Kertomus valeuutiskeisarista -lisää tällaista!
Teksti:
Harald Olausen
Linja totuuden ja valheen välillä suuren yleisön silmissä kulkee nykyisin Murdochin määrittelemänä. Esimerkiksi umpikonservatiivinen amerikkalainen julkaisu The Imaginative Conservative puolustaa voimakkaasti vaihtoehtoisia faktoja ja totuuksien sosiaalista konstruktiota samalla, kun se syyttää valtamediaa, jolla se tarkoittaa liberaaleja ja vasemmistolaisia toimittajia, jotka pohjaavat tietonsa tutkimustuloksiin, ja puolustavat objektiivisia faktoja sekä havainnoitsijasta riippumatonta totuutta, vain yhden maailmankuvan propagoimisesta.Mediaväki maailmalla
tietää kaiken pahan alun ja juuren nykyaikaisessa valehteluun ja vääriin
tietoihin perustuvassa mediailmastossa lähteneen Murdochilta, joka tekee rahaa
sillä, että pitää johtavia politiikkoja taskussaan ja levittää eripuraa ja
vihaa tavallisen kansan keskuuteen.
Itse törmäsin ensimmäisen kerran Murdochiin
vuonna 1990, jolloin olin opiskelemassa Manchesterissa ja tein juttuja sekä
Ylen radioon että silloiseen Uutispäivä Demariin Briteistä. Murdoch päätti
erottaa Lontoon sanomalehtikatuna tunnetusta imperiumistaan Fleet Steeriltä yli
5000 toimittajaa ja alan ammattiliitto NUJ (National Union Of Journalists)
yritti turhaan panna vastaan.
Ylen Areenalta tulee parhaillaan lajissaan erinomainen tutkivan journalismin malliesimerkki kolmiosainen BBC:n tuottama televisiosarja, minkä kolmas ja viimeinen jakso Paluu valtaan ja Amerikan valloitus käy tutkivan journalismin keinoin arkailematta Rupert Murdochin luoman maailman suurimman ja samalla roistomaisimman mediadynastian kimppuun. Sarja on tarpeellinen muistus siitä, mitä demokratian kannalta peruuttamatonta pahaa tapahtuu, kun raha pääsee estoitta naamioimaan valtansa medioiden, kuten Fox-television, avulla Jenkeissä.
Televisiosarjan
kuva Murdochista on yhtä kamala ja epämiellyttävä, kuin mitä eräässä James
Bondin maailmanvalloitusta rikollisesti valmistellut mediamogoli, jonka
esikuvana Murdoch oli. Televisiosarja paljastaa se, että tätä miestä saamme
viime kädessä kiittää sekä Britannian turmiollisesta EU-erosta että maailman
suurimman kusipään, Trumpin pääsystä Yhdysvaltojen presidentiksi, että myös
Tony Blairista, jonka mateleva olemus Murdochin edessä hakee vertaistaan
Britannian pääministerihistoriassa.
Blair oli kiltti Thactherin puudeli, jota Murdoch
silitti mielin määrin, ja joka heti erottuaan pääministerin paikalta liittyi katoliseen kirkkoon, mikä Britanniassa on ollut Elisbaeth I:sen ajoista lähtien 1500-luvulta lähes maanpetturuuteen verrattava asia, kun kyseessä on pääministeri, vaikkakin jo entinen.
Chomsky
kutsuu Murdochin tavaramerkkiä vääristää totuutta poliittisesti
tarkoituksenmukaiseksi yhdenmukaistavan mediamanipulaation prosessimetodina
"valikoivaksi havainnoimiseksi", mikä on jo maailman kaupallisissa valtamedioissa,
samoin kuin koti-Suomenkin (Aamulehti ja Keskisuomalainen) vallitseva piirre,
jopa niin, että maakunnalliset mediat yrittävät kaventaa sananvapautta viemältä
Yleltä oikeuden kirjoittaa tekstiuutisia myös asioista, joista he eivät ole
tehneet radio- tai televisio-ohjelmaa.
Murdoch
kautta on muovannut Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja huonompaan suuntaan ison
rahan viettelemänä. Siksi molempien maiden demokraattiset instituutiot ovat
henkitoreissaan ja yhteiskunnallinen koneisto lähes halvaantunut. Hän on
nostanut ja kaatanut mielensä mukaan itselleen sopivia ja epäsopivia
poliitikkoja ja hallituksia. Dynastian kasvu ei ole ollut kuitenkaan mutkaton.
Mediaimperiumin luojan, Rupert Murdochin sitkeys ja pelisilmä on raivannut
imperiumille tien Britanniasta Yhdysvaltoihin, jossa se nosti valtaan Donald
Trumpin samoilla keinoilla valheita ja vihaa levittämällä, kuin mistä oli
tullut viidessäkymmenessä vuodessa sen tavaramerkki politiikan takaisessa likaisen,
mutta taloudellisesti hyvin kannattavan pelin osaajana.
Tämä
televisiosarja pitäisi jokaisen someänkyttäjän- ja ähkyilijän nähdä
erottaakseen tosiasiat luulotelluista mielipiteistä, joiden välillä on yhtä
suuri ero kuin Murdochista kertovan televisiosarjan tänään nähdyssä päätösosassa,
missä paljastuu myös yksi maailman vaarallisimmista valehtelijoista, valeuutisilla itsensä keisariksi kruunannut alansa maailmamestari, mitä
ilmastokriisin vähättelyyn tulee.
Ohjelman lopussa Murdoch antoi ilmastomuutosta vähättelevän haastattelun yhdelle omista australialaisista televisiokanavistaan samaan aikaan, kun hänen 140 australialaista sanomalehteään yli 3000 toimittajan voimin vähätteli Murdochin tavoin ilmastokriisin vaikutuksia Australiassa, jossa ilmastokriisin aikaansaamat metsäpalot alkoivat olla samaan aikaan todellinen uhka koko kansakunnalle ja kansalaisten terveydelle sekä hengelle.
Linja totuuden ja valheen välillä menee juuri tässä Murdochin määrittelemänä vastaan vapaata mediamaailmaa, jotka pohjaavat tietonsa tutkimustuloksiin, ja puolustavat objektiivisia faktoja ja havainnoitsijasta riippumatonta totuutta, ja varovat esittämästä vain yhden maailmankuvan mukaisia näkemyksiä.