Lähiöisoäiti siveyden sipulina

Teksti:

Harald Olausen

Tasan vuosi sitten 2019 maaliskuun Kirkko-ja kaupunki-lehden facebook-sivuilta saimme lukea piispanvaalit Teemu Laajasalolle hävinneen "lähiöisoäitinä" itseään mainostavan entisen yliopistollisen kristillisen auktoriteetin, Jaana Hallamaan kirjoituksesta kirjailijanimimerkki E. L. Jamesin vuonna 2011 julkaistusta, miljoonapainoksina levinneestä kirjasta "Fifty Shades of Grey".

Se on hänestä yksinkertaisen kertomusrakenteen varassa etenevä viihteellinen, kirjallisesti vaatimaton kuvaus erilaisista sadomasokismia, alistamista ja sitomista sisältävistä eroottisista fantasioista. Jaana Hallamaa kirjoittaa nimimerkillä "lähiöisoäiti" - mikä olisikaan luotettavampaa ja hellyttävämpää? Mummo ei varmasti pervoile, hän haluaa lukijansa ymmärtävän rivien välistä.

Mutta kun puhutaan esimerkiksi S&M maailmasta, isoäidin mietteet ovat oudosti asemoituja itse aiheen kanssa. S&M isoäiti on outo ajatus, vaikka olen varma, että monet heistä ovat isovanhempia. Seksi kuuluu kaikille, myös vanhemmille ihmisille, koska seksin rajat ovat kaukana ja katto korkealla. Millaista olisi seksi täydessä valossa? Kaikki seksi meidän kulttuurissamme on harmaalla alueella, niin tukahdutettua seksuaalisuus on, kiitos kristillisten opettajiemme. Miten ihmeessä vetää raja oikean ja väärän seksin välille? Puhummeko pervoilusta vai mistä? Kristityt ovat aina olleet kaikkea seksiä vastaan, joten se siitä. Mikä on se oikea laji seksiä, joka on valosta syntynyt? Halu on heistä aina pahasta.

Hallamaa väittää, että vääränlainen seksi on syntistä, paheellista ja jopa rikollista; hän kirjoittaa, "yleistyykö alistava ja kumppania fyysisesti ja psyykkisesti vahingoittava seksi?" Toisen vahingoittaminen on rikos, alistava seksi taas saattaa olla konsensuaalista, esim. orjasopimukset kahden aikuisen välillä. Monesta juuri alistaminen on kivaa, mutta vain seksileikkinä. Kipu tekee seksissä hyvää yllättävän monelle. Kaikilla on omat fetissinsä, sanoo tuntemani psykiatri, myös naisilla ja todennäköisesti myös "lähiöisoäidillä", vaikka hän antaa ymmärtää toisin.

Naisten alistamine kuuluu juuri sille patriarkaatille, jota kirkko on tukenut kaikkina aikoina. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Seksissä naisilta ei ole kysytty mitään: raskaana ja paljain jaloin on nainen kohdallaan. Kirkon olisi hyvä siivota oma pihansa ensin, ennen kuin moittii muita. Hallamaan tapainen eliitti kyllä pärjää. "Tunnemme viehtymystä myös haitalliseen, eivätkä nautinnon ja hyvää tekevän rajat osu yksiin. Mielihyvä saa keskittymään huonoihin asioihin", mitä tähän rimanalitukseen enää sanoisi?

Hallamaa tuomitsee mielihyvän tavoittelun, ilman mielihyvää ei ole seksiä, siis Hallamaa tuomitsee kaiken seksin, aivan kuin huomaamattaan. Mitä jos kirkonmenot ja rukous tuottavat mielihyvää? Tietysti moni meistä tuntee mieltymystä haitalliseen, kuten tupakkaan, viinaan ja ankaraan vittuiluun, mutta mitä tällä on tekemistä nautinnon ja hyvää tekemisen rajojen kanssa. Joskus teemme pahaa, joskus hyvää, joskus nautimme, joskus kärsimme. Ja sitten on seksiä, joka joskus on hyvää, joskus ei. Mutta miten seksuaalinen nautinto haetaan ja miten se saadaan, on asia erikseen.

Hallamaa voisi sanoa suoraan olevansa huolestunut raiskauksista, mutta niin ovat kaikki vastuulliset kansalaiset riippumatta siitä, kuinka himokkaita ovat muuten. Kunnon kristittyjen makuuhuoneissa tapahtuu myös kummia. Papit ovat pedofiilejä siinä missä muutkin ja vähän enemmänkin. Miten pärjää pedofiili pappi pääsiäisen kovassa valossa? Onko homous todella pahe? Mitä todella tapahtuu rippikoululeireillä? Ovatko kiihkeät lahkolaiset myös siveitä ihmisiä? Vapauttaako usko seksin orjuudesta? Hallamaa sorkkii ampiaispesää. Niitä on lähiöissä.

Olisi hyvä jos Hallamaan tapaiset siveyden sipulit pääsisivät eroon perverssin teemasta ja uskosta, että kaikki seksi ja siihen liittyvä nautinto vahingoittavat ihmistä. Seksi on vain seksiä, tarve jota hoidellaan monin eri tavoin. Jos vahingoittaa toista, poliisi hoitaa asian. Jos vahingoittaa itseään, on paras mennä psykiatrille hoitoon. Muut sitten hakevat nautintoaan omalla tavallaan, joka herra paratkoon ei kuulu mitenkään muille eikä erityisesti siveyspoliiseille tai tiukkapipoisille kovan linjan konservatiivisille kristityille kuten Päivi Räsäsen ja Tapio Puolimatka sekä Jaana Hallamaa.

Kaikki näitä kolmea yhdistää "manikealaisuus" ranskalaiskirjailija Andre Maulrauxin romaanihenkilö Carcian tarkoittamalla tavalla, jonka mukaan hän oli manikealainen erotuksena intellektuellista, joka oli sävyjen, asteiden laatujen ihminen; häntä kiinnostaa totuus sinänsä ja ilmiöiden moninaisuus. Mutta mitä Jaana Hallamaa ajattelee seksistä ja omasta suhtautumisestaan siihen nyt, kun vuosi on kulunut ja hän on vanhentunut jatkuvien taivasrukouksien siivittämä tavallisena lähiöisoäitinä? Miksei hänestä kuulu mitään?