Mäntyniemen kuulumiset
Teksti Harald Olausen
"Tukijat ympäri Suomea ovat ylistäneet Stubbia teosta, jota monet kutsuvat yhdeksi hänen julkisen uransa myötätuntoisimmista ja vaikuttavimmista humanitaarisista eleistään." Pitkä Tasavallan presidentti Alexander Stubb on sanojensa mittainen mies - sitä hän on ollut rohkeasti ja ylväästi koko sen ajan, mitä hän on ollut mukana politiikassa. Uutinen lahjoituksesta vahvistaa tämän.
En ole koskaan kuulllut, että joku korkea vasemmistopoliitikko olisi harrastanut "muuta hyvänekoa", kuin minimaalista kolikko lippaaseen-tekohymistelyä muiden edessä esittäen Stubb on siksi poliitikkona esimerkilinen. Sitä ei ollut työministeri Liisa jaakonsaari (sdp) unohtaesssaan palkita lompakkansa löytäjän tai Eveliina Heinäluoma (sdp) rohmutessan HIAS-asuntoja.
On ihan selvää, että Tasavallan presidentti Alexander Stubb tulee jäämään jo nyt, kautensa puolivälissä saamillaan erinomaisilla tuloksillaan maailmanhistoriaan yhtenä vaikuttavimmista presidenteistä, jolla on ollut sekä karismaa että maan isänä tarvittavaa avarakatseisuutta ja lämpöä osattomille. Osittain kyseessä on ilmeisesti myös vaalityö toiselle kaudelle tai YK:n pääsihteeriksi.
Stubbilla on ollut aina hoksnokkaa ja pelisilmää sille, mikä on ihmisten mielissä tärkeää ja vaikuttavaa,. Suomessa ei juuri koskaan ole nähty korkean poliitikon kauniiden sanojen ohella tekevän myös hyviä tekoja. Stubb on toista maata. Hän on pyyteettömästi auttanut vähempiosaisia. Mutta kovana oikeistopoliitikkona hän on ollut myös syventämässä rajusti köyhien ja rikkaiden kuilua.
Stubb on taitava "sydänten poliitikko" ihmisen oloinen ja ihmisten asioilla ja tasolla liikkuva mielikuvapoliitikko, jossa on monia kansallissankarin piirteitä mm. kansan empatiat keränneenä, lähes poliittiseen paarialuokkaan tipahtaneena looserina ja poispotkittuna kokoomusjohtajana sekä tervehenkisenä ja ammattimaisena urheilijana. Mutta on hän paljon muutakin.
Emilia Kuokkalan ja Pontus Purokurun kirjassa Luokkavallan vahtikoirat (INTO 2016) kerrotaan miten toimittajat auttavat eliittiä pysymään eliittinä, Kirjaa voi pitää alansa parhaana ja kattavimpina tutkimuksena siitä, miten media käyttää omistajiensa valtaa suhteessa tekijöihinsä. Kirjan alussa on hieno kuvaus siitä, mistä oikeasti todella on kysymys vallan ja valtamedioiden liitosta.
Kun Hesarin Saska Saarikoski valittiin 2014 vuoden journalistiksi ja Sipilän hallituksen silloinen valtiovarainministeri Alexander Stubb oli vasta tekemässä nousuaan ylimpään kastiin, Stubb nuoli ovelasti turhantärkeää Saarikoskea twitterissä, "Saarikosken olevan yksi Suomen parhaista kolumnisteista". Tyytyväinen Saarikoski vastasi ja Stubb sai tarvokasta huomiota valtamediassa
Kirjoittajat kuvaavat Stubbia teknokraattiseksi oikeistopoliitikoksi, "joka pyrkii häivyttämään julkisuudesta ajamansa politiikan kiistanalaisuuden ja luokkavaikutukset". Kirja on kirjoitettu on niitä varten, jotka yhtenä aamuna heräävät aamukahvia juodessaan ja yleistä totuutta raiskaavaa kepulehteä lukiessaan, että he haistavat totuuden tympeän tunkkaisuuden itsessään.
Entä onko se tämä uutinen, missä Stubbbin kerrotaan lahjoittaneen kaikki viime vuosien henkilökohtaiset tulonsa puhekeikoista, kirjahankkeista ja yhteisöaloitteista – yhteensä noin 2,2 miljoonaa euroa – valtakunnalliseen asunnottomuuden tukihankkeeseen Suomessa? Lahjoituksella autetaan rahoittamaan 60 tuettua asuntoa ja yli 120 hätämajoituspaikkaa apua tarvitseville perheille.
Tällaista uutista me olemme kaivanneetkin kriisien vaivaamassa Suomessa. Olisikohan Pekka Haavistol tehnyt samoin? Lue lisää ja ällisty. Stubb on ensimmäinen Suomen presidentti, joka on tällä hirnolla tavalla astunut suurten juhlapuheiden tiellä myös suurten tekojen poluille. Mutta herää myös kysymys, onko omatunto alkanut kolkuttaa vai onko tämä vain imagopolitiikkaa?
Harvinaisessa puheessaan hyväntekeväisyysgaalassa Helsingissä kuluneella viikolla, hän sanoi nähneensä omin silmin asunnottomuuden vaikutukset perheisiin ja yhteisöihin ympäri Suomea. Stubb sanoi myös aina uskoneensa, että jos meillä on mahdollisuus auttaa muita, meidän pitäisi tehdä se tavalla, joka luo merkittävää ja kestävää muutosta ympärillemme.
"Kukaan ei ansaitse elää ilman turvallisuutta, arvokkuutta tai paikkaa, jota kutsua kodiksi", Presidentti kertoi. Hankkeessa mukana olevien järjestöjen mukaan rahoitusta käytetään pitkäaikaisten asumisapualojen, hätämajoituspalvelujen, yhteisöllisten ruokahankkeiden, neuvontatuen sekä vaikeuksiin joutuneiden resurssien laajentamiseen. Hienoa, jos tämä olisi jopai totta!