Kun työkaluna on traaginen optimismi

Teksti Harald Olausen
"Frankl painottaa ihmiskäsityksessään ihmisen jakamattomuutta, ainutkertaisuutta ja ainutlaatuisuutta. Frankl ei allekirjoita ihmisen jakoa ruumiiseen ja mieleen. Näin ei ole ongelmakaan mielen ja kehon yhteydestä ja tasapainosta. Ihminen on unitas multiplex, ykseys moninaisuudessa ja vielä enemmän."-Logopedian perustaja wieniläistohtori Viktor E. Frankl
Merkityksellisyys on oivallinen johdatus Viktor E. Franklin logoterapiaan. Se on Suomessa vähemmän tunnettu psykoterapiasuuntaus, joka korostaa elämän merkityksellisyyttä ihmisen hyvinvoinnin perustana. Logoterapia asettuu osaksi psykoterapian historiaa, mutta laajentaa näkökulmaa ihmisen fyysisen ja psyykkisen lisäksi myös henkiseen ulottuvuuteen: kykyyn valita, suhtautua, toimia arvojen mukaisesti ja löytää tarkoitus myös haastavissa elämäntilanteissa.
Franklin olemassaoloon ja merkitykseen keskittyvää logoterapiaa kutsutaan kolmanneksi wieniläiseksi psykoterapian koulukunnaksi. Ensimmäinen oli Freudin psykoanalyyttinen tiedostamattomaan keskittyvä psykoterapia, jossa ihmisen käyttäytymistä ohjasi mielihyväperiaate. Toinen, vähemmän tunnettu, on Alfred Adlerin individuaalipsykoterapia.
Kirjassa esitellään logoterapian filosofiset lähtökohdat, kuten mm. Franklin kehittämä ulottuvuusontologia ja kolme peruspilaria: vapaan tahto, tarkoituksen tahto ja elämän merkityksellisyys. Merkitys voidaan löytää tekemisen, kokemisen ja asennoitumisen tasolla.
Kirjassa tarkastellaan myös logoterapian suhdetta nykyisiin psykoterapiasuuntauksiin sekä sitä, miten sen menetelmät, kuten sokraattinen dialogi, dereflektio ja paradoksaalinen intentio, täydentävät muuta terapeuttista työskentelyä. Keskeiseksi nousee ajatus ihmisen rohkeudesta kohdata elämän väistämättömät haasteet: kärsimys, syyllisyys ja kuolema. Frankl kutsui tätä traagiseksi optimismiksi, joka on asenne sanoa "kyllä" elämälle silloinkin, kun se on vaikeaa. Tämä onkin kirjassa kiinnostavinta.
Hyvä kysymys on, kuinka usein unohdamme, että kielteisillä tuntemuksilla, kuten vihalla ja kostolla tai syyllisyydentunteella, voi olla puhdistava merkitys sielullisen kuonan puhdistamisessa? Elämäämme kuuluu "traaginen kolmikko": tuska, syyllisyys ja kuolema, joita auttaa kestämään "traaginen optimismi": elämänasenne, jonka avulla ihminen voi kestää traagisen kolmikon.
Nämä tunteet voivat oikein käsiteltynä avata muutoksen toivottuun parempaan. Esimerkiksi Frankl koki keskitysleirin kauheudet mutta ei menettänyt uskoaan toiseen ihmiseen. Hänen mielestään ihmisen tärkein asia oli elämän tarkoituksen ja merkityksen löytäminen ja etsintä. Silloin tarvitaan "tarkoituksen tahtoa", sillä tahto tarkoitukseen on ihmisen liikkeelle paneva voima.
Kuolema alkaa toden teolla siitä, kun menettää elämän mielekkyyden ja merkityksellisyyden. Sen vastalääke on Viktor E. Franklin kehittämä logopedia, joka auttaa ihmisiä löytämään merkitystä elämälleen. Hänen läpimurtoteoksensa Ein Psycholog erlebt das Konzentrationslager julkaistiin vuonna 1946 ja suomennettiin vuonna 1987 nimellä Ihmisyyden rajalla. Seuraava kirja oli Elämän tarkoitusta etsimässä (Otava, 1980). Tämän kirjan jälkeen suomeksi käännetty Frankl-kirjallisuus sai seurakseen yhdeksän muuta alkuperäistä kirjaa ja paljon aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Silti tuntuu että jotain puuttui. Ehkä se oli tämä.
"Logoterapia on vähemmän menneisyyteen katsovaa ja sisäänpäin kääntyvää kuin vastaavat psykoterapiamuodot. Logoterapia keskittyy ihmisen elämän nykyhetkeen, suuntautuu elämän tarkoituksen etsimiseen tekemisessä, kokemisessa ja olemisessa." Logoterapiassa terapeutti nähdään ainoastaan "sokraattisena kätilönä eettiseen ja arvokkaampaan elämään".
Logoterapiassa merkityksellisyys on syvästi kytkeytynyt eettisyyteen ja arvoihin. Eettisyys logoterapiassa tarkoittaa, että ihminen pyrkii toimimaan omien arvojensa mukaisesti ja kantaa vastuuta tekemistään valinnoista. Frankl kutsui logoterapiaa vastuullisuuden kasvatukseksi. Logoterapia on elinikäinen prosessi, jossa ihminen voi kasvaa, oppia ja löytää elämälleen tarkoituksen ja arvot, toisin sanoen olla ihminen. Ihmisyys on oikein oivallettuna (pyytettöntä) toisen ihmisen palvelemista.
Merkityksettömyyden tunne ja siitä aiheutuva ahdistus voivat johtua siitä, että ihminen toimii tavalla, joka on ristiriidassa hänen omien arvojensa kanssa. Itsekasvatuksen näkökulmasta logoterapian tehtävänä on auttaa löytämään jokaisen omat arvot, jolloin myös voi löytyä mahdollisuus toimia niiden mukaan. Ihmisiä motivoi merkityksellisyys, joka on halua löytää elämälle tarkoitus, ja tämä voi tapahtua myös elämän vaikeimmissa tilanteissa ja olosuhteissa. Kirja on Leena Kakkorin toimittama opas Franklin oppiin, jonka pohjana on humanistinen ihmiskäsitys ja keskittyminen ihmisen elämän nykyhetkeen.
Frankl suuntautui tutkimuksissaan erityisesti nuorten masennukseen ja itsemurhiin. Hän perusti Wieniin ja muihin Euroopan kaupunkeihin nuorten neuvontakeskuksia ja onnistui vähentämään nuorten itsemurhia erityisesti Wienissä. Frankl menetti keskitysleirillä lähes kaikki läheisensä mutta pyysi silti, etteivät ihmiset odottaneet häneltä "vihan sanoja". Tässä hän osoitti aristoteelista suurisieluisuutta sekä aitoa ja sentimentaalista elämänasennetta, jotka olivat myös tarttuvia.
Logoterapia on mielen - ei sielun hoitoa. Henkistä tyhjiötä ja merkityksettömyyden tunnetta Frankl kutsui "noologiseksi" tyhjiöksi, joka on sukua "eksistentiaaliselle ahdistukselle". Kirjan toisessa luvussa, missä Frankl puhuu "ulottuvuusontologiasta" ja "filosofisesta antropologiasta", esitellään logoterapian kolme peruspilaria; vapaa tahto, tarkoituksen tahto ja elämän tarkoituksellisuus. Foucault näki tunnustuksen niin oleellisena osana länsimaista muutosta, että katsoi ihmisestä tulleen "tunnustava eläin". Tämä voidaan tulkita kirjoittajan mukaan tietynlaisena terapian vapautumisena sekularisaationa. Terapiassa kyse ei ole enää asiasta, josta puhutaan kuiskaten tai asiasta, johon vain harvalla on mahdollisuus.
"Totuus itsestä, oman itsensä löytäminen ja luominen, tapahtuu tarinan syntymisen hetkellä. Tarina kuitenkin muuttuu aina kun se kerrotaan uudelleen. Missä määrin tarina eroaa tunnustuksesta, on vaikea kysymys. Logoterapiassa kysymys totuudenmukaisuudesta ei ole keskeinen, eikä myöskään itsensä löytämisestä. Terapeutin tehtävä ei ole kuulustella tai kaivaa totuutta esiin."
Frankl oli myös laajasti filosofiaan perehtynyt filosofian tohtori, joka pohti syvällisesti ihmisyyden ongelmaa ja olemusta; "Kun kysytään filosofisesti, mitä ihminen on, on kysymys siitä, mikä on se tekijä tai olemus, joka tekee ihmisestä ihmisen ja mitä ihminen perimiltään on. Onko ihminen sittenkin holistinen kokonaisuus tai pelkästään itsensä luoma narratiivi." Hyvä kysymys.
Yksi vastaus voisi ehkä olla: ihmisenä oleminen on aina "suhteessa olemista" – olevan suhde toiseen olevaan on olla erilainen, ja koko olemisen ytimeksi itse asiassa tulee suhde – suhde olla erillinen, toinen. Näin kaikesta olemisesta tulee suhteessa olemista. Ihminen on aina jo olemassa ja aina jo suhteessa toiseen (logoterapiassa tätä kutsutaan itsetranssendenssiksi).
Franklin mukaan ihminen oli ihminen vain siinä määrin kuin hän ymmärsi itsensä itsetranssendentin avulla. Ihminen ylitti itsensä ja kurottautui itsensä ulkopuolelle, ja se mihin hän kurottautui, oli tarkoitus tai päämäärä, toinen ihminen, maailma. Käsitys ihmisestä ennen kaikkea suhteessa olevana olentona oli hyvin lähellä kirjoittajan mukaan Heideggerin ihmiskäsitystä ja myös edellä mainittua maailmassa-olemista.
"Emme siis ole erillisiä subjekteja kohti maailmaa, vaan olemisemme on näissä suhteissa yhdessä maailman ja siinä olevien ihmisten, asioiden ja olioiden – esimerkiksi kissojen kanssa. Olemisemme on ennen kaikkea niiden olentojen kanssa, joilla on maailma."
Kirja hakee vauhtia suurilta filosofeilta, mm. Immanuel Kantilta (vaikka Frankl ei suoranaisesti kannattanutkaan kantilaista filosofiaa), jonka mukaan ihminen oli samalla sekä olio sinänsä että olio meille. Tämä mahdollisti sen, että moraalisesti olemme vapaita seuraamaan kategorista imperatiivia, joka löytyy kaikilta järjellisiltä oliolta (ja voimme kysyä uudelleen kuuluisat kysymykset: Mitä voin tietää? Mitä minä voin tehdä? Mitä minä voin toivo? Mikä on ihminen?).
Kirja on selkeä ja lyhyt oppikirja Franklin ajatteluun sekä esitellä/verrata logopediaa muihin ideoihin. Filosofiaa tuntevalle kirja on makoisa välipala, mutta tavallisille mattimeikälaisille kuin tervanjuontia. Siitä miinuspisteitä kirjalle. Miksi tehdä helposta asiasta vaikeaa ja sekoittaa erilaisia asiaan kuulumattomia tasoja esittelyyn, kun sen voisi tehdä hellemmin ja yksinkertaisemmin?
"Kirja sopii kaikille, jotka ovat kiinnostuneita ihmisen elämän merkityksellisyydestä, henkisestä hyvinvoinnista ja siitä, miten logoterapian periaatteet voivat tukea arjessa, työssä ja ihmissuhteissa. Kirja tarjoaa näkökulmia niin henkilökohtaiseen kasvuun kuin ihmisten välisen kohtaamisen ja ymmärryksen vahvistamiseen riippumatta siitä, tarkasteleeko lukija aihetta ammatillisesti vai omakohtaisen pohdinnan kautta. Kirjoittaja, dosentti Leena Kakkori on lastentarhanopettaja, filosofi, yhteiskuntatieteiden tohtori ja logoterapeutti."
https://tiedekirja.fi/fi/merkityksellisyys