rinnalle taistelemaan pelättyä arkkivihollista, Neuvostoliittoa vastaan. On hyvä että asiasta puhutaan ja muistutetaan sillä tilanteet maailmalla muuttuvat nykyisin kovaa vauhtia emmekä aina pysy perässä ketä nyt olisi nuoltava, jotta selviytyisimme. 

Suomi on niin pieni ja mitätön pelaaja maailmalla, että sen on ootava hissukseen ja yritettävä pysyä irti maailmanlaajuisista selkkauksista. Mutta miten se tehdään? Ylen Areenassa oli Vareksen kirjaa esittelevä Kai Bymanin artikkeli (https://yle.fi/a/74-20182562), jossa asiasta muistutettiin kunnolla alleviivaten vailla tavanomaisia satuilija siitä, miksi oli kuin oli ja tapahtui kuin tapahtui. Vesa Vareksen uutuuskirja paljastaa, miten Suomi ripusti kohtalonsa Natsi-Saksaan - Ilman Hitlerin Saksaa Suomea olisi odottanut Viron kohtalo: "Marraskuussa 1940 Neuvostoliiton ulkoministeri matkusti Berliiniin. Hän vaati Neuvostoliitolle oikeutta saada hoitaa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen ainoa toteutumaton kohta, Suomi, samalla tavalla kuin Baltia."

Vareksen opus sisältää paljon uutta tietoa ja jopa rohkeaa spekulointia. Jutun mukaan keväällä 1939 Suomi oli jopa kieltäytynyt solmimasta Saksan kanssa edes hyökkäämättömyyssopimusta, vaikka sillä oli sellainen Neuvostoliitonkin kanssa. Tätä saksalaiset pitivät erityisen loukkaavana: "Tanskan ja Norjan miehitys keväällä 1940 nosti varmasti entisestään tunteiden kielteisyyttä Saksaa kohtaan, koska suomalaisten sympatiat olivat pohjoismaisten veljeskansojen puolella. Itse oli sitä paitsi juuri koettu samantapainen kohtalo toisen suurvallan uhrina, Vares toteaa. Suomi oli uhrattu, kommunismin vastainen asia petetty ja Saksan maine Suomen johtavissa piireissä pohjalukemissa." Tämä on Bymanin jutussa erityisen kiinnostavaa pohdintaa.

Koko Pohjola tärisi idän ja lännen löydessä heidän ylitseen kipinöivillä sotakirveillä. Tosiasiassa Saksa oli Vareksen mukaan ainoa voima, joka voisi vaikuttaa Neuvostoliittoon: "Suomen tunnettiin olevan samanlaisessa vaaravyöhykkeessä kuin Baltian maiden. Mutta mitä Hitler artikkelin alussa Berliiniin saapuneelle Molotoville vastasi? Kolmannen valtakunnan johtaja tyrmäsi ajatuksen Suomen "hoitelusta" – siis miehittämisestä – eikä myöntänyt Neuvostoliitolle vapaita käsiä Suomen suhteen." Suomalaisille vuodatettiin tietoja siitä, kuinka Hitler oli pitänyt "sateenvarjoa" Suomen yllä. Julkisuuteen näitä tietoja ei tietenkään saanut päästää." Toimittiin salaa ja hiljaa kulisseissa kuten aina suurissa poliittisten operaatioiden kuumissa tunnelmissa on tapana.

Historiankirjoittajille on ikävää, että niin paljon mullistavaa ja yllättävää tapahtuu verhojen takana. Diplomatian kieli tunnetusti on silkkaa sumutusta tosiasioiden tieltä, joten joskus, jos milloinkaan, saamme kuulla totuuden harsottuna kokoon epäuskottavista palasista. Vares muistuttaa, että Hitlerin mukaan Saksan edut eivät sallineet uutta sotaa Itämeren alueelle. "Vielä talvisodassa Suomi ei ollut saanut Saksalta minkäänlaista tukea tai apua Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen. Tämän selittää edellä kuvattu, Saksan ja Neuvostoliiton välille neuvoteltu hyökkäämättömyyssopimus. Suomen ja Saksan viralliset suhteet olivat yhtä hyiset kuin talvisodan sää. Kolmas valtakunta muun muassa esti alueensa kautta Suomeen pyrkineen aseavun."