Loistavaa Christiano Ronaldo!
Teksti Harald Olausen
Koko urheileva ja mainosten voimalla elävä maailma puhuu tänään Portugalin maajoukkueen kapteenin ja yhden maailman parhaimmin palkatun jalkapalloilija Christiano Ronaldon muutaman päivän takaisesta tempusta lehdistötilaisuudessa, jonka aluksi hän poisti edessään olleet Cocis-pullo näkyvistä, vaikka Coca-Cola on yksi jalkapallon EM-kisojen pääsponsoreista. Seuraavana päivänä Coca-Colan osakkeista suli markkinoilla 4 miljardia dollaria pois.
Coca-Colan johdolla tuli kiire selittämään asiaa yhtiön kannalta edullisemmin, onhan Ronaldo yksi maailman seuratuimmista ja samalla myös pidetyimmistä julkisuudenhenkilöistä oman luonnollisen karismansa ja viattomuutensa ansiosta. Ronaldon näkyvä cocisboikotti voi aiheuttaa yhtiölle pysyviä harmeja ja markkinaosuuksien vähentymistä koko ajan kovenevassa kilpailussa muiden virvoitusjuomajättien ykköstuotteiden kanssa, kuten Pepsi-Colan suosittujen Pepsi-juomien kanssa.
Oli Ronaldon syy mikä tahansa, on se lajissaan samaa kunnioitettavaa protestointia meille valmiiksi tarjoiltuun yhden ilmeen- ja totuuden urheilumaailmaan, kuin mitä Jesse Owens harjoitti Berliinin Olympialaissa tai Mexicon Olympialaisten yhdysvaltalaisen kolmen mustan miehen protestointi valkoista valtaa vastaan palkintopallilla koko maailman katsellessa ja pidätellessä henkeään, tai Matti Nykäsen sekoilut ja haistattelut hiihtoliiton kepulaistollopomoille aikoinaan 1980-luvulla Keski-Euroopan mäkiviikoilla.
Cocis on yliarvostettu ja täysin turha elintarvike, jolla ei jano sammu ja joka ei sisällä mitään terveellistä, ei ravintoarvoja vaan päinvastoin, on liikaa juotuna vaaraksi hampaille, mielelle ja sen sokerittomat versiot tutkitusti jopa tappavia. Kamalinta on se, että puhtaan veden puutteesta kärsivissä alikehittyneissä maissa on tarjolla aina cocista vaikka yleinen juomaveden laatu on mitä on.
1980-luvun alussa cocista boikotoitiin viimeksi laajan kansainvälisen rintaman turvin, kun maailman vasemmistolaiset puolueet ja ammattiyhdistysliike alkoivat boikotoida cocista, sen yhteistyökumppanien suorittamien väkivaltaisuuksien ja laittomuuksien jälkeen Keski-Amerikan Quetemalassa. Kampanjan nimi oli: Älä juo Coca-Colaa se on työläisten verta.
Suomessakin vasemmistopuolueet ja ammattiyhdistysliike osallistuivat näkyvästi kampanjaan levittämällä sen ajan tyypillisiä propagandamateriaaleja, kuten tarroja, lentolehtisiä ja pieniä julisteita kansan keskuuteen. Ehkä siksi järkytyin, kun näin kerran änkyräkommunistien Taisto Sinisalon istuvan Carrolsissa juomassa Quetemalan työläisten vereksi mainostettua cocista.