Labour petti TAAS äänestäjänsä ja hävisi!
Teksti Harald Olausen
Toissapäivänä käydyissä brittien aluevaaleissa Labour sai pahasti köniinsä. The Guardianin mukaan jo mielipidemittaukset olivat olleet kamalia, ennusteet synkkiä, ja jopa yksi hänen edeltäjistään työväenpuolueen johtajana, Ed Miliband, oli kertoman mukaan sanonut Keir Starmerille, että hänen pitäisi asettaa aikataulu eroamiselle, jos tulokset olisivat niin huonot kuin miltä ne näyttivät. Istuvalle pääministerille, kun äänestyspaikat Walesissa, Skotlannissa ja monissa osissa Englantia suljettiin, tällainen toimintatapa ei tullut kysymykseenkään. "Kaikille työväenpuolueen jäsenille ja vapaaehtoisille, jotka ovat tukeneet paikallisia kampanjoita ympäri maata: kiitos", hän kirjoitti X:ään torstai-iltana. "Yhdessä rakennamme vahvemman ja oikeudenmukaisemman Britannian." Mutta kukaan ei hymyilt tai ollut iloinen, koska he tiesivät Labourin häviävän rajusti.
Pitkän yön edetessä tulos toisensa jälkeen ylivalaistuissa vapaa-ajankeskuksissa ympäri Englantia antoi ymmärtää, että tämä tulisi olemaan yhtä synkkä tulos työväenpuolueelle – ja sen johtajalle – kuin pelättiin. Milibandin tiedottaja on kiistänyt, ellei aivan painokkaasti, raportit, joiden mukaan hän olisi kehottanut Starmeria harkitsemaan kantaansa, mutta ennen kello kahta aamuyöllä ensimmäinen työväenpuolueen kansanedustaja sanoi sen aivan avoimesti. Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin niihin päiviin, kun Labourhallitus aloitti oman ohjelmansa toteuttamisen. 29.7.2024 BBC:n kanavilta saimme nähdä, miten brittien labourhallituksen valtiovarainministeri Rachel Reeves paljasti koko maalle brittikonservatiivien valehdelleen maan taloudesta. Reeves sanoi: "On aika nousta yleisön eteen ja kertoa heille totuus. Edellinen hallitus kieltäytyi tekemästä vaikeita päätöksiä."
He peittivät Reevsin mukaan julkisen talouden todellisen tilan. "Ja sitten he juoksivat karkuun. En koskaan tekisi sitä itse". 27-minuuttisessa puheessaan hän kertoi olevansa vihainen petoksesta. Muutama vuosi eteenpäin Labourin loistavan vaalivoiton jälkeen puolue kuitenkin hävisi juuri vuoden 2026 paikallisvaalit, ja äärioikeistolainen Trumpin avoimesti tukema Rerfom UK nousi äänissä ohi Labourin. Miten tämä on mahdollista? Kukaan ei olisi uskonut Labourin romahtavan näin nopeasti. Mutta näin on. Maan poliittinen kulttuuri on muuttunut. Äänestäjät ovat pettyneet. Prosessi on sama kuin muullakin maailmassa. Työväenpuolue menettää äänestäjiään käännettyään kurssinsa oikeistolaiseksi ja leikkaamalla köyhiltä. Perinteiset äänestäjät ovat kauhuissaan ja pettyneitä: taasko blairilaisuus on ottanut puolueessa vallan, kun se ei kuuntele tavallisten ihmisten huolia?
Vain kaksi vuotta aikaa on kulunut. Labourin epäsuosittu puheenjohtaja ja pääministeri Sir Kier Starmer on tärkeilevä mahtailija, entinen varapuheenjohtaja ja eromaan tehtävästään petosskandaalin takia joutunut Angela Rayners, "brittien oma Eveliina Heinäluoma (hymyilevät tollo ja ahne etuilija)", oli viimeinen naula siihen arkkuun, minkä typerät ja osaamattomat labourpoliitikot ovat itse naulanneet omaan tappioiden arkkunsa. Labour ei nouse tästä ojasta enää vuosikymeniin takaisin valtaan. Mutta palataanpa kolmanteen inhottuun Labour-johtajaan, valtiovarainministeri Reesen puheeseen, joka ei tarkoita "paluuta säästötoimiin", vaan 14 vuoden rahastoimattomien lupausten aiheuttamien vahinkojen korjaamista, mikä oli jättänyt 20 miljardin punnan aukon valtion tärkeisiin julkisiin palveluihin. Vielä tuolloin, heti vaalivoiton jälkeen Labour näytti vahvalta ja osaavalta.
Labourin sanoma ei tunnu enää ajankohtaiselta sekä toimenpiteet valtion talouden korjaamiseksi oikeilta. Työväenpuolue sitoutui vaalimanifestissaan olemaan nostamatta palkansaajien veroja, ja luottaa enemmänkin talouskasvuun valtion varojen parantamiseksi. Se oli silloin sulkenut jo pois tuloveron, arvonlisäveron, kansanvakuutuksen ja yhtiöveron korotukset, sekä jättänyt pöydälle muutokset myyntivoittoveroon, perintöveroon ja eläkkeisiin. Mutta sitten alkoi pian tapahtua kummia. Työväenpuolueen vasemmisto ja parlamentin takapenkkiläiset olivat pitäneet mölyt mahassaan mutta liika oli liikaa ja he alkoivat napista ensin hiljaa ja koko ajan kovemmin. Rachel Reeves loi puheessaan IKÄVÄN pohjan julkisten menojen leikkauksille, veronkorotuksille ja joidenkin infrastruktuurihankkeiden viivästyksille, kun hän esitteli budjetin ja vaikean taloudellisen tilanteen.
Eikä shokeeraava lista ollut miellyttävää kerrottavaa. Toryt näyttivät ajaneen maan talouden pahempaan lamaan, kuin mitä vielä ennen vaaleja sen ounasteltiin olevan. Reeves sanoi konservatiivien pettäneen kansaa. Samaan aikaan paljastukset alkoivat nakertaa Labourin luottamusta. Kansan keskuudessa epäsuositun ja rikkaiden etuja vastaan tavalliset ihmiset – yksityinen vastaa yhteinen hyvä – konservatiivihallitus, oli luvannut rahaa viskeltävän sinne tänne, vaikka sen kirstut ammottivat huonon ja epäviisaan taloudenpidon jäljiltä tyhjinä. Rachel Reeves oli enemmän kuin järkyttynyt huomatessaan asian todellisen laidan. Edellinen hallitus leikkasi tärkeistä menoista eikä välittänyt ihmisten palkoista. Mutta teki se muutakin: valehteli ja huijasi, kuten Labourkin, joka huomasi kauhukseen muutaman viikon kuluttua, että asiat olivat vielä paljon pahempia kuin he olivat luulleet.
"Annan teille pari esimerkkiä", hän sanoi. "Meille kerrottiin esimerkiksi, että Ruandan järjestelmä maksaa 400 miljoonaa puntaa. Olemme nyt havainneet, että se on 700 miljoonaa puntaa, ja tulevaisuudessa käytetään miljardeja lisää. Hallitus tyhjensi maan varantoja maksaakseen turvapaikkapolitiikkansa muut osat. Lisäksi opetusministeriön työpöydällä oli opettajien palkkatarjous, josta kukaan ei kertonut kenellekään vaalien aikana." Tässä vaiheessa kansan tuli oli vielä Labourin puolella ja heidän sanomisiinsa uskottiin. Sanomalehti The Guardian raportoi, että Reevesin oli määrä hyväksyä miljoonien julkisen sektorin työntekijöiden inflaation ylittävät palkankorotukset, ja opettajien ja NHS:n henkilöstön oli tarkoitus nostaa 5,5 % palkankorotusta, mikä maksaisi noin 3,5 miljardia puntaa enemmän kuin oli budjetoitu. Mutta nämä olivat "vain selityksiä!"
Palkankorotukset nähtiin välttämättöminä, jotta voitiin välttää taloudelle aiheutuvat kustannukset. Kaikki tämä tapahtui Labourin kuherruskuukauden ensimmäisinä tärkeinä päivinä. "Ennen vaaleja sanoin, että kohtaamme pahimman perinnön sitten toisen maailmansodan", Reeves sanoi. "Verot ovat korkeimmillaan 70 vuoteen. Velkaa on vaikka katon läpi. Talous on juuri poistumassa taantumasta. Tiesin kaikki nuo asiat. Olin rehellinen teille vaalikampanjan aikana. Ja vaikeita valintoja se merkitsi. Mutta kun tulin valtiovarainministeriöön kolme viikkoa sitten, kävi selväksi, että oli asioita, joita en tiennyt. Asioita, jotka vastapuoli peitteli". Mutta talous oli pahasti kuralla. Kier Starmerilta ei odotettu vasemmistolaista politiikkaa. Hän halusi voittaa vaalit ja hallita Britanniaa yhä oikeistolaiseksi käyvällä politiikallaan, joka kuritti muun maailman tapaan köyhiä ja suosii rikkaita.
Äänestäjät pettyivät työväenpuolueeseen lyhyessä ajassa, kun vielä hetki sitten punaista ilosanomaa levittänyt puolue palasikin lähelle sen aikoinaan perikatoon vienyttä inhottua balairismia, joka vei Labourin kauas peruskannattajistaan. Äänestäjät muuttivat suuntaan ja olivat mielipidetiedustelujen mukaan pettyneet työväenpuolueen ensimmäiseen hallitusvuoteen. Yougovin kyselyn mukaan 65 prosenttia kansasta ei pitänyt hallituksen ensimmäisen vuoden ajan toimia hyvänä. Vain noin puolet työväenpuoluetta viimeisten parlamenttivaaleissa äänestäneistä uskoi, että pääministeri Keir Starmer oli selviytynyt hyvin virassaan. Tässä vaiheessa Labour oli jo menettänyt pelin äänestäjien silmissä uskottavana. Sosiaalitukien leikkaukset olivat se poliittinen valinta, joka syvensi jakolinjoja yhteiskunnassa. viesti tuntui olevan, että osa ihmisistä maksoi kaiken.
Tämä oli tietenkin ikävää, koska toiset eivät osallistu näihin kuluihin juuro mitenkään. Asia ei ole niin, valtiovarainministeri väitti. Kyse oli oikeistolaisesta propagandasta. Työväenpuolue hävisi reilusti Reform UK:lle, ja menetti asemiaan niin paljon, ettei sillä ole enää voimaa. Todellinen syy Labourin tappioon on ollut siinä itsessään ja sen politiikan oikeistolaisuudessa. Labour on seissyt tumput suorina, kun olisi pitänyt tehdä radikaaleja muutoksia. Mutta mikä pahinta, se on menettänyt tavallisten ihmisten luottamuksen politiikalla, joka ei anna heille juuri mitään. Ei äärioikeistolainen Reform UK aio antaa sen, mutta sitä äänestettiinkin protestina Labourin huonolle politiikalla herättääkseen se unesta. Pinna alla muhii epäluottamus myös Labourin sisällä. Leikkaukset ovat kääntäneet jopa joukolla työväenpuolueen hiljalleen omat kansanedustajat puolueen johtoa vastaan.
Puolueen kansanedustajista 120 oli uhannut äänestää tukia leikkaavaa lakia vastaan mutta saatiin hiljaiseksi. Se ei auttanut. Labourhallitus teki liian myöhään kompromissiehdotuksen, jonka mukaan leikkaukset koskisivat vain uusia hakijoita. Osa kansanedustajista tyytyi kompromissiin, osa vastusti sitä yhtä tiukasti. Samalla työväenpuolueen peruskannattajat. tavalliset ihmiset alkoivat hylätä puolueen ja kääntyä muukalaisvihamielisen ja äärioikeistolaisen Reform UK:n puoleen, vaikka se oli Nigel Faragen johdolla ollut yksi tärkeimmistä voimista johdattamassa brittejä huonoksi jälkikäteen briteille osoittautuneeseen Brexitiin, jonka epäedullisuus on ollut osaltaan viemässä taloutta ahdinkoon. Labourhallitus ei nauti enää kansan tukea. Kiista sosiaalietuuksista ei ole ensimmäinen poliittinen kohu, joka vähensi ja alkoi nakertaa työväenpuolueen hallituksen suosiota.
Ensitöikseen hallitus poisti miljoonilta eläkeläisiltä talvikauden energiatuen. Se joutui kuitenkin perumaan päätöksen kovan kritiikin takia. Pääministeri Keir Starmer kieltäytyi myös aloittamasta uutta tutkintaa lähinnä pakistanilaismiehistä koostuneista jengeistä, jotka olivat pakottaneet nuoria tyttöjä seksityöhön. Hallitus joutui lopulta myöntymään tutkintaan laitaoikeiston painostuksessa. Labourhallitusta arvostellaan myös maatalousyrittäjien perintöveroetuuden poistosta. Työväenpuolueen syytettiin ajavan kovaa talouslinjaa köyhiä vastaan. On myös selvää, että Labourhallitus TAAS valehteli ja petti äänestäjänsä vaalilupauksissaan, ja maksaa siitä nyt korkeaa hintaa menettämällä kannatustaan omilla ydinalueillaan. Sir Keir Starmerin aika Labourin johdossa alkaa olla taputeltu ja hänen on aika siirtyä syrjään. Lähiviikot puolueessa ratkaisevat milloin näin tapahtuu.