Leikkilakko

Teksti Harald Olausen

Tänään Pam - palvelualojen ammattiliitto - vauhdittaa palkkaneuvotteluja isoissa marketeissa ympäri maan toteutettavalla muutaman päivän leikkilakolla. Pam vaati kaupan alalle huimaa 200 euron (ajatella; mitähän sillä saisi aikaan verojen jälkeen nälkäinen viisihenkinen perhe?) korotusta kuukausipalkkaan, mikä vaikuttaa lähinnä huonolta vitsiltä tai muiden (kilpailevien olisi väärä sana, koska pamilaiset eivät ole ikuisessa palkkakuopassaan pahnanpohjimmaisina kovinkaan kadehdittu ryhmä) työntekijäryhmien hengiltä huvittamiselta ja itsensä naurun alaiseksi tieten tahtoen tekemiseltä.

200 euroa on häpeä liitolle kuin liitolle esittää palkkavaatimuksena, ja kertoo sen alisteisesta roolista niin ay-liikkeiden hännänhuippuna (kukaan ei ota Pamia todesta) ja siitä, että liitto on vähämerkitysetön ja taatusti naisvaltainen, josta isot miesten hallitsemat ja tärkeät vientiliitot eivät välitä solidaarisuuden nimissä auttaa hieman eteenpäin edes hieman tsemppaamalla.

Eivät ole koskaan välittäneetkään. Soliraadisuus on aina ollut ay-liikkeessä kaunis korusana juhlapuheissa, ei käytännössä ja syykin on selvä pamin kohdalla, joka edustaa naisvaltaista matalapalkka-alaa, jossa palkat laahaavat reilusti miesvaltaisten teollisuusliittojen vastaavista. Näin on ollut ja tulee aina olemaan. Silti Pam yrittää näyttää LEIKKILAKOLLAAN siltä, kuin se tosissaan puuttuisi tähän perusongelmaan, ja olisi tiukkkana ajamassa jäsenistönsä ostovoiman parantamista 200:lla eurollaan.

Koko homma vaikuttaa silmänlumeelta ja vain mediasirkusta varten lavastetulta, sillä leikkilakkokikkailulla jää tahallisesti unhoon se tulonjaon eriarvoisuus, mikä on vain lisääntynyt 1990-luvulta lähtien, ja vääristänyt ihmisten välisen epätasa-arvon suhteettomaksi. Köyhimpien ja rikkaimpien välinen tuloero on riistäytynyt käsistä 2000-luvulta alusta lähtien, ja on jo nyt synnyttänyt heikommin tienaavien keskuudessa köyhyyttä, joka tappaa ja pitää köyhät entistä hiljaisempina terveyskeskusten loputtomissa jonoissa, niin kuin on tarkoituskin (paitsi kasvissyöjät ja raittiit köyhät).

Miksei Pam oikeasti puhu näistä asioista ja puutu ongelmaan? Vaalit ovat tulossa sekä Pamin sisälle (kaiketi?) että valtakuntaan. Leikkilakko on tehty myös vaaleja ja itse järjestöä varten. Jossain pitää harjoitella turvallisesti, ja mikä se parempaa kun voi samalla lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla; innostaa omiaan yhteiseen hiileen puhaltamiseen ja osoittaa samalla syyttävällä sormella (huonoista palkoista) pahaa porvaria (muistatteko sen SAK:n PAHA PORVARI SYÖ PÖYDÄSSÄSI-kampanjan, jonka takia vasemmisto hävisi seuraavat vaalit?), minkä kuva on kaivettu esiin naftaliinista (vaikka pitäisi osoittaa sormella huonoa ja mukavuudenhalussaan laiskistunutta ay-johtoa, joka ei uskalla eikä osaa TAISTELLA OIKEASTI).

Jonkun kertomuksen mukaan (?) Pamissa on töissä yli 200 huomattavan hyväpalkkaista (jos pamilainen kassanhoitaja saa kuukaudessa hieman yli 2000 euroa, saa pamilainen, poliittisesti palkattu järjestötyöntekijä melkein tuplasti enemmän 3500-4500 euroa (riittääköhän se edes) työntekijää, joita pitää aina sopivin välein ulkoiluttaa, eli pitää mieli poliittisesti virkeänä ja taisteluvalmiina sekä muistuttamassa työväenliikkeen (orjuuttavan:muistakaa MINISTERISOSIALISMI TAI Saksan demareiden historia) perinteiden mukaan, kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Esimerkiksi Pamin isopalkkainen ja vaikutusvaltainen puheenjohtaja on demarikermaan kuuluneen entisen demarikansanedustajan tytär.

Kokonaan eri asia on sitten sen oikean demokratian puuttuminen Pamista, joka jollain ihmekeplottelulla on saatu jaettua 70 prosenttia demareille ja 30 prosenttia anderssonilaiselle yleisvasemmistolaisuutta edustavalle sekalaiselle seurakunnalle, jolle kaikki on pintaa, ideaa ja usein myös kyseenalaisia poliittisia operaatioita sekä vääriä johtopäätöksiä oikeista asioista (ihan vasemmistoliiton oman aseman takia pelottaa se valtava ay-mieskato, mikä puolueessa on näiden vaalien jälkeen...eikä parannusta asiaan ole näköpiirissä, kun puolue on antanut tämän laidan vuotaa kentällä suoraan persuihin SANOKAA MUN SANONEEN!).

Lääkkeenä olemassaolon oikeutuksen kipuihin Pamin muutaman päivän leikkilakko ympäri isoissa marketeissa Suomea vaikuttaa kovin lievältä - kuin uskomuslääkkeeltä vailla oikeaa tehoa - ja järjestetty vain oman hännän nostamiseksi omien keskuudessa punaväriin pukeutumisesta harjoitellessa eduskuntavaalien alla turuilla ja toreilla jakamaan köyhälle kansalle myöhemmin ne iänikuiset hernesopat ja jauhomakkarat Saludo-kahvin kyytipoikana.

Kyllä suomalainen porvari on tyytyväinen syystäkin. Maa vaurastuu ja yksityiset voitot kasvavat entisestään. Ei siis mitään uutta tänäänkään työmarkkinoilta. Porvari voi nukkua vastaisuudessakin yönsä kunnolla. Millä vuosisadalla Suomeen syntyy puolueeton ja oikeasti jäsenistönsä etuja ajava ay-liike? Se on tärkeä kysymys, mikä kiinnostaa ja odottaa kysyjäänsä ehkä jo tämän leikkilakon jälkeen kun pamilaisest alkavat kysellä, mitä järkeä tässä kaikessa loppujen lopuksi oli? Maailma ei parane siitä, että esitetään sen paranevan. Maailma paranee siitä, että sen eteen tehdään töitä ja kovasti. Se olisi hyvä läksy itse kunkin opetella eikä vain LEIKKIÄ!