Wahlroosin mukaan lukemalla lehtiä voidaan lopettaa lypsävien lehmien ampuminen!

Teksti Harald Olausen

Lisää tällaista! Mitä enemmän itsetyytyväinen ja omahyväinen Björn Wahlroos esiintyy televisiossa ärsyttävästi saarnaten lähes vanhaan törkeään tapaansa rikkaiden jatkuvien etioikeuksien parantamisen puolesta köyhiä vastaan, ihmisten silmät aukeavat ja vasemmiston kannatus lähtee uuteen nousuun. Ehkä siksi häntä näytetetäänkin aina silloin tällöin television ajankohtaislähetyksissä kuin pelotteena, kuten tänään television Ykkösaamussa toimittaja Seija Vaaherkummun vieraana.

Kun Vaaherkumpu kysyi tänään Ylen Ykkösaamussa Sammon konsernijohtajalta, mihin lähteeseen hän viittaa, kun hän puhuu Suomen huonosta taloudesta ja sen mahdollisesta uudistamistarpeesta, hän vastaa: Lukemalla lehtiä!, mikä on tietenkin täysin naurettava ja epäluotetteva lähde. Vastaus selittää miksi Wahlroos tarjoaa kovan linjan oikeistolaista talouspolitiikkaa Suomen talouden parantamiseksi.

Kovan linjan oikeistopolitiikka haluaa riisua liberaalin hyvinvointiyhteiskunnan palvelut verotuksen avulla. Mutta ei kaikkien. "Kovanluokan yritykset ja ihmiset", kuten hän itse ja esimerkiksi Sampo-konserni ansaisevat hänen mielestään veroalennuksia. Poliisin ja armeijan resursseihin satsataan todennäköisesti Wahlroosin mallissa alempien luokkien sosiaa.,isen turvallisuuden kustannuksella.

Aika rajuja talousdarwinismia eikä vain. Yksi mikä kiinnitti myös ikävän huomion oli se, ettei hän puhunut lainkaan yhteisöllisestä altruismista eli epäitsekkäästä kamppailusta luonnon pelastamisen puolesta, mikä edellyttäisi nimenomaan suuromistajilta, kuin hän ja hänen edustamiltaan suuryriyksiltä suuria uhrauksia.

Ei puhuniut, koska ei ole siihen valmis. Sen homman saa muut hoitaa ja maksaa. Oikeiston jatkuvasti toistama mantra on ihan sama kuin Wahlroosin rikkauksiin nostaneen kokoomuksenkin; suomalaisen elintason tiellä ovat aina ne samat verotuksen avulla köyhille suoriteut tulonsiirrot, kuten työttömyys- ja asumistuki, niihin kun uppoaa monta miljardia vuodessa. Ne nostetaan esille, samoin kuin ay-liikkeen liian suuri valta puolustaa työntekijöiden oikeuksia, suomalaisen menestyksen tiellä olevina ongelmina.

On ihme, ettei vasemmisto ole osannut vastata tähän rummutukseen. Kukaan ei tunnu muistavan, ettei Suomi olisi ongelmissa ja ylivelkaantunut, jos Sipilän hallitus ei olisi keventänyt verotusta rikkailta 8 miljardilla vuodessa. Veronkevennykset rikkailta eivät auta taloutta. Wahlroos tietenkin sivuuttaa tätä tukevat puolueettomat tutkimukset ja tutkijoiden mielipiteet siksi, etteivät ne tue hänen tai oikeiston väitteitä.

Porvarillisia lehtiä lukemalla voisi luulla asioiden olevan juuri niin kuin Wahlroos väittää sillä, oikeisto on esittänyt omistamiensa medioiden kautta mantraa Suomen onglmien syistä, jotka ovat tulevaisuutemme uhka ja ne ovat aina samanlaisia; köyhempien saamat tuet ja verotuksen keventäminen rikkailta. Vasemmisto on ollut lähes puhekyvytön, koska se ei ole saanut suunvuoroa oikeistolaisissa medioissa. Vain Yle on tarjonnut sille tasapuolisuuden nimissä mahdollisuuden esittää toisenlaisen näkemyksen.

Vaaherkumpu kysyy ehkä hieman yllättäen pirullisen kysymyksen Wahlroosilta, jonka rikkaus on peräisin 1990-luvun lopulla silloisen kokoomuslaisen valtiovarainministeri Sauli Niinistön päätöksestä antaa Postipankki Wahlroosille. Vaaherkummun kysymys koskee valtion roolia talouden ohjailijana. Wahlroos ei huomaa kysymyksen sisältämää ilkeää piikkiä. Wahlroos innostuu sen sijaan saarnmaan valtion roolia vastaan talouselämässä samaan tapaan, kuin vastustaa kaikkia tukia verotuksen avulla köyhemmille.

Wahlroosille paras valtio on riisuttu valtio, jolla ei ole paljoa tehtäviä, ei kuluja eikä häiritse yksityistä elinkeinoelämää ja taloutta turhalla säätelyllä tai liialla verotuksella. Kummallista haastattelussa on Wahlroosin kevyt ote vakaviin asioihin. Taloudessa on vain yksi oikea suunta ja se on yritysjohtajien viitoittama. Ruotsissakin ammuttiin hänen mukaansa lentäviä lehmiä aikaisemmin vielä ennen Olof Palmen demarihallitusten aikaan, mutta sen jälkeen suunta muuttui sielläkin.

Valitetettavasti näin kävi, sillä sitä ennen Ruotsi oli varsinainen onnellisten ihmisten paratiisi. Kansankoti oli vielä jotenkuten hengissä ja maassa vallitsi optimismi sekä turvallisuudentunne. Siitä hän ei puhu eikä pukahda tietenkään mitään, koska kaikki tämä tehtiin rikkaita verottamalla ja sekä koko yhteiskuntaa tiukasti että myös maan taloutta säätelemällä, tavoitteena tasavertainen yhteiskunta kaikille ryhmille elää sovussa ja toisiaan kunnioittaen.

Tästä Wahlroos on hiljaa eikä mainitse sitäkään, että juuri silloin alkoi Ruotsissa se hyvinvointiyhteiskunnan remontti, joka pohjusti nykyiset suurimmat ongelmat; köyhien ja rikkaiden välisen kuilun syvenemisen sekä yhteiskunnallisesta epätasa-arvoisuudesta syntyneet vastakkainasettelut, jotka tänään vaivaavat maan yhteiskuntarauhaa mm. jengiytymisenä ja ampumisina sekä yleisenä huonovointisuuden lisääntymisenä.

Miksi hän mainitsisikaan, sillä yhteiskunnallisten jännitteiden lisääntyminen johtuu tutkitusti juuri tästä talouden vapautumisesta ja rikkaiden verotuksen keventämisestä. Tällainen yhteiskunta on Wahlroosin onnela - ei muiden. Me muut kaipaamme tasapainoa - emme muutosta, jos se on muutosta huonompaan suuntaan, kuten se Wahlroosin mallissa on. Wahlroos puhuu muutoksesta vain silloin, kun kyse on rikkaiden ja etuoikeutettujen oikeuksien turvaamisesta. Vain se on hänestä hyvä ja tärkeä asia.

Verotus on aina hänestä aivan liian korkea ja valtiot hitaita sopeutuakseen suuromistajien vaatimuksiin yhteiskuntien toimimisesta toivomallaan tavalla, yhtä sopeutuvasti johtajien vaatimuksiin kuin vapaat markkinat tekevät. Mutta lopussa Wahlroos kompuroi  pahasti osoittamalla olevansa moukka ja kaikkea muuta kuin sivistynyt. On hämmentävää ja samalla huvittavaa nähdä, ettei hän poikkea typerässä omahyväisyydessään muista maailman äkkirikastuneista nousukkaista.

Kulttuuri on hänelle vain ilmaa, ulkoa opeteltuja sanoja, ulkokohtaisia tapoja, ei paljon muuta - ja tällaistenkö käsiin meidän pitäisi jättää luottavaisin mielin maamme? Sehän olisi sama asia, kuin tajoaisi pyövelille ilman syytä omaa kaulaansa katkaistavaksi. Miksi Wahlroos puhuu kuin puhuu, sivuuttaen todelliset ongelmat ja niiden aiheuttajat? Siksi, ettei kukaan muistaisi, ettei Suomi olisi ongelmissa ja ylivelkaantunut, jos Sipilän hallitus ei olisi keventänyt verotusta rikkailta 8 miljardilla vuodessa.

Suomen menestyksen tiellä eivät nimittäin ole köyhät, asumistuki ja työttömyyskorvaukset, vaan ahneet rikkaat, jotka haluavat koko ajan lisää. Karsimalla yhteiskunnan palveluita ja samalla keventämällä rikkaiden verotusta, Suomi taantuu takaisin sadan vuoden päähän oikeistohallitusten kurjuuden aikaan. Tällä menolla Suomi on matkalla kohti Ruotsin tietä. Se onkin Wahlroosin tavoite, sillä itse hän asuu omissa turvallisissa linnoituksissaan molemmissa maissa lain yläpuolella kuin entisajan aateliset.

Meillä hän jättää kärsittäväksi seuraukset tästä ns. vapautumisesta ja oman tilipussinsa kasvamisesta. Silloin meidän on enää turha valittaa kun yhteiskunnan sisällä on käynnissä täysi sota syrjäytyneet vastaan hyvinvoivat, kuten Ruotsissa parhaillaan on. Mutta lukemalla lehtiä kuten Wahlroos, ja vielä uskomalla sokeasti niihin, asia on tietenkin ihan toinen - juuri niin kuin Wahlroos oikeistolaisine kavereineen toivoisi meidän tekevän.