Liike-elämän etiikan parissa

Teksti professori Timo Airaksinen

Minäkin olen opettanut liike-elämän etiikan kursseja siellä sun täällä oman ansaintalogiikkani mukaisesti: kun rahaa on tarjolla, kääri se taskuusi. Etiikka eli moraali sisältää vaatimuksen, toimi aina oikein—eikä mitään sellaista kuin toimi oikein, jos vain mahdollista. Valituissa Paloissa, joita lapsena luin isovanhempien huvilalla Sundomin saaristossa oli aikanaan Amerikassa kielletty vitsi: Ymmärrän että rehellisyys on tärkeää, mutta bisnes on bisnestä. No, mainoksissa on lupa valehdella melkein mitä tahansa, ja ihmisten on ihan itse osattava päätellä mikä on totta ja mikä ei. Automainoksissa auto ajelee aina tyhjällä tiellä. Näin kerran Volvon mainoksen, jossa sanottiin niiden autoa niin mukavaksi, että sen kanssa on ihana seistä ruuhkassa. Valetta sekin, mutta hyvä vitsi.

Amerikassa vieraili oikea sininen tsunami, kun demokraatit putsasivat pöydän välivaaleissa. Pörssi sukelsi heti. Miksi? Siksi, että tekoälyfirmat pelästyivät. Alkavatko ne nyt kontrolloida meidän toimiamme? Kamala uhka. Samat firmat olivat juuri aikaisemmin toitottaneet, että tekoäly saattaa tuhota koko maailman. Nauroin, kun vähän mietin asiaa. Ensinnäkin sivistyneessä maailmassa kaikkea valvotaan ja säädellään, eikä kehenkään ja mihinkään luoteta noin vain. Toiseksi, jos firmoilla on kuolettavan vaarallinen tuote käsissään, niin on omituista ajatella itsesäätelyn riittävän. Bisnes on vitsikästä, erityisesti kun tekoälyllä on jo nyt tehty niin paljon rahaa ja pahaa.

Nyt taistellaan datakeskuksista. Ihmiset ovat hermostuneet, kun ne pilaavat maiseman, sotkevat vesistöt ja nostavat sähkön hintaa. Toiset vastaavat, että ne tuovat mukanaan tuota niin niukkaa resurssia, rahaa. Saas nähdä miten käy.

Ei minua silloin naurattanut, kun ostin uuden läppärin yhdestä näistä kamalista jättifirmoista, jotka hallitsevat laitemarkkinoita. Ostin koneen ja siihen asennettiin ohjelmat. Hain vempeleen kotiin, ja aloitin kirjoitushommat uudella innolla. Huomasin, että näppäimien merkinnät olivat suttuiset ja vaikeat lukea. Menin takaisin liikkeeseen, jossa antoivat heti rahat takaisin. Asennuskulut jäivät kuitenkin omalle kontolle, enkä vielä tiedä ohjelmista jotka jäivät koneelle, pitääkö ne ostaa uudelleen.

Mitäs rahasta, sitä tulee ja menee. Mutta se etiikka. Tyypit siellä asentamossa laittavat kuntoon pilallisen koneen ja tyrkkäävät sen sitten minulle kainaloon kotiin vietäväksi. Sama porukka katsoo konetta vain kerran, kun näytän vian, ja kuitenkin he ovat asentaneet sen muka kuntoon. Ja minä matkustan kauppaan, odotan yli tunnin valituksineni ja maksan kaikesta tästä huvista. Oliko kyse etiikan puutteesta vai silkasta hölmöydestä, en tiedä, ehkä molemmista. Armeijan viestimies vastaa kun kysytään jotakin, Emmä tiärä, mä kelaan vaan.