Loppuuko sota Halla-Ahon reseptillä?
Teksti harald Olausen
Perusuomalaisten todellinen johtaja ja kirjaimellisesti (kuiskaajana toimiva) takapiru, Jussi Halla-Aho ei yllätä lausunnoillaan ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana edes silloin, kun hän puolustaa venäläissotilaiden demonisointia. Suomalaiset ovat jo tottuneet Halla-Ahon lausuntojen provokatiiviseen luonteeseen, mutta se ei tarkoita sitä, että niillä olisi kaikkien tuki.
Vakavaksi ne muuttuvat vasta silloin, kun (ja jos?) persut pääsevät hallitukseen ja Halla-Ahosta tehdään ulkoministeri, mikä toteutuu, jos kokoomus on ykkönen ja persut kakkosia ja kokoomus haluaa Ruotsin maliin maahan oikeistohallituksen, sillä Halla-Aho on luonteenlaadultaan ihan toista luokkaa kuin edellinen persupomo ja ulkoministeri Timo Soini, joka riisui populistin viittansa turvallisesti jo neljä vuotta ennen ulkoministeriyttään harjoitellessaan tulevaa tehtäväänsä varten ensin neljä vuotta ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana.
Harvoin kukaan noin korkeassa asemassa olevan suomalaispoliitikko on päästänyt niin harkitsemattomia sammakoita suustaan, kuin Jussi Halla-Aho, jonka mielestä venäläisten sotilaiden demonisointi ja karnevalisointi on välttämätöntä. Suomi on siirtynyt nato-jäsenhakemuksensa myötä Venäjälle vihamielisen lännen leiriin ja venäläiset ovat jo nyt vihjanneet järjestävänsä suomalaisille uudenlaisia ongelmia tulevaisuudessa yhteisellä yli 1300-kilometeriä pitkällä rajalla, joka on ollut rauhallinen II ms:n jälkeen.
Maailmalta on alkanut varovaisesti kuulua epäilyjä Venäjän Ukrainan sodan lopputuloksesta. Viime viikolla Yhdysvallat ilmoitti varovaisesti uskovansa sodan päättyvän vain neuvottelupöydissä. Ruotsi pani paremmaksi, se rohkeni ensimmäisenä länsimaana kysyä: entä jos Venäjä ei häviäkään tätä sotaa? Mitä sitten tapahtuu? Suomalaisten ei edes tarvitse kysyä moista kysymystä, sillä meillä on aina naapurissa Venäjä.
Juuri tätä "realiteettien tunnustamista vastaan" tuntuu kummalliselta, että Halla-Aho puhuu mitä sulki suuhun tuo. Luulisi hänen ajattelevan eri päällä kuin istuu, mutta ei. Venäläiset eivät jätä huomioimatta uudenlaista suhtautumistaan miettiessään, millaisia äänenpainoja ja miten, Suomessa on Venäjästä esitetty, sillä Suomi on geopoliittisesti eräänlainen veräjä Venäjälle ja panslavistisen suurvalta-ajattelun mukaisesti ollut satoja vuosia venäläisten itsensä kokemaa etupiiriä Pietarin turvallisuus mielessä.
Venäjä on suurvalta, joka on pärjännyt jokaisessa sodassa kolmesta syystä; ensinnäkin Venäjä on liian laaja minkään armeijan valloitettavaksi, toiseksi venäläiset eivät piittaa miehistöntappioista ja ovat valmiita heittämään peliin tykinruokana "hyvän asian puolesta" satoja tuhansia viattomia, kolmanneksi venäläiset eivät välitä muusta kuin omasta totuudestaan - vaikka se olisikin valhetta, kun on kyse oman perseen pelastamisesta.
Jos Jussi Halla-Aho on uuden hallituksen uusi ulkoministeri, mikä saattaa tyssätä jo presidentin vastustukseen, hän joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan uudenlaisen Venäjän Ukrainan sodan loputtua. Se ei tarkoita sitä, että Putin tai Putinin yltiöisänmaalliset hengenheimolaiset olisivat hävinneet mihinkään, vaan uudenlaisten kysymyksenasettelujen aikaa, ehkä uusia johtajia, mutta kansa on ja pysyy hengeltään samanlaisena ja sillä on hyvä muisti, mitä tulee loukkauksiin ja suoranaiseen vihamielisyyteen.
Haluaisin nähdä Jussi Halla-Ahon Moskovassa ulkoministerivierailulla Lavrovin seurassa, kun Lavrov vetää taskusta kuvan Halla-Ahon lahjoittamasta ohjuksesta venäläisiä vastaan ja kysyy naama virneessä, onko ulkoministeri vielä samaa mieltä kuin ostamansa pommin viestissä: sota loppuu vasta, kun venäläisiä sotilaita on tapettu niin paljon, että sodan jatkaminen muuttuu Venäjän hallitsijoille poliittisesti tai sotilaallisesti mahdottomaksi!
Suomalaisten jos keiden, luulisi muistavan hyvinkin viime sotien uhoomisten yhteydessä lipsahtanut suurvaltatotuus naapuristamme; suomalaiset vastaavat kyllä kymmentä venäläistä, mutta entä sitten kun tulee se yhdestoista?